Sain tänään tiedon, että maailmassa on ainakin yksi huolestunut kansalainen. Kasvoton tuttu. Sitä en tiedä, kuuluuko siihen poppooseen, joka rakastaa ajojahtia, jossa olen ollut se jahdattava. Eikä sen ole niin väliäkään.

Tämä huolestunut kansalainen on ilmineerannut huolensa minun uupumuksesta. Tai oikeastaan ei niinkään minusta vaan niistä asioita, jotka tämän ovat aiheuttaneet. Näistä ei saa kertoa nimettömänä eikä suurpiirteisesti. Noh opin nyt sellaisenkin säännön, mitä mihinkään ei ole kirjoitettu.Tämä suuri huolestuminen todisti vain sen, että olen ollut liikaa aivan väärien ihmisten ympäröimänä. 

Nyt kohti uutta. Niin muuton, kuin muunkin suhteen. Siksipä päätän tämän blogin tähän. Melkein kymmenen vuotta tänne on tullut kirjoiteltua niin iloista, suruista kuin ihmetyksistäkin. Tämä on ollut kanavani kauan. Tavallaan osa minua, mutta koska multa on viety terveys, kohta talous niin annetaan nyt sitten tämäkin. Ehkä se helpottaa huoletukseen. Ehkä vähän harmittaakin, koska tämä huolestunut, mutta utelias kansalainen ei saa kahvipöytään mitään kerrottavaa. 

Ehkä jatkan jossain muualla, toisella nimellä. Ehkä kirjoitan vain itselleni tai luettavaksi kokonaisen kirjan. Mistä sitä ikinä tietää minne maailma vie. 

Olen toiveikas. Tulevat muutokset ovat järkälemäisiä, mutta luulen, että pääsen kohti..... En tiedä parempaa, mutta ainakin jotain uutta ja jotain ihan muuta. Siitä tulevasta en voi ikävä kyllä kertoa täällä. Tiedä vaikka, joku huolestuu liiallisista pisteiden käytöstä. Lähinnä sellainen, joka minut tuntee ja kokee, että olen kohdistanut liiallista väkivaltaa näppäimistöäni kohtaan ja pahoittaa siitä mielensä. Enhän voi vastata koko maailman suhteellisuuden tajusta tai sen puutteesta. Enkä järjen käytöstä tai käyttämättömyydestä En edes halua. Onneksi jotain fiksuuttakin on maailmassa ja tuudittaudun siihen ajatukseen.

Kiitokset näistä vuosista!