Taputan itseäni olalle, että hommasin matkan ajoissa. Kesä kun meinaa näyttää viileänpuoleiselta. Voipi olla, että lämpenee, voipi olla, että ei. Jokatapauksessa matkojen hinnat saattavat nousta pilviin jo siitäkin, että olemmehan olleet tiivistettynä lähiympäristöön ja nyt on kuplaan tullut reikä, mistä itsensä ulostaa.

Oikeastaan on ollut kivakin, kun on mitä odottaa. Ainut vain, että 8 kilon matkatavaramäärä on saanut aikaan uuden harrastuksen. Pakkausharjoittelun ja uusien vaatteiden ostelun. Kävin vaatteet heti alussa läpi ja totesin, että jes jes... En tarvitse mitään, mullahan on kaikkea. Älä pentele mene tilailemaan mitään ja ostelemaan mitään. 

No mutta rarvitsen kuitenkin ehkä paremmat kengät. Hmmm... Olen hommannut uudet lenkkarit vanhojen rikki menneiden tilalle vain tajutakseni, ettei niillä taida kuitenkaan tareta kolmen kympin helteissä. Hippaloin siis niillä täällä ihan koti- Suomessa ja heitin risat roskikseen. Pientä liikutusta hommassa kyllä oli. Olihan ne edelliset palvelleet jo melkein kymmenen vuotta.

Olen etsinyt toppia. Tietynlaista. Täytyy olla väljä, mutta istuva ja muotoileva. Jotenkin muotoilevan käsittää niin, että kangas hinkkaa kylkiallit näkyviin. Ei. Mä tartten topin, missä on tilaa, mutta siinä on kunnon leikkaus. Sitten kun sellaisen löytää niin kangas on mahdottoman paksu. 

Toppia etsiessä löysin sandaalit, pari mekkoa, repun, mikrokuitupyyhkeen... Viimeisimpänä löytönä shortsit. Ne kun löysin niin koko repertuaari meni uusiksi. Löysin topin omasta kaapista. Oikeastaan kaksikin. Pinkkani kuitenkin selkeytyi ja taisi keventyäkkin parilla kilolla.

Oikeastaan olen hankkinut oikeasti tarpeellista rompetta matkaa silmällä pitäen. Tosin yhtäkään mekkoa ei enää kaappiin mahtuisi.

Yksi hassu ongelma ilmeni eteen tämän vaateasian kanssa. Kuulun töissä sellaiseen liikuntaryhmään. Ja se viikottainen ohjattu treeni on polkaissut itseä eteenpäin ihan itseliikkuvuuteen entistä enemmän. Olen polkenut kuntopyörää ahkerasti yhtä viikkoa lukuun ottamatta. Vedellyt hartioita ojoon kuminauhalla ihan käskemättäkin. Nyt eilen perjantaina session jälkeen lähdin ulkoliikuntapaikalta kävelemään kotiinpäin aivan uusi olotila päällä pitkään aikaan. 

Minua on vaivannut ikuisuus sellainen korvajumi. Tuntuu kuin korva olisi tukossa vaikka kuinka putsaisi ja päätä kun kääntää niin jumia on siellä ja täällä. Nyt treenattiin taas ulkona. Olen vähän kehittynytkin ja huomaan sen itsekkin. Kääntelin kävellessä päätä ja se kääntyi niin vaivatta, etten voinut olla kääntämättä sitä koko ajan molempiin suuntiin. Samalla se fiilis kun tunnet, että ryhti on suora. Hitto huomenna meinaan mennä reenailemaan fillaroinnin yhteydessä. Niin ne jotkin hyväksi havaitut vaatteet ovat aika muhevia edestä nykyään. Sovittaessa tänään kolmattakymmenettä riepua totesin, että olen kokeillut numeroa lian isoja . Taas.

Tuosta on tullut henkireikä. Oli pakko matkalla pysähtyä ja kiittä H:ta. Kollegaani ja ryhmän vetäjää. Hän on ihan pirun hyvä tuossa hommassa. Tämä ohjaus on minulle nyt ilmaista, mutta pakko kyllä sanoa, että hiton paljon parempi kuin P.T. josta aikoinaan maksoin maltaita.. Näissä on eroja. Täytyy aina muistaa, että oppilaissakin on eroja. Kehitystä on nollaat toki tapahtunut ja vaikka ilmeisesti teen kuitenkin kohtuu oikein liikkeet niin korjattavaakin on löytynyt. Ja kun vetäjällä on kiinnostusta selittää miten ja miksi niin paikkojen hajoaminen vältetään ja oppii itsekkin oikeasti keskittymään olennaiseen. 

Paino on tippunut vain vähän, mutta olen huomannut jonkun verran kiinteytystä ja nimeomaan ryhdin paraannusta. Itseni pitää kuitenkin muistaa, että vaikka on hyvät ohjeet niin kaikki on aina kiinni kuitenkin itsestä. Itse ne liikkeet on tehtävä ja otettava säännöllisesti omaan elämään mukaan. Kyllä tähän eloon tämmöinen hyvä mahtuukin. Fillarilla polvikin on pysynyt aisoissa. Luojan kiitos. Pakkasin muuten kuminauhan matkalle mukaan. Voi sitten iltaisin edes vähän muistuttaa kroppaa, ettei lysähdä.

Onhan tässä jännääkin ollut odotellessa. Ajauduin seuraamaan Johnny Deppin oikeus-draamaa intensiivisesti. Seurasin ajan tasalla Youtubesta. Huomasin vain, että vaikka koko homma tapahtui englanniksi ilman tekstityksia niin yllättävän hyvin pysyi kärryillä. Välillä tosin, vasta jotakin juttuja aukesi vasta, kun seurasin samalla vlogeja aiheesta. Kun seurasi oikeutta suorana niin osa eleistä ja tunteista jäi pois. Ne kuitenkin värittää tekstiä aika paljon ymmärrettävämmäksi. Jotkin osiot jäivät auki, että onko tämä hyvä vai huono juttu. Noh.... Tämän vastaajan huokailuosiot olivat taas sen verran ylitunteikkaita, että hölmömpikin ja kielitaidotonkin olisi tulkinnut esittämiseksi.. Tyytyväinen olen lopputulokseen vaikka uokailin töissäkin, että on se kumma kun jury vain viettää viikonloppua, eikä lainkaan ajattele tavallista ihmistä, jolla ei ole elämää ja joka odottaa lomiaankin niin pitää odottaa vielä tätäkin. Vitsi vitsinä. Aika raadollistahan tuon seuraaminenkin jo oli, mutta hyvä näin. Toisaalta ajattelin niinkin, että jos Deppi saisi nimensä puhtaaksi niin Amberi olisi pitänyt määrätä hoitoon. Hän ei ole terve ja on aiheuttanut vahinkoa muille ja itselleen. 

 

Ja Tähän loppuun

(AVOIN KIRJE :)

Ja näitähän meillä riittää. Vaikka tuossakin oikeudenkäynnissä tuli vastaan " sananvapaus" niin mitä se ajatus tosiaan pitää sisällään. Kaikessa on aina vastuu. Niin myös vapaudessa ilmaista itseään.

Tässäpä siis sinulle M. Joka silloin tällöin laitat kommenttejasi hakiessasi huomiota. En ole niitä julkaissut A) silällöltään sellaista tietoa, jonka olen vain henkilökohtaisesti kertonut, mutta en tänne kirjoittanut. En ole velvollinenkaan. tämä on blogi, ei lakitupa. En ole valan alla. En saa tästä rahallista korvausta. Minulla ei ole tämän blogin suhteen aikataulua, jota noudattaa esimiestä, muuta kuin vuodatuksen ylläpito, jonka sääntöjä noudattaa.  B)Olet maininnut  kommenteissa oikean nimeni  C) Miksi edes viitsisin? Nyt saat huomiosi ja sen jälkeen et enää. Arvostelit joskus kirjoituksiani ja totesit, että herjaan. Ja sen teit sen jälkeen, kun estin yhteystiedot jatkuvan puhelinpommituksen  takia. Taisit kommenteissa mainita oikeustoimetkin. Tai ainakin syytteen herjaamisesta.  Nyt valitit, että olen kirjoittanut negativisista asioista, olet jopa kehoittanut oikeaan kenkämerkkiinkin. Vastaan nyt opettamallasi tavalla ranskalaisin viivoin, että on selkeämpää. En mainitse etunimeäsi vaikkakin kerroit joskus minulle, että kun jokaiseen lauseeseen liittää eteen etunimen niin se kohdistuu juuri siihen henkilöön ja ymmärtäisi paremmin. Mun on pakko olla hieman toista mieltä. Se on syyttävämpää ja koska kommetit ovat yleensä syyllistäviä tai määrääviä. Enemmänkin tulee mieleen, että halutaan vain hallita henkilö, jonka nimi erikseen täytyy mainita (Erityisesti kahdenkeskisessä keskustelussa erikoinen menettelytapa. Nimen mainitseminen on tällöin turhaa, koska ei ole muita kohteita, jotka voisivat perusteettomasti tulkita väärin). Ennemminkin nimeä hokemalla erkseen vastaanottaja saattaa tulkita määräykseksi. Se on vähän niin kuin sormella osoittaisi.

- Aiempiin herjaussyytöksiin....en ole tunnistettavasti kertonut kenenkään henkilötietoja, osoitetta, puhelinnumeroa yms. Jos ole jonkin toimipaikan maininnut niin niissä toimii niin paljon ihmisiä, että yksittäistä henkilöä on täysin mahdoton tunnistaa. Jos tunnistat itsesi niin hyvä niin. Kukaan muu ei tiedä kuka olet, mutta opi jotain. Mene syvälle siihen asiaan ja mieti, että olisitko voinut itse toimia jotenkin muuten kuin niin, että joku on saanut niin kovaa ahdistusta käytöksestäsi, että on ollut pakko purkaa jonnekkin. vaikka näin nimettömänä omaan blogiinsa. Aina voi toki syytellä, mutta aina voi myös valita, että antaako aihetta seurauksiin. Ellei jokin pakkomielle #oikeutä# käyttäytymään toisia ihmisiä kohtaan ikävällä tavalla. Huom! Vaikka olisikin oire niin se ei silti ole oikeutettu.

- Kerron tänne tarinoita omasta elämästäni. Olen tämän aiemminkin maininnut. Pidätän oikeuden kertoa tai olla kertomatta räikeimmistä ja törkeimmistä itseeni kohdistuneista asioista. Olen siis siistinyt joitakin kohtia, koska en ole ehkä niitä enää pystynyt tänne kirjoittamaan. Olen myös jättänyt jotain tapahtumia kertomatta. Syy siihen ranskalaisen viivan jälkeen. Kaikkea ei tarvitse. Olen kuitenkin nimetön, yksityinen henkilö. Minun ei ole velvollisuus kertoa elämästäni puolen tunnin tarkkuudella, kuin joskus muinoin tälle kommenttihenkilölle olisi pitänyt. jopa hänen itsensä soittaessa aamulla nukkuessani ollessaan itse vielä puoliunessa. Olen käyttänyt tätä blogiani myös pahan olon purkuun. Ehkäpä terveempää kuin pommittaa sohvan pohjalta muita ihmisiä heti sillä sekunnilla, kun heidän työaikansa loppuu, siihen asti, kun menevät nukkumaan  vain jatkaakseen aamulla siiheksi, kun menevät töihin . Vaikkapa niinkin tärkeistä asioista, kuin minkä taulun valitsisi osituksessa tai kun eks mies vei sähköhammasharjan lapsille vaikka juuri se sähköhammasharja olisi pitänyt jäädä tälle soittajalle ja hampaat mätänee nyt suuhun jne jne jne. Sähköhammasharjaa kun ei nykypäivänä vissiin kaupasta saa...Tai laatia päivän aikana loputon määrä kysymyksiä mihin tällä työssä käyvällä täytyy olla naps vastaus tai hänen täytyy erikseen se vastaus etsiä heti sekunnilleen, kun työaika päättyy. Vaikka pitäisi vaihtaa vaatteet, ehtiä junaan, käydä kaupassa, siivota välillä, elää omaakin elämää... Tällaista tosi itsekästä toimintoa harrastaa. Aika kuormittavaa muuten, Ihan vinkiksi

- Tämän sivuston nimi on "vuodatus.net". Aloitin kirjoittamaan n. kymmenen vuotta sitten päiväkirjamaisesti. Valitsin kanavan nimen mukaan. Se sopi näihin juttuihin ja sopii edelleen. Silloin vaivasi ikäkriisi. Samalla olen purkanut niitä negoja, mihin olen törmännyt. Kirjoitukset ovat olleet omasta elämästäni. Tapahtumia, joita olen käsitellyt ulos. Minulle tämä sivusto on ollut terapiaa. Olen lukenut ajoittain tarinoitani ja huomannut, että äidinkielellisesti kirjoitus poukkoilee. En harmittele sitä. Teksti tulee ajatuksen purkuna päästä suoraan. Purkuna niistä kokemuksista mitä olen kokenut. Koska en ole ihmeemmin säännöllistä terapiaa saanut kuin työpaikkakiusaamisen osalta työnantajan kautta, olen kokenut että tämä on ollut tärkeä työkalu myös niiden vanhojen asioiden purkuun. Jos se jotain harmittaa... tai no tätä yhtä niin hän voi jättää lukematta ja katsella vaikka kissavideoita. Sinulla tosiaan on yksilön vapaus olla lukemattakin.Muttei määräämisoikeutta, mistä aiheista voin kirjoittaa niin kauan, kun siinä ei ole tunnisteita, että kenestä.

Itseäni harmittaa kirjoitusvirheet, mutta niiden kanssa täytyy nyt vain elää.

- Tietyn kenkämerkin ostaminen luupiikin hoitoon: Kävelen töissä turvakengillä betonilattialla 8h päivässä. Kengät ovat yli 18 vuoden aikana olleet surkeita ja tässä tulos. Sain erinäisten keskustelujen, lääkärikäyntien ja fysikaalisen jälkeen paremmat kengät, jotka auttoivat. Kun työpaikalla joutuu käyttämään turvakenkiä niin yksityisen henkilön määräämät kengät eivät aseta välttämättä työnantajan ja muiden tahojen vaatimia turvallisuusmääräyksiä, joten ohitan tällaiset tiedotteet. Lisäksi olen henk. koht elämässäni sijoittanut oikeanlaisiin pohjallisiin ja muihin hoitoihin. Enempää tästä asiasta ei taida tarvita tiedottaa. 

Kannustavat kommentit ovat aina tervettulleita ja asiallinen keskustelu vaikkapa, jos joku kaipaa vertaistukea. tai vastaavaa kokemusta. Kuitenkaan kenenkään muun määräysvallan alla kuin -Suomen lain ja ylläpidon en ole.  Joten kirjoittelen juuri niin kuin siitä  ja milloin tuntuu, Itseasiassa koronan jälkimainingeissa on ollut jotenkin saamatonta minnekkään meneminen ja ylitöitä teen vielä viiidennen viikonlopun ennen lomaa niin ei ole asiaakaan ihmeemmin ollut. Siis mitään vuodatettavaa. Ei ole läikkynyt yli.

- Ai joo, Näihin matkakertomuksiin... siis pointti oli, että mitä nää on ollut ja nyt tulee olemaan toisin. Jos tuttuja näkyy niin moikkaa, voin käydä syömässä/ kahvilla, mutta sitten matka jatkuu omiin nimiin. Ketään en jää paapomaan, enkä itse hidasta ketään. Jos muistelen menneitä niin se lienee täällä oikeus edellä mainituista syistä.  Mennyttä elämää ei voi poistaa käskystäkään. Käsittelen näin.

Ehkä juuri sinulle ei ole käynyt näin, mutta jollekkin toiselle on. Jos joku löytää näistä jonkin avaimen omiin juttuihinsa niin hyvä niin.