Olipa mukava joulu. Juuri niin kuin pitikin. Muistaen viime joulun, tämä oli harmooninen ja harras. Kynttilöitä ja valoja siellä täällä. Kauniita kukkiakin. Tosin tulppaanien paikkaa jouduin vaihtamaan, koska siitepöly alkoi käymään henkeen. Sellaista söpöstelyä kuitenkin. Olemista. Kävin viemässä kynttilän kirkon pihaan ja kävelin pienen lenkin. Auttoi koko päivän jyllänneeseen jumalattomaan  jalkasärkyyn. Olen niin onnellinen alkukesällä ostamastani sohvapöydästä. Siihen mahtuu monta kynttilää. Kesällä täytynee pestä noetut seinät.

Jouluruuat ovat niin suolaisia, että väkisinkin turvottaa. Lupailin itselleni, että kunhan näistä herkkuviikoista selviää niin taidan pitää paussin sokeriin ja vehnäjauhoihin. Pitää sellaista ihan oikeasti kevyempää linjaa. Veikkaisin, että taitaa näkyä aika nopeasti. Olisi tervetullutta tähän kohtaan.

Katselin tänään joulukuustani, että mahdanko raatsia pitkään aikaan sitä laittaa pois. Viime jouluna taisin pakata sen jo Tapanina. Potutti niin paljon. Nyt se uusinen palloineen on niin tavattoman kaunis. 

Kävin myös kyläilemässä ystäväni H:n luona ja se piruvieköön laittoi minut Tinderiin. Halusi stalkata exänsä sieltä ja samalla valkkaili minulle mätsejä. Joku rupesi kirjoittelemaankin. Täytyy päivän valossa informoida, etten taida olla deittailukunnossa. Puujalkainen, liikkumattomuudesta ja jouluruuista turpeinen, tylsyydestä tylppääntyneillä aivoilla varustettu. Ainakin reilua sellaista kohtaan, joka hakee jotain suurta säpinää toki pienemmässä koossa.

Jotenkin ei vain innosta. ehkä myös siksi, että olin sopinut sen kivikaudelta olleen deitin kanssa retken taidemuseoon, kunhan joulukiireet hellittää. Viihdyn hänen seurassaan, eikä siinä tartte olla kuin oma itsensä. Silloin kun ensimmäisen kerran tavattiin niin olin isommassa kunnossa kuin nyt niin ei tarvitse sitäkään asiaa stressata

Kävin maakuntaretkeilemässä Heinolassa ennen joulua. Jos tätä mahtaa lukea työkaverini ihmetellen ja pyöritellen päätään tuhahdellen vimmaisesti, että miten se voi tommoisen reissun tehdä, muttei töihin tule niin hänelle: Yhtä paljon kuin minun täytyy ymmärtää, että sinulla on muutakin tekemistä kuin tuurata sairaslomalaista niin sinun täytyy ymmärtää, että jotkin asiat ovat pakko hoitaa vaikka olisi pää irti. Se ymmärrys tästä lähtien saapi kulkea vain tähän suuntaan, kun se ymmärrys on kulkenut täältä tähän asti vähän jokapuolelle vaikka syy ei aina ole ollut järkeenkäypää tai oikeudenmukaista. Ymmärtelen jatkossa muihin suuntiin vain jos on oikeasti ja loogisen järjen mukaan aiheita. Muulloin ei tarvitse meikäläisenkään ymmärrellä oikeastaan yhtään mitään..

Noniin.. siihen reissuun... Olin katsonut junat ja bussit valmiiksi. Herätys kuudeksi. Riittävästi vaihtoaikaa, että kerkeän könkkäillä seuraavaan kulkupeliin.  Aamulla heräsin kissani huutoon. Huusiko muuten vain vai herättääkseen, koska olin höpissyt sille koko illan aikaisesta herätyksestä. Voi pentele kuinka valoisaa. Voi ei. Olen nukkunut pommiin. Äkkiä soittamaan toiselle henkilölle, joka oli samaan paikkaan menossa, että mahtaisiko asua Helsingissä ja pääsisinkö kyydissä. Ihan hirveä paniikki. siis 

Juu asuu melko lähelläkin ja pyysi tulemaan heille ja lähdettäisiin samantien ajelemaan. Vaatteet niskaan ja menoksi. Hyvästi aamukahvi, jota en ehtinyt juoda. Niin kuin aina, tälläkin pommiin nukkumisella oli kai tarkoituksensa. Tämä kuski oli vielä huonojalkaisempi kuin minä. Lainailin keppiäni ja auttelin rollaattorin kanssa ja palatessa kävin hänelle kaupassa. Vaikka kaipailin junalla matkustamista jaloittelun takia niin meillä oli kuitenkin hauskaa. Tultiin tosi hyvin juttuun. Vähän kyllä pelotti, kun kuski kertoi saaneensa vuotta aiemmin tajuttomuuskohtauksia ja kahvilla istuessa sai sellaisia tärinäkohtauksia. Pääsimme kuitenkin perille ja takaisin ehjänä. Tosi kiva ja luojalle kiitos. Kummallista kuitenkin  oli se, että pitkään kuulemma rikki ollut lämmityslaite alkoi toimimaan itsestään paluumatkalla. Hyvä niin, sillä jalkojen suhteen reissu oli todella kivulias. Koko jalka hoilasi hoosiannaa. Menosuuntaan puhalsi kylmää. Perillä istumista kolme ja puoli tuntia ja paluu. Paluumatkalla oli pysähdyttävä jaloittelemaan hetkeksi. Sen verran tuskallista tuo istuminen on. Ehkä kaikista pahinta muutenkin. 

Kävimme siis perunkirjoituksessa ja aamun paineet olivat kovat. Mitä, jos en pääsekkään vaikka olin jo muille luvannut mennä. Viedä samalla lippuja ja lappuja. Samalla myös mielenkiinnostakin, koska mitään mustaa valkoisella ei ollut nähnyt. Vain huhuja ja ympäripyöreää veisaamista asiasta, joka koski kuitenkin useampaa henkilöä itseni mukaanlukien.

Hommat hoituivat ja palasimme kotiin. Sitten olikin ihanaa jatkaa uimahommia. Vedessä olo on taivaallista. Vaikka olen kyllä huomannut, että puolen tunnin juoksemisen jälkeen alkaa vähän sattumaan. Taidan jatkossa juoksennella pätkissä. Vaikka kymmenen minuuttia. Huilaus. Kymmenen minuuttia. Tauko jne. Lopuksi lämpöiseen veteen venyttelemään.

Voisi sanoa, että jalka on ollut parempi. Siinä on hieman enemmän voimaa kuin aiemmin ja alkaa olla varmempi. Kuitenkin tulee niitä kivuliaitakin päiviä, jos on vaikkapa kävellyt apteekkiin. Sieltä uimaan ja sieltä kotiin. Seuraava päivä on mennyt kirotessa koko koipi alimpaan helvettiin.

Vaikka olisi tosiaan pitänyt ymmärtää lakata vain potemasta niin se kun vain on välillä niin kirotun kipeä, että tekisi mieli sahata irti. Jumppan sisältämän lepopäivän jälkeen se on taas vähän parempi.

En ole uskonnollinen, mutta noi jouluksi varaamani eväät tuntuvat ihan kuin lisääntyneen kaapissa. Viinikin riitti vaikka sitä oli vain puolen litran tölkki. Koti on jumalaisen kaunis. Tunnelma oli aattona taivaallinen:Ja yöllä juutuin katselemaan jotain yömessua. Se oli aika mielenkiintoinen. Mielenkiintoista kuunnella italiaa vaiko olisiko seassa ollut latinaakin tuntien kuitenkin tarinan. Katsella sitä rituaalia, jonka joku on joskus keksinyt ja sitä on toistettu satoja vuosia. Katsella kaunista kirkkoa ja kuunnella samalla tutunkuuloisia virsiä. Hengellisyys sopi hyvin tähän jouluun. 

Sitten tuli kissa ja huusi meidät nukkumaan.