Nonnii. Nyt se on ensimmäinen viikko nautiskeltu. Rentoutunut ja levännyt. Lenkkeilyä ja lepoa enimmäkseen.

Alku tosin tässäkin lomassa on ollut haasteellinen. Olin kahden vaiheilla, että jaksanko perjantaina juhlistaa loman alkua. Kampaajalle valuin puolinukuksissa. Kun habitus kirkastui, kirkastui olotilakin ja poikkesin siiderille. Noh tulihan siellä lauleskeltua, mutta lopulta ilta päättyi pieneen episodiin. 

Istuin korkealla baarijakkaralla ja harkitsin kotiin kömpimistä. Onneton menin mainitsemaan ääneen, että hivatti, että jalat onkin kipeet. Yksi puolituttu sai kimmokkeen ja halusi hieroa jalkaani. Tempaisi koipeni kainaloon ja alkoi riisua kenkää. No mites siinä sitten kävikään. Siinä vaiheessa kun jalkaterä on päänkorkeudella, peffa luiskahti tuolilta ja mätkähdin alas. Voi perk... vasen käsi sai kipinää. Aamulla menin lääkäriin ja maanantaina kuvattavaksi. Epälimme hiusmurtumaa. Onneksi ei ollut, mutta käsi sai melkoisen tällin ja on ollut oikeastaan käyttökelvoton. 12 päivän työputken jälkeen polvikin oli kipeytynyt ja könkkäilin jalka ja käsipuolena muutaman päivän. Käsi on edelleenkin kipeä. Jalka ajoittain. Perkule sentään.

Lauantaiaamuna otin puhelimen käteen ja viimevuoden roskapussimies oli hänkin antanut osuutensa "hyvän loman toitotuksille". Viestitti: "Olet leveämpi kuin tavatessa? Ajattelin myös saunaa". Juu olen ja ilmaisinkin selkeästi jo viime vuonna, että pakko syömisellä ja juomisella lihoin kuusi kiloa. emmekä liikkuneet mihinkään. Jotenkin käämit kärähti. Kerroin mitä mieltä yhteydenotosta olen. Samalla osansa sai se naimisissa ollut ukkomiehen turjakekkin.Tämä uhkaili aiemmin käräjillä, koska olin mielestään kiristänyt rahaa tai kerron vaimolle. Justiinsa joo. Noh utelin, että millos sinne käräjille mennään niin pääsee jonnekkin 64 tunnin puhelinseuralaisuuden kunniaksi.

Pihisin ja puhisin ja könkkäsin ja kipuilin kättä. Hitto mikä nyt ihan tosissaan on, kun näitä onnettomuuksia sattuu vaikkei tahtoisi. Jos jotain rangaistusta niin jotenkin kohde vois olla välillä joku muu.

Sunnuntaina könkkäsin lenkille ja ihmettelin, kuin ihmeessä olen oikeasti kyennyt talsimaan turvakengät jalassa 12 päivää putkeen.pari päivää raajoja lepuuttelinkin han pikkuruisilla lenkeillä.

Sää on ollut tyypillinen. Oikeastaan ei ole haitannut vaikka on ollut vähän viileämpää. Keskiviikkona sai nauttia kesästä. Kaverini S:n kanssa kävimme saarihyppelyllä Vallisaaressa ja Suomenlinnassa.Siellä tulikin ihan oikea lomafiilis päälle. Eilen vähän pitempi kävelylenkki uuden lenkkikamun kanssa. Vaikka tykkään liikkua mieluummin yksin niin oli kivaa kulkea jonkun muun ja koiran kanssa ja näyttää kivaa reittiä muillekkin. E houkutteli ssalillekkin, koska tarvitsisi itse tsemppaajaa. Mikäpäs siinä kunhan saisi tosiaan kropan kaikki muutkin osat kuin pään suhteellisen kivuttomasti mukaan. 

Kävelemään piti lähteä tänäänkin, mutta ilmeisesti kahden päivän köpöttelyt,oli pikkasen liikaa kerralla. Polvi halusi paussin. Aion pienen reitin hissukseen vielä tänään mennä. Tavoite on "edes jotain" joka päivälle.

Ihaan kiva fiilis, ettei mihinkään juhlimaan tee mieli. Ehkä retkeilen sen reissun läpöisemmillä keleillä.  Saa pukeutuakkin nätimmin. Muuten on kaikki suunnitelmat taas levällään. jospa ottaisi viikon kerrallaan ja keksiä sitten tilanteen mukaan menot.

Täytyy myöntää, että väsynyt olen ollutkin. Nyt alkaa levänneisyys jo pikkuhiljaa vaikuttamaan. Kop kop kop... kunhan nyt vaan pysyisi loppuosa ehjänä ja entisetkin ruhjeet parantuisi.