Jaahans. Tässä sitä taas ollaan. n. 300e köyhempänä ja hyvinkin loppuun käytettynä. Mutta sentään vapaa tekemään mitä haluan. Tykkään jotenkin hengittämisestä ja se on hirmuisen paljon helpompaa joko itsekseen tai sopivampina annoksina muita ihmisiä. Jotenkin 24/5 ja pari viikonloppua päälle, totesin, että minun talkootyöni tuli tiensä päähän. 

Oli siis mahtava ajatuksena, että olisi kesämökki käytössä vaikka koko kesän. Hommaa kuitenkin riitti, että saisi päärakennus ja vierasmökki hengityskelpoiseksi. Vierasmökin suhteen ei ihan pelkkä tuuletus riittänyt. Jostain kummallisesta syystä lattioille oli pakattu pohjalle pahvia. Pahvin päälle kaksi kerrosta mattoja. Mattojen päällä puusohva, jossa alhaalta ylöspäin: Kaksi olkipatjaa, kaksi ohuempaa petaria, kaksi paksumpaa petaria ja superlonin palasia. Paksu vaahtomuovipatja ilman päälikangasta, päälystetty hieman ohuempi vaahtomuovipatja, kuusi fleecehuopaa, aluslakana, kahteen kertaan lakanoitu peitto ja tyyny. Jotta ei ihan kuivahtamaan pääsisi niin vielä kaksi tiivistä päiväpeittoa ja yksi viltti. Koko komeus siis huoneessa, missä ei ole minkäänlaista tuuletusräppänää. Jokaikinen asia, mitä kannoin ulos oli märkä ja haisi aivan karmealle. Ei siis ihme, että yrityksestä nukkua huoneessa sain päänsäryn.

Kun huone oli tyhjennetty ja puhdistettu, ei haju kaikonnut vaan totesimme, että varasto on tyhjennettävä myös. Märkää pahvia sielläkin ja päällä märkiä tekstiilejä käsittämätön määrä. Itse päämökissä oli samanmoinen määrä tekstiilejä ja sängyistä löytyi hiirenpesä, jonka vieressä karkki.?. Juu, täytyyhän kolmen patjakerroksen alle laittaa hiirille evästä.

Kun loma alkoi viikko sitten niin olin aivan poikki. Olihan takana juhannus, talkoo viikonloppu ja kiireinen, helteinen ja pitkä maskillinen työjakso. Jouduin ottamaan puolitoista päivää itselleni lepäämiseen vaikka työpanostani mökille toivottiinkin heti kuin mahdollista.

Sunnuntai-iltana pääsin perille. A ei osannut sanoa aikaa, milloin tulee niin tuli sitten kuudelta. Onneksi olin koko päivän passissa kamppeet valmiina. Kiersimme vielä kaupat ja perillä lämmitimme saunan ja kokkailimme jotain pientä. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. A nukkui pitkälle päivään asti niinkuin normaalia. Join kahvit ja aloin hommiin. Tyhjensin varaston ja revin pahvit irti lattiasta. tuota ei voinut kuitenkaan kerralla tehdä, koska homekatku oli valtava ja pitkää aikaa ei siinä tilassa voinut kerralla olla. Välissä tiskasin viikon tiskit, jotka olivat viikolla vierailleiden jäljiltä. Välilä varaston kimppuun ja välillä pesin mattoja. Kävin sentään uimassa välillä ja otin aurinkoa.

A heräili vihdoin ja totesi, että olet saanut paljon aikaan. Totesin, että varastoa on joutunut purkamaan vähän kerrallaan tehden muuta, kun ei kertakaikkiaan pysty olemaan siellä pitkää aikaa. Silloin se alkoi: "Sinulla on selkeästi adhd. Kun et pysty keskittymään mihinkään tehdäksesi loppuun asti." AAA ok, no minulla sitten varmaan on adhd.

Tein hommia aamusta iltaan ja illalla alkoi olla nälkä. Olin jossain vaiheessa kuullut tarinaa, että hänet oli syrjäytetty keittiöstä kaverinsa toimesta ja oli ollut loukkaantunut, koska kokkaaminen on hänen juttunsa. Höpöttelin ohimennen nälästä ja en saanut mitään vastakaikua. Totesin, että voin tehdä ruokaa, olisiko jotain mitä tekisi hänellä mieli. Ei vastausta. Sitten alkoi olla jo niin myöhä, että ehdotin, että mitä jos lämmittäisin uunissa ruokaa. Hän hermostui ja tiuski, että ihan sama. Selvä juttu. Minäpä kokkaan. 

Pikkuhiljaa alkoi lennellä piikkejä ja huomautuksia siitä millainen olen. Olisi tehnyt jonkin siivousasian toisin vaikka olin juuri samalla lailla toiminutkin kuinka hän pohti paremmaksi tehdä. 

Yölliset syömiset saivat kroppani tukkoon. Ehdotin, että voisimmeko syödä hieman aiemmin kuin yöllä. Voin tehdä toki sen. Ei vastausta. N. neljän aikaan aloin vain laittaman ruokaa. Loukkaantui, ehkä ei. 

Sitten ilmeisesti pinna alkoi olla niin huipussa, että en paljoakaan puhunut tai kysynyt kun tiusketta ja analyysejä itsestäni alkoi lennellä taas. Sinä olet semmoinen ja sinä olet tämmöinen. Todella paljon negatiivisia asioita.

Varmaan sitten olen. Me olemme molemmat kovia puhumaan, mutta hänen kanssaan jään kakkoseksi. Juttuja on kuitenkin mielenkiintoista kuunnella. Joskus jokin tarina toistuu tai menee pitkäksi aikaa  ihmisiin, joita en tunne ja olen hukannut jo juonenkin niiin saatan toki uppoutua ajatuksiini. Koska olen samanlainen niin en koe pahana vaikka muillekkin näin käy. En ainakaan koe, että toisen puutteita ja vikoja pitäisi joka päivä käydä läpi saatesanoilla, että jokaisen pitää saada olla oma itsensä. Päätin lähteä kotiin hengähtämään. Lauantaina olisi pitänyt mennä takaisin ja erehdyin pohtimaan säätä. Mahtaisikohan olla liian kuuma pyöräillä. Mökille pääsisin bussilla ja pyörällä, ettei tarvitsisi kiertää autolla kotini kautta. Kolmas mahdollisuus olisi autokyyti sillä ehdolla, että kantaisin tulehtuneella kädelläni läheltäni haettavaa pöytälevyä. Se olisi ollut ok sekin. Perjantaina kahden aikaan en vain osannut sanoa pyöräilystä mitään, koska virta kropasta oli vielä heikko ja sää vielä arvonnan alla. Jätin asian vielä hautumaan. Hyppään kyytiin, jos en muuta keksi. Pöytälevy olisi kuitenkin samalla suunnalla. Soitin illemmalla, kun tiedossa asteita oli yli kolmekymmentä, että meinaako samalla reissulla käydä pesemässä pyykkiä. Oli niitä käynyt pesemässä joka reissulla. Jos meinaisi pestä niin voisin junalla matkustaa hänen luokse niin se olisi helpoin molemmille.Joka kerta se parinkymmenen minuutin automatka on venynyt tunneiksi käydessä siellä ja täällä ja tuolla. voisin hommailla kotona omiani. Puhelimen toisessa päässä räjähti. Teen asioista ongelmia. Hänen ei tarvitse miettiä etukäteen, mutta minun on vastattava välittömästi edellisenä päivänä. Manipuloin häntä kuuntelemaan juttujani jne jne jne.

Tuo viimeinen lause oli viimeinen niitti. Manipuloin kuuntelemaan juttujani. Henkilöltä, joka esimerkiksi luennoi toista tuntia vetäneensä joogatunteja Oklahomassa asuessaan, jonka jälkeen turina oli jo risteillyt lastenjuhlista mökinomistajan arvosteluun. (Sitä tapahtui joka päivä). Luento lähti siitä, kun erehdyin manipuloimaan häntä kuulemaan sellaisen lauseen, että:" Sitten kun alkaa hommat olemaan rennommalla puolella niin laiturilla olisi metkaa joogata." Jokaiseen asiaan tuli tunnin-kahden tarinointi ja kummallisen paljon omaa kehua, kuinka hyvä on.

Henkilöltä, jonka kaveri purskahti itkuun saadessaan juhannuksena yömyöhään suunvuoron meiltä molemmilta. Koetti kertoa musertavasta huolestaan kaveriaan kohtaan, joka sairastui vakavaan syöpään. Silloin A katsoi kaveriaan hetken ja alkoi puhumaan itsestään. Katsoimme molemmat, itkuinen ja minä, että häh.

Henkilöltä jolle totesi olevani vielä vähän tööt, kun saavuin. Oli ollut aikamoinnen rumba helteiden kera töissä. Tämä henkilö ilmoitti, että täällä ei työasioista puhuta ja alkoi luennoimaan listaa, mitä itse on tehnyt. ( hän ei ole töissä)

Mökille oli jäänyt kamerani ja joitakin tavaroita. Hain ne eilen pyörällä pois. Kumma juttu, että minulla ei ole edes paha mieli. Tajusin kyllä, että kun paskimmat hommat kehujen kera oli tehty niin oli aika minut ulostaa. Sain kyllä kommentin, että minun pitäisi kestää palautetta. Niin kai, mutta en oikein ymmärrä miksi se palaute pitää antaa luonteestani, ilmeistä, eleistä jatkuvasti. Mikä niiden tarkoitus on, jos kuitenkin sama henkilö hokee, että pitää voida olla oma itsensä. Tuon kaltainen palaute kun enemmänkin saa varomaan. Uskallanko puhua. Voinko tehdä ruokaa. Voinko kysyä jotain, ettei taas tule silmille. Jos palaute olisi ollut tekemisistäni niin sen olisinkin voinut hyväksyä.  Koko homma alkoi vaikuttamaan niin samanlaiselta kuin tätini kanssa. Tekeminen kelpasi kunhan sai ihmisenä haukkua kiitokseksi tossun alle. Parempi irtautua heti pois kuin jäädä pyristelemään.

Hassua muuten, etten nytkään kertonut mitä mieltä itse olen. En antanut palautetta takaisin. Tap tap olalle. Olen kasvanut. Ehkä sitä kouliintuu töissä, kun useinmiten jengi kertoo kyllä suoraan mitä minusta ajattelee. Ehkä niille tulee siitä jotenkin parempi fiilis. ehkä ne haluaa, että muutun molekyyleiksi, kun hommani olen hoitanut. Vaikea sanoa.

No pääasia, että tarjosin jussina juomat ja nytkin sinne jäi jääkaappi täyteen sapuskaa niin on millä kavereitaan kestittää. Se siitä.