Dingelidong. Kesä tuli. Tai onhan se tuossa pyörinyt jo jonkin aikaa nurkilla vaan tömähti sitten lämmön kanssa ja luonto alkoi vihdoin ja viimein kukoistamaan. Vieno vehreys on niin kaunista katseltavaa.

Mennyt viikko on ollut huipuista huipuin. Kehitys kouluhommissa on ottanut melkoisen harppauksen eteenpäin. En oikeastaan niin ihmeemmin pidä luontokuvaamisesta. Jotenkin noi puut on nähty. Sosiaalisessa mediassa olen nähnyt varmaankin sen viitisenkymmentä sinivuokon kuvaa erilaisina versioina. Heinistä en ole koskaan saanut mitään irti. Ne ovat vain heiniä. Pidän luonnosta kuitenkin. Nautin metsässä pyörimisestä. Yleensä kyllä sienestyksen muodossa. Joskus oli ihan mahtavaa nukkua pelkän taivaan alla eräässä saaressa. Voisin tehdä sen uudestaankin, jos on vain hyvät kamppeet ja lämmintä. Kalastus on rentouttavaa jne. Nyt sain kuitenkin niin hyviä tekniikkaoppeja, että harjoittelulla kestää kiinnostus varmaan pidempäänkin ja intoa lähteä luontoa tutkimaan. Kunhan nyt sitä aikaa...joo.

Niihin ässä-juttuihin:

Ssssalamatuotekuvaustunti.

Katselimme aiemmin annettua tuotekuvaustehtävää. Noista edellisessä jutussa näytetyistä valkosipuleista tuli kehuja. Sain hyviä vinkkejä lisää ja kunhan sitä aikaa... Opettelen lisää. Nuo olivat ihku ensimmäiset, mitä olen itsenäisesti ikuna tehnyt. Mielikuvitusta, rohkeutta ja aikaa niin mistä vaan ruoka-aineesta tai tuotteesta saa vaikka mitä aikaiseksi. Taidan päästää taiteellisuutta kuitenkin hieman enempi esiin niin niihin tulee särmää. Saimme ryhmänä aidot kehut ja lämmitti mieltä. Vieraileva opettaja sanoi, että kanssamme on mukavaa tehdä töitä, koska meillä on niin hyvä ryhmähenki. Viihdymme yhdessä ja meillä ryhmätehtävät toimii. Meillä tosiaan on ihan ässä jengi. Kaikki erilaisia, mutta sopivalla tavalla. Erään miehen kanssa meillä on tosin pikkukinoja. Muttei mitään vakavaa. Hän yrittää minua auttaa, mutta jostain syystä en suostu ottamaan aina vastaan... heti. Olen ensin inttänyt, että ei. Mennyt ohjeen tutkimaan käytävään ja kun leveällä hymyllä olen mennyt takaisin, että olit oikeassa niin muilla on ollut hauskaa. Tämä on toistunut monta kertaa. Se mies tarkoittaa vai hyvää ja jokusen kerran tuupannut kirjan kouraan, että luet tuon ja tuon. Tottakai otan neuvoja vastaan. Lähdinhän nollasta. S-P on tosi mukava ukkeli ja mieheksi ihan fiksukin vielä. Vaikka uskaltaa välillä aloittaa keskustelua, kun ei itsekkään ole samaa mieltä. Kinan kautta voittoon.. Tai kina ja kina.. keskustelua se on, missä vähän kyseenalaistetaan hyväksymättä sokeasti kaikkea mitä vastaan tulee. Niin se pitääkin mennä. Ryhmässä on pari tyyppiä joiden osaamista arvostan niinkin paljon, että kun he jonkin asian kertoo niin olen ihan "ahaa", kokeilen ja näin se on. Sitten pari tyyppiä, joista en voi olla pitämättä muutenkin. A on aivan ihana. Hänen tuotokset ovat niin vaikuttavia ja osaaminen itseni kanssa samaa luokkaa. Hommasimme samanlaiset kamerat, joten on helpompaa pähkäillä yhdessä. Ja M on jotain sellaista, että kun naaman näkee niin tulee niin hyvä mieli. Mulla on vähän sellainen olo, että meillä on jopa sanattomia keskusteluita. Välillä riittää vain ilme ja tiedetään tarinan alku, loppu, juoni ja sivujuoni. Ja sitten pari muuta tyyppiä joiden kanssa meillä on samanlainen huumori. Heidän kanssaan on lystikästä. Loputkin ovat mukavia vaikka vähän vähemmän tekemisissä.

 

Ssssaari

Kävimme Vallisaaressa ihan huipputyyppi-open kanssa. Tutustuimme valomaalaukseen ja sain luontokuvaukseen ihan mielettömän kivoja vinkkejä. Vaikka meitä oli paljon niin ehti myös henkilö-opastusta antamaan. Päivä venähti yli kymmenen kun palauduin kotiin, mutta tuoltakin reissulla sai todella paljon. Ja mikä parasta, sai hengailla näiden huippisten kanssa monta tuntia.

 

Ssssohva

Soffalla meni pari päivää ihaillessa kuvia. Lähetin parhaimpia pyynnöstä ja perästä tuli "uhkaus" lähettää jokin johonkin kilpailuun. Se olisikin ihan huippua. Täytyy odottaa kuitenkin tiistaihin, kunnes selviää asiasta enemmän. Meitä oli kuitenkin aika paljon ja eritasoisia ja samoja kuvia, joten saa nähdä kuis ämmän käy.

 

Ssssalamointia

Perjantai alkoi normisti niinkuin aina iltavuorossa. Kissan herättämänä pienellä kiroilulla liian aikaisin kuitenkin hyväksyen tuon ihanan vanhuksen höpinät aamutuimaan. Aamukahvi pitkän kaavan mukaan. Pihailua. Ja innostuin lämmöstä niin, että aloin sovittamaan kesäisempiä vaatteita. Sitten sain idiksen, että varaan ajan ripsien ja kulmien värjäykseen. Hieman huoltoa, kun aurinkokin paistaa. Avasin koneen ja ihmettelin, että katsoinko kenties aurinkoon, kun ei meinaa nähdä mitään. Näkökenttä oli pelkkää valkoista laikkua ja hetken päästä alkoi väreilemään. Moni puhuu salamoinnista, mutta itse kuvailisin sitä geelimäisenä länttinä johon sohitaan valolla niin, että läntin reunat väreilevät punaista ja kirkasta. Vääristää kuitenkin kaiken. Jonkin sortin migreeni-kohtaus.. taas. Vartin kestäneenä päätin soittaa aijan tohtorille ja saikkupäivähän siitä tuli. Kun kohtaus meni ohi niin pää oli kuin lyijyä. Virkeä aamu muuttuikin potemispäiväksi. Illemmalla hieman touhuilin, mutta pienikin ponnistus vei voimia. Mutta hillitön nälkä puski vähän väliä. Kaipa tuollainen energiaa vie. Pyysin tohtoria tutkimaan kuitenkin mahdollisen kilpirauhasongelman. Olen välillä tolkuttoman turvonnut. Silmät sumenee ajoittain. Hiukset ovat ohentuneet jne. Välillä on ihan älytön väsymys ja välillä energiaa enemmän kuin pienellä kylällä. Jotain kuitenkin pielessä, tai sitten olen kaveriksi saanut kivan pikku migreenikaverin, joka tulee silloin tällöin odottamatta kylään. Nyt ei ainakaan stressiä ollut viimeviikonlopun kohtaamista lukuunottamatta.

 

Ssssuhailua tapahtumasta toiseen

Lähdin liikenteeseen hyvissä ajoin. Puolen päivän jälkeen. Piipahdin Arabian katufestareilla. En ole ennen käynytkään ja tapahtuma ja paikka olikin aika idyllinen. Katukeittiöistä noukin kevätrullia ja riisirullia.. mmmm hyvää ja halpaa. Fotoilin puita ja tapahtumaa. Zuppailin sinne tänne. Kuvailin pieniä voimistelijoita ja muutama vinkeä otos onnistuikin. Aamulla niitä katselessa huomasin kuitenkin, että kuviin osui myös Ssssabotaasi, josta enemmän myöhemmin.

Arabiasta valuin Dallapen-puistoon kurkkaamaan Kallio Kukkii-tapahtuman antia. Jotain bändiä kuuntelin hetken ja se ei ollut huono. Yllättävän hyvä. Pitäisi vain luntata jostain nimi. Dallapeesta kävelin Karhupuistoon picnikkejä ihailemaan. Ihmisiä kuitenkin ihmeen vähän. Tälläkin kertaa. Kojuja sentään oli enemmän kuin yksi. Jotenkin Arabian tapahtuman jälkeen Kallion jutut tuntuivat aika ankeilta. Viihdyin peräti viisi minuuttia ja suuntasin Leppävaaraan. Sellon ylätasanteella oli jonkin sortin pop up-ravintolatapahtuma ja sinne asetuimme parille P:n kanssa. Jotenkin oli vain niin kivaa pitkästä aikaa nähdä. Ja tuollainen tapahtuma elävöitti kummasti seutua. Tätä kirjoittaessa tuolla on kai ravintolapäivä menossa vaan en taida tänään jaksaa lähteä enää minnekkään. Kun olin valumassa kotiin niin tietty alkoi olla hieman kiire, koska piti päästä vessaan. Noh kaarsin lähimpään ravinteliin ja jämähdin katsomaan matsin. Pelin jälkeen tulin kotiin ja olin ihan uberonnellinen. Oli kiva päivä. Sopivasti viihteellä ja ajoissa nukkumaan. 

 

Ssssalille

Koska en rötjännyt liikaa vaan sopivasti niin jaksoin kuntoilun puolelle. Vielä pari viikkoa koulua ja aloitan liikunnalliset ilot täysipainoisemmin. Ehtii ihan hyvin ennen lomaa. Paino itsessään oli jopa laskenut, mutta vatsa ja jalat ovat vähän lölläytytneet. Olen yrittänyt pitää "edes kerran viikossa"-kuntoilusta kiinni, mutta yksi viikonloppu jäi väliin. 

Oli kuitenkin mukavaa matsia katsellessa, kun puolituttu kysyi, että mitä sulle on tapahtunut kun olet niin pirteän oloinen. Aiemmin (vuosi sitten) olet ollut niin väsähtäneen oloinen. Niin, kaipa se näkyy päälle, kun elämään on tullut muutakin sisältöä kuin jonkun muun ongelmat ja ihmissuhdepettymykset. Olen alkanut nauttimaan niin, että se tosiaan näkyy ja tuntuu joka solussa.

 

Ssssöpis

P:n kanssa istuskellessa ihailin eirittäin söpöä henkilökunnan jäsentä. Hän välillä vilkuilikin meihin päin ja hymyili. Ostaessa tyrkytti jotain erikoisjuomaansa, mutten huolinu. Mutta pitkästä aikaa oli mukavaa ottaa hymyä vastaan ja huomasin itsestäni senkin kummallisuuden, että taidan uskaltautua kiinnostua myös näistä söpöistä ja komeistakin. Filosofoin, että olen pitänyt itseäni niin alempana, että olen tyytynytkin näihin hippasen ränsistyneisiin sulhasehdokkaisiin. Ja paskat. Saahan sitä katsella muutakin. En itse ole arvostanut tällaista luokittelua,(en ole täydellinen itsekkään) mutta saattaa olla yksi syy noiden kummajaisten kohtaamisiin. Oli se kyllä söpö .....huokaus.

 

Ssssabotaasi

Heh... aamulla katselin eilispäivän kuvia. Napsin sarjatulta voimistelijaryhmistä ja yhtäkkiä yhdessä sarjassa kiinnitin yleisöön enemmän huomiota. Kappas vaan.. Siellähän se viime vuoden sabotoija. Viimevuoden hemmon (pelle hermanni) eksä istuskeli tyttärensä kanssa katse tiukasti kameraan naulittuna. Enpä huomannut paikan päällä. Hänellä oli toki aurinkolasit, mutta katseesta ei voi erehtyä, kun muiden kasvot seuraavat tanssiryhmää ja tämän on kohti kameraa. Kasvoilla tympääntynyt ilme, elle jopa vihainen. Tai sitten hän näyttää aina tuolta. Hmmm... Mitäköhän hänkään niin paljon minua inhosi? Kun tämän hermannin kanssa tapasimme niin alkuun meni ihan mukavasti. Sitten kun tälle eksälle josta kolmisen vuotta aiemmin oli eronnut, selvisi, että olemme taas yhdessä niin kummasti niitä ylimääräisiä hommia alkoi tulla. Milloin piti tämän naisen asunnosta hakea piuha viedäkseen hänen äidilleen. Eri kaupungissa. Sinänsä siinä ei olisi mitään erikoista, mutta äitinsä olisi varmaan saanut piuhansa omilla avaimillaan. Kun hemmo oli luonani niin tämä rouva oli menossa Tallinnaan ja auto jäisi siksi aikaa tälle miehelle. No ei siinäkään mitään ihmeellistä, mutta tämä nainen vaati miehen lähtemään luotani tuntia aiemmin. Suostui luovuttamaan auton vain Pasilassa tai Kalliossa vaikka kotini kautta satamaan olisi säästänyt matka-aikaa 15 min. Muutenkin tuossa oli kaikennäköistä outoa. Mies yöpyi useinkin "perheensä" luona. Viikonlopuille hän keksi mitä milloinkin ohjelmaa. Kun pistin suhteen jäähylle ja aloitimme jossain vaiheessa uudelleen, oli taas rauhallisempaa niin taas sama toistui siinä kohtaa kun suhde kaikui tämän ellin korviin. Aina kun olivat yhteydessä niin mies muuttui minua kohtaan...hmmm... mites sen kauniisti sanoisi... no vaikka kusipääksi.

Tiesin, että heillä on hyvät välit ja oletinkin, että uudet suhteet kuuluukin osana elämään, eikä olisi ollut minulle vaikeaa tutustua. Tietty hieman tottumattomalle oudompaa, muttei ylitsepääsemätöntä. Mutta heillä taitaa olla sellaset kuviot, ettei mitään muuta taida näinkin eronneen parin väliin mahtua. Taiteiden yönä kun olin hommissa mukana niin huomasin, että sääntöjä ja määräyksiä taisi tulla tekstareina enemmänkin. Teki mieli tokaista, että eikö olisi helpompi jutella ihan suullisesti, kun melkein vierekkäin siinä seisovat ;). Miehen tytär lupasi lainata kameransa akkua, kun filmailin yhdellä koko päivän. Kuitenkin sekin peruuntui ja mitä ilmeisemmin tämä eksä oli tämänkin kieltänyt, sillä saapuivat tyttären kanssa paikalle kimpassa. Tämä tytär ei edes tervehtinyt. Hippasen hankalaa. No eipä ole enää minun harminani.

Kysymys kuuluukin, mikähän minussa oli hänelle niin vastenmielistä, että halu sabotointiin oli niin suuri? Minunhan tässä pitäisi pahasti katsoa. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin katselisi sitä eksäänsä hieman toisin silmin. Hän kasvattaa lasta (söpöä ja ihanaa tyttöä kylläkin), joka on tehty tilauksena siihen kohtaan, kun mies on mennyt petostuomiotaan kärsimään. Tämän lapsen takia on saanut lievennyksiä. Tämä mies on pettäjä. Taatusti pettänyt tätä eksääkin. Tämä mies on narsisti. Hän kohtelee kaikkia ala-arvoisesti. Myös omia lapsiaan. Tämä mies on manipuloija ja käyttää kaikkia muita ihmisiä omaksi edukseen. Tämä mies ei ole terve.

No, jos tän tädin elämässä paha katse minuun helpottaa niin senkun tehkööt. Ihmettelempä vain, kun se vastaanotto sieltä puolelta on ollut jäätävä siihen nähden, että kuitenkin kehui heidän välejä erinomaisiksi. Silloinhan pitäisi vain hyväksyä muitakin maailmaan tulleita vaikkei ylimpiä ystävyksiä tarvitse olla. 

Aiemmin kun katsoin taiteiden yökuvia, tuli tämän naisen kohdalla ahdistus. Nyt ei. Hän on vain välttämätön oikku menneisyydestä, johon näköjään on tullut aika hieno henkinen välimatka. Mutta se olisi hienoa, ettei näihin tarvitsisi enää törmätä. Kumpaankaan. 

 

Sssssujauttaisko klopot jalkaan ja menisi vielä pienelle kävelylenkille... joo. Sabotaasista huolimatta... tai oikeastaan koulussaopitulla termillä "huomiorosvosta" huolimatta sain voimistelijoista parit aivan loistavat kuvat. Ja nyt ihastuin jopa puihinkin...Ihana hento vihreä.

Harjoitukset jatkukoot.