Mikään ei ole niin kummallinen kuin ihmisen luonto. Tarkemmin kai kateus... Vaiko sittenkin se pyhä yksinkertaisuus, mihin niin monesti törmää. 

Nyt kun pari päivää olen potenut kuumeen kanssa flunssaa ja pää alkaa pikkuhiljaa palautua paikalleen, aloin pohtimaan yhtä kummaa, mihin törmäsin alkuviikosta.

Olen kurssin takia joutunut vaihtamaan vuoroa joka toinen viikko kaksi päivää. Bossi hieman nihkeästi suhtautui asiaan kurssin pituuden takia, mutta sovimme kuitenkin, että kaikki ok. Toisessa vuorossa työskentely on ollut melko virkistävää vaikkakin meillä on todella erilaiset tavat työskennellä. Jotkut ovat ottaneet hyvin vastaan, olen kuitenkin ollut avuksi. Ensimmäisenä vuoronvaihtopäivänä tosin hämmästyin erään naisen käytökseen, kun ilmoitti lähes kaikkeen, ettei aio tehdä sitä eikä tätä eikä tota. No annoin asian olla ja väistyin takavasemmalle. Olenhan sentään vierailija. Toisella kertaa tämä samainen valitti jotakuinkin kaikesta, muttei tehnyt itse minkään eteen mitään. Silloin vähän ärähdin, että voihan sitä itsekkin vaikuttaa, miten päin joku pöytä on laitettu. Sain silloin mitä ilmeisemmin vihat niskaani. 

Viitisen kuukautta on mennyt ihan mainiosti. Olen ollut itsekkin loistotuulella. Viimeinen vuoronvaihto ennen koulun lomaa kuitenkin hämmensi. Tämä kyseinen nainen kysyi, että milloin se kurssisi oikein loppuu. Sanoin, että nyt on viimeinen päivä vuoronvaihdolla, mutta tunteja saattaa riittää vielä ensi viikollekkin. Sitten onkin taukoa syyskuuhun saakka ja jatkuu marraskuulle. 

Hän alkoi puuskuttamaan kiukkuaan, että kummallista, että harrastusten takia saa vuoroja vaihtaa, muttei lääkärin. Olin hämmentynyt. Kyseessähän oli kurssi, jonka aikataulua ei voi säätää töitten mukaan. Lääkäriaikoja on helpompi varata vuorotyöläisenä työajan ulkopuolellekkin ja työaikana kai saa jonun lapunkin tarvittaessa. Vaahtosi, että se on harrastus. Olin taas äimänä. En yleensä jää sanattomaksi niin kuin nytkään ja totesin, että kurssi on vähän eri juttu kuin se, että päättäisin vaihtaa vuoroa vaikkapa mennäkseni salille silloin kuin huvittaa.

Jo vertaus itsessään kertoi sen, että tämä nainen oli ärsyyntynyt vuoronvaihdostani. Kummallista sinänsä, kun ei ole häneltä ollut missään vaiheessa pois. No hän lienee reviiritietoinen ja reviirilleen tuli joku väärä haju.

Tämä nainen totesi, että tästä eteenpäin vuoronvaihto ei ole enää mahdollista. Ihmettelin, että mistä tällainen tieto on tullut. Vastasi, että hänen pomoltaan. Ja minua tullaan kyllä tiedottamaan. Totesin, että jos vuoronvaihtoni ei loppuvuodesta onnistu niin pätäkkää sitten vain pöytään niin kyllä se sitten sopii. Tähän totesi, että ai, olet rahaa vaatimassa. Jes, kyllä! Koska, jos olen maksanut vuoden kurssin sillä sopimuksella, että vuoronvaihto on ok ja se perutaan kesken vuotta niin eikös se mene harhaanjohtamista, josta on koitunut kuluja. Sopimus on sopimus vaikkei joku kolmas osapuoli siitä pitäisikään. Saarnasi minulle sitten, että minun olisi pitänyt ottaa opintovapaata, jota en tuntien vähäisyyden takia olisi kuitenkaan saanut. 

Jotenkin tuli ällö olo. Se nainen äänensävylläänkin antoi ymmärtää, että olen jollain lailla saanut nyt jotain, mitä ei pitäisi. Suuri vääryys ja sitä rataa. Vaikka kurssilaisia ja sisääntekijöitä on ollut heiltä meidänkin vuorossa ihan ilman mitään itkua ja parkua. Totesinkin hetken päästä, että tulipa kurja fiilis kun en ole ikinä ollut ennen millään kurssilla. En ole koskaan ollut äitiyslomalla. En ole ottanut syntymäpäivälahjaa vastaan ja saanut mitään muutakaan ikinä niin etteikö siitä hinnan olisi maksanut. Niin nyt sen kerran kun johonkin edes pääsin ja menin niin aiheuttaa isompiakin ongelmia.

Oikeastaan pääsin vasta äitiyslomattomuuteen asti kun tämä nainen puhui päälle, että hänkään ei ole eikä harrastanut ikinä mitään... Hassu juttu on se, että olen aina pitänyt kyseistä naista uskomattoman kauniina. Mutta, joka kerta kun hän on avannut suunsa niin se kontrasti on todella yllättävä.

Voi apua, mitä ihmisiä. Oli sanojensa mukaan nostanut meteliä siitä ettei itse saanut vuoroaan vaihdettua lääkärin takia. Niin pomonsa oli ilmoittanut, ettei kukaan enää saa. Tän tyyppiset saa todellakin tuhottua ne kaikki edut ja joustot mitä on koskaan ollut. Sisäänteko on toiminut hyvin aiemmin. Toimiikohan sekään sitten jatkossa? Samalla laillahan sekin vuoron vaihtoa on. Joillakin ei kai oikeasti ole mitään muuta tekemistä, kuin tarttua johonkin, mikä ei edes itseen vaikuta, mutta kunhan saa eripuraa aikaiseksi. Varsinkin tän tyyppiset hämmentää, jotka eivät itse jousta missään ja ryssivät niidenkin mahdollisuudet kiukuttelullaan, jotka joustaa.

Noh.. täytyy jutella oman pomon kanssa, kunhan töihin pääsee. Tuskinpa ne loppukurssinkäymistäni estää, koska se on sovittu. Mietityttää vain jatko, kun ajattelin jotain lyhyempiä tulevaisuudessa käydä. Ainakin tietää varautua katselemaan vain viikonloppujuttuja. niitä kun harvoin on tarjolla.

Vähän tuli kyllä ikävä maku. Tosin se fiilis vain vahvistuu, että olen niin väärässä paikassa töissä. Jos ei olisi rahasta kiinni niin lähtisin kokopäiväisesti opiskelemaan. Nyt kun vihdoin sen suunnan tiedän mitä voisin opiskella enemmänkin ja siinä sivussa muutakin.

Että tällainen hauska sattuma ja täysin itseaiheutettukin vielä. Mitäs intoilin itteeni kehittään. Kauhia naikkonen :D

Ja pöh... Ei noista pitäisi välittää, mutta tietty ihmetyttää, miten joillekkin vain on niin kovin tärkeää häiriintyä jonkun itseään koskemattomasta asiasta niin kauhiasti. Ja kohdallehan se tietenkin tömähti tämäkin.