Kasvava pakettivuori kielii selkeästi siitä, että saan hurjan määrän paketteja jouluna. Huomasin pakkaillessa kuitenkin, että meikäläiselle kolme kuukautta on pikkaisen liian pitkä aika muuttotouhuihin. Innostuin pakkailemaan puoli asuntoa ja nyt kaiken keskellä tuntuu, että taidan matkustaa tosi kauas, koska matkaa on vielä puolet jäljellä. 

Onneksi pikkuetappeja on matkan varrella. Puolitoista viikkoa niin näen vihdoin, minne olen matkalla. Koska talo on uusi niin täytyy tehdä ensitarkastus.. Jotenkin kaipailisi joulujuttujen esillepanoa. Valoja ja muuta. Noreipas kuukausi niin pääsen taas kartalle kalenterijuhlissa.

Huomasin pakatessa, että oikeastaan pärjäisi vähemmälläkin. Muutamalla astialla. Vähemmällä vaatemäärällä. Oikeastaan kaikella. Paitsi ilman joulukuusta ja valoja ei pärjäisi. Eräs päivä sain vimman, että nyt on pakko saada jotain somaa ja ihasteltavaa. Hyppäsin bussiin ja kävin rustassa ihailemassa pikkuruisia joulukyliä. Hurahdin sellaiseen joulukuusikoristeeseen, missä on taloja kuusen alla. Kiva reissu se sekin oli. Ihmettelin tosin itsekkin sitä päättäväistä puhinaa, että nyt on vain pakko saada jotain.Ihastelin pari päivää ja pakkasin nekin uutta kotia varten.

Tässä vanhassa kodissa on vieraillut porukkaa varmaan enemmän kuin koko asumisaikana. Koomisia kohtaamisia aiheutti pari naishenkilöä, jotka kävivät katsomassa asuntoa. Toinen ei ollut niinkään hauska vaan hankala. Vaati pästää täysin eri aikaan kuin muut ja ei auttanut vaikka yritin sanoa, että olen ollut iltavuorossa ja aamupäivä ei millään sopisi. Siivoaisin mielelläni heräämisen jälkeen. Olin varoittanut kissasta allergian varalta edellisenä päivänä. Jankutti aikansa omaa aikatauluaan (työtön). Kuulemma on käymässä uimahallissa vieressä ja on pakko päästä kello silloin ja silloin. Eipä auttanut kuin hypätä sängystä imurin varteen. Kun nainen saapui niin alkoi kovalla äänellä vuodattamaan allergiastaan. Ei varmaan pysty tätä ottamaan, mutta haluaa nähdä myös pyykkituvan jne jne. Siinä me sitten pyörittiin koko talo ympäri hänen paasatessaan allergiastaan, ettei tätä kuitenkaan varmaan ota. (Hiljaista murinaa).

Toinen nainen oli kiva tyyppi. Höpötettiin niitä näitä. Myös asunnosta ja ennen kaikkea hänen vaihdevuosistaan. Ei ainakaan tarvinnut vaivaantua tntemattoman visiitistä.

Pari muutakin käväisi ja tarkastaja ukko. Kisuni suuttui sille, kun syytteli lauteiden raapimisesta. Alkoi sähisemään, mutta lopetti kun se ukko sanoi, että mulle et ala sähisemään. Jätti onneksi lauteet laskuttamatta. Vaihtoon ne jokatapauksessa tulevassa rempassa menisivät kuitenkin. Se oli ihan kohtuullinen kohtaaminen, koska maksettavaa tuli vain se, itä oletinkin. Maalaamaan en täällä vitsi enää alkaa niin menkööt rahalla.

 

Jännää muuten, että tämä toinen koronakurimusaika ei ole ollut niin ahdistavaa, kuin keväällä. Maski naamaan matkustaessa ja kaupoissa ja pirusti käsienpesua. Enään ei kävellä päälle väkisin. Alkaa vain vähän väsyttämään koko aihe. Oikeastaan se valinnan vapauden puute.Kaipailee asioita aiemmasta. Tiettyjä juttuja, mutta tyytyy kuitenkin siihen mitä on nyt. Olisihan se nastaa ajoittain istuskella jossain metelissä seuraamassa ihmisiä, mutta nyt täytyy kehittää muuta touhuamista. Onneksi voi ulkoilla.Ja haaveilla uudesta kodista. Uneksia lyhyemmistä työmatkoista ja joulun tunnelmasta.

Jännää on tuon jalan kanssa elelykin. Välillä se on ihan uskomattoman kipeä. Viime viikolla töistä tullessa meinasi hyytyä mäen kiipeäminen kipuun. Muuta kun en siinä kohtaa avuksi keksinyt niin päätin hengittää syvään. Muutaman kerran. ja kappas, kun kipu lievittyi ja pääsin kotiin asti. Happi. Se on se. Täytyy vain saada hapekasta verta kehoon niin se auttaa kummasti. Kuulostaa varmaan ihan böbille, mutta toimii ja nyt olen ulkona työmatkoilla henkitellyt syvään muutaman kerran ja jalan alkava kipuilu rauhoittuu saman tien.

Välillä olen päässyt metsään ja sienestämään. Toissa viikonloppuna olimme metsäreissulla kaverini kanssa monta tuntia. Paistettiin makkaratkin. Oli kyllä ihanaa. Viime viikonloppuna oli upea sumu ja toi aivan oman fiiliksensä pimeässä lenkkeilyyn. Löysin vihdoin omaankin kulutukseen ulkona olevat kuntoilulaitteetkin ja en edes ajatellut sen kummemmin, kun olin jo tehnyt sarjat kaikissa laitteissa. Sain aivan mielettömän virtapiikin voimailuhetkestä. Salilla kun ei ole viitsinyt käydä aikoihin. Ehkäpä se tästä rullautuu. Jos vielä Amerikan pressakin vaihtuisi niin olishan se plussaa.