Olen useamman kerran huomannut, että toiveeni on ihan tosissaan toteutuu. En tiedä uskallanko enää mitään toivoakkaan, sillä kieroutuneella huumorintajulla varustettu "kohtalon koura" vai miksi sitä ketaletta voisi kutsua, toteuttaa  toiveeni kovin kirjaimellisesti. Voisi olla hellävaraisempikin, sillä missään ei ole kohtalolleen käyttöohjeita, että miten pitäisi haaveitaan muotoilla.

Aikanaan haaveilin helsinkiin muuttamisesta. Toki sitten sinne pääsin, mutta vain koska eläminen samassa kaupungissa äitini kanssa kävi mahdottomaksi. (Vieläkin sitä ihmettelen kuinka paljon voi äiti lastaan vihata. Koskaan ei ole selvinnyt missä kohtaa tein lapsena virheen. Tuskin selviääkään joten annan olla. Olkoot vain yksi sivu elämässäni, minkä voi kääntää nopeasti eteenpäin.)

Ojasta kuitenkin allikkoon ja pääsin asumaan tätini luo ja työskentelemään hänen kahvilaansa. Siellä kyllä oppi työn ja kirjaimellisesti piikomaan. Tein kyllä aamusta iltaan töitä kahvilassa. Illalla hoidin tätini jalat ja viikonloput menivät sitten siivotessa sekä koti, että työpaikka. Oli toki onni, että oli paikka missä olla, mutta jos olisin järjellisen palkan saanut tehdystä työstä, olisin voinut asua muualla ja rakentaa omaa elämääni. Palkaksi sain katon pään päälle ja ruuan ja läjäpäin ohjeita ja neuvoja kuinka täytyy elää. Niillä ohjeilla olen pärjännyt mainiosti, koska olen kaikkea yrittänyt parhaani mukaan tehdä asiat juuri päin vastoin. Tavallaan olen kyllä tädilleni kiitollinen, mutta elämänvaihe oli äärimmäisen raskas, enkä toivoisi moista kenellekkään parikymppiselle. Tätini oli meinaan alkoholisti ja hirveissä veloissa. Näin jälkikäteen olen päätellyt, että kärsi myös jonkinlaisesta masennuksesta. Taisi niissä kekkereissä opintolainanikin kadota. Sain aika ajoin kuulla toki kehuja nousuhumalassa, mutta pääsääntöisesti sain kuulla tekeväni ihan kaiken väärin. Mikään tekemäni ei ollut tarpeeksi ja välillä olin sitten muuten vain tiellä ja harmiksi. Joskus sain noottia jopa siitä, että maksoin laskuni heti. Kuulemma siis laskut maksetaan vasta kun toinen karhulasku on tullut. Hiljaa itsekseni mietin, että miten tästä oikeasti pääsee pois. Raha oli ongelma kun en sitä mistään saanut enkä töihin päässyt koska olin aina töissä.

Rukouksiini vastattiin häädön muodossa. Asunnon omistaja hääti tätini ja siinä samalla minutkin vuokrarästien takia. Tosin kun muuttopäivä tuli niin hänellä oli muuta puuhaa. Hups kun sattuikin loma Pärnuun kylpylään juuri sille viikonlopulle kun asunto piti tyhjentää. Ja taas tein työn jonkun muun puolesta. Onneksi joitakin tätini kavereita tuli auttamaan ja saimme tavarat talteen muutamaan varastokoppiin. Vuosien päästä kehtasi mokoma napista jonkin tavaran hukkaamisesta. En pyytänyt anteeksi. Ihana naapurini ehdotti minulle yhtä huonetta vuokralle erääseen perheeseen ja se oli onni niin minulle kuin sille perheellekkin. Emme ole vuosiin olleet yhteydessä, mutta muistelen tuota aikaa lämmöllä. Toivoin sitten kovasti omaa kotia ja eipä siinä kauaa mennyt kun edullinen vuokra-asunto löytyi.

Hetken siinä olikin siten melko seesteistä aikaa. Kävin ihan oikeissa töissä, mistä sai ihan oikeaa palkkaa ja ihan oikeaa arvostusta. Olin kyllä haaveillut poikaystävästä ja joku hörhö siinä piipahtikin. Aina tosin joku pikkuongelma. Alkkis tai muuten vain naimisissa. Sitten tapasin tämän miehen jonka kanssa taivallettiin yksitoista vuotta ja puolet siitä pohdin, miten päästä tästä pois.

Kaiken kaikkiaan suhde alkoi oudosti. Tulin isäni hautajaisista  ja olin henkisesti ihan puhki. Ajattelin, että oluen käyn ottamassa ja sitten nukkumaan ja aloitan uuden ajanjakson. No juuri kun olueni ostin nin joku sen tietenkin kaatoi ja siitä sitten aloimme juttelemaan. Nyt voisin ehkä ajatella tilanteen niin, että hän riiteli entisen tyttöystävänsä kanssa ja oli onnellinen kun löytyi joku muu juttelemaan. Ja minä olin huojentunut kun joku kuunteli. Aloimme sitten tapailemaan, mutta tottakai entinen tyttöystävä piti käydä lepyttelemässä. Sitä ihmettelen vieläkin ja sitä ihmetystä kesti yli vuoden. Pois en kuitenkaan älynnyt lähteä koska yksinkään en halunnut olla. Ja siinä sitten onnea aloin odottelemaan jota ei koskaan tullut.

Sitten kun olin ollut jonkin aikaa yksin niin ajattelin, että olisi todella kiva jos tapaisin ihmisen joka puhuisi minulle. Vaikka ruuasta. No tapasin sellaisen (nettideittailun ihmeellinen maailma osa 1). Muusta ei sitten puhunutkaan kuin ruuasta ja söi jääkaappini tyhjäksi. Ja laiska kuin mikä.

Ajattelin, että olisi ihanaa tavata ihminen joka olisi hieman aktiivisempi ja toki sitten tapasin sellaisen. ADHD:sta kärsivä kriminaali joka oli äärimmäisen peloittava. (nettideittailun ihmeellinen maailma osa 2).

Istuin eräs päivä pytyllä ja heristin nyrkkiä ilmaan ja mielessäni huusin, että " On se nyt perkele, etten mitään suurta draamaa tässä edes odota, mutta enkö olisi jo ansainnut edes vähän halausta ja kaupan päälle pari suudelmaa!!!!!"

Tapasin sellaisen. Erään kerran kun olimme ystäväni kanssa tanssimassa niin jostain syystä rupesimme juttelemaan erään ruotsalaisen kaverin kanssa. Kävelimme samaan suuntaan kesäisessä yössä ja hän kaivoi pari olutta jemmastaan ja kysyi haluanko jäädä istuskelemaan johonkin. Siinä me sitten tarinoitiin muutama tunti maailman menosta. Oluet loppuivat ja oli aika mennä omiin suuntimme. Mutta kaupan päälle sain siihen kohtaan maailman parhaimman halauksen ja suudelman. Vieläkin hymyilyttää kuinka hyvälle tuulelle tulinkaan ja sillä pärjäsi pitkään.

Monta kuukautta menikin taas omassa harmoniassani kunnes erehdyin pohtimaan, että olisi kiva tavata joku hauska heppu. Eipä siinä sitten vuorokauttakaan tainnut mennä kun tapasin sellaisen naisten naurattajan, että Auervaarakin olisi kalvennut.Jostain syystä häntä kyllä muistelen lämmöllä vaikka herra oli aina sekaisin ja selitteli ummet lammet ja jäi kiinni joka ikisestä valheesta. Meillä ilmeisesti oli jokin älytön yhteys, koska en uskonut mitään mitä hän heitteli ja hänellä oli kuitenkin kauhea tarve kehittää mitä ihmeellisempiä tarinoita. Aika hulvaton tapaus sinänsä vaikka hermot menikin. En pysty nauramatta vieläkään kertoa tarinaa kun tämä adonis saapui melkoisessa tuiskeessa luokseni. Olin lämmittänyt saunan ja kun hän sitten viskeli vaatteita pitkin kämppää niin paljastui "hello kitty"- naisten pökät jotka oli mitä ihmeellisemmän selityksen mukaan ajautuneet herran jalkoihin. No ei niitä selityksiä kukaan täysjärkinen uskonut.mutta jotenkin hänestä vaan ei voinut olla pitämättä. Sai kuitenkin mennä, ettei ihan oma pää hajoa tuollaisen kyydissä.

Sitten toivoin, että tapaisin sellaisen joka olisi rehellinen ja omaisi mielipiteet... No tapasin sellaisenkin ja onneksi en tapaa enää... Sain kuulla melko tuntemattomalta ihmiseltä ensimmäiseksi olevani kummalinen naiseksi, kun minulla ei ole lapsia. Sitten hän ilmoitti, että on 72h viikossa töissä ja loput baarissa ja koti-iltoja ei suostu enää viettämään. Naisten perään ei soittele, että jos on asiaa niin itse täytyy tehdä aloite. Treffimme päättyi melko lyhyeen ja perään se kumminkin veisteli, että on se nyt kummallista kun hän sentään on rehellinen ja heti siitäkin rangaistaan. Viestejä tuli melko monta eli ainakin niistä päättelin, että hän kumminkin kiinnostunut oli. Tökin itseäni mieluummin vaikka nuppineuloilla jos on pakko kiduttaa itseään.

Kerran tosin ajattelin, että olisi mukavaa jos joskus joku hieman huolehtisi tai välittäisi minusta. Kerroinkin jo aiemmin hemmosta joka on saanut minut lopettamaan tupakan polton ja käymään kuntosalilla. Olin aihemmin hirveän ihastunut kyseiseen ihmiseen, mutta hän on niin eri kaliberia, ettei varmaan kemiamme koskaan kohtaa. Jokin yhteys meillä on ja toivon sen säilyvän kauan. Tuollaisia ihmisiä pitäisi olla jokaisella ihmisellä. Sellaisia varmoja tapauksia siinä suhteessa, että aina saa jonkin pienen kannustavan eleen. Oli se sitten sanoilla tai katseella. Mutta se, että joku näkee tuon pienen vaivan huomata toinen ja ehkä heitellä parannusehdotuksia niin ei voi kuin olla tyytyväinen.

Nyt olen ollut aika pitkään yksinäinen joten menin kaheli haaveilemaan niinkin hövelisti itselleni sopivasta ihmisestä. No tietenkin koska teen juuri päinvastoin kuin pitäisi niin tietenkin menin netin treffipalstalle. Muutaman päivän siellä keikuttuani aloin kirjoittelemaan erään hemmon kanssa. Vaihdoimme numerot ja taisi se puhelu kestää kolmisen tuntia. Katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan... Jännää, kuin myös se, kuinka sitä kuitenkin aina vaan uskoo löytävänsä jotain hyvää.