Keitin pitkästä aikaa kananmunia ja tuli mieleeni, kun joskus vuosia sitten olin kyläilemässä maalla, lueskelin siinä joutessani sitten jotain paikallista lehteä. Ja totta kai "Henkilökohtaiset"-palstaa. Silmiini osui ilmoitus kun joku maajussi etsi itselleen naista. En ihan sanatarkalleen muista mitä siinä oli, mutta mieleeni jäi se, että  ehdoton taito jota vaadittaisiin, oli se, että osaisi keittää kananmunia niin, ettei ne mene rikki. Toivottavasti kävi flaksi.Silloin se ilmoitus nauratti ja koska harvemmin olen keittänyt hajonneita kananmunia, en edes ollut tajunnut kuinka tuo keittäminen voi edes olla niin haastavaa.

Myöhemmin jouduin melko ahdistavaan tilanteeseen kananmunankeittoa ajatellen kun tein keikkahommia erilaisissa keittiöissä. Kolusin extraajana jokusen keittiön ja ravintolan ja eräässä henkilöstöravintolassa jouduin kinkkiseen tilanteeseen. Piti siis keittää noin kahdenpaketin verran munia (ehkä 24, tai ainakin ihan reilusti). Olin tekemässä työtäni, mutta emäntä ehti (pahus) opastamaan , miten tämä toimenpide tehdään. Hänkään ei kestänyt hajonneita munia. Yritin hienovaraisesti ehdottaa omaa vaivatonta tapaani. Mutta tällä rouvalla oli yleisesti ottaen tapana olla luottamatta muiden osaamisiin ja oli aina neuvomassa alaisiaan yksinkertaisimmissakin asioissa. No mielenkiinnosta otin ohjeet vastaan, eli ohjeiden mukaan toimittiin seuraavasti.... Mielikuvitusta voi sitten käyttää, että miten käytäntö toimii pienellä lavuaarilla ja isolla kattilalla ja isolla määrällä munia:

- Aseta munat pinoon tyhjään kattilaan.

- Yritä sovittaa kattila hanan alle. Täytä kattila kuumalla vedellä

- Kaada vesi pois ja varo, ettei munat hajoo.

- Toista toimenpide muutaman kerran ja siivoa kolahtanut muna, joka pääs siinä käännellessä livahtamaan käden alta

-Täytä kattila kuumalla vedellä ja aseta kattila kuumalle liedelle .

Munien kiehuttua lasketaan saldo, että kuinka monta hajosi. Muutama.

Ihmettelin hieman tätä monimutkaisuutta ja vieläpä ammattilaiselta. Mutta jos on kaksikymmentävuotta tehnyt vaikeamman kaavan mukaan niin älkööt häntä siitä ojentaman.

 

Kuinka sitten itse ne keitän? No tässäpä oiva vinkki heille jotka tämän ongelman kanssa painii. Keittiöntädin ajatus lämpövaihtelusta oli ihan pätevä, mutta helpommalla pääsee, kun laittaa kylmät munat kylmään veteen ja huoneenlämpöiset huoneenlämpöiseen veteen. Aika lasketaan kun vesi alkaa kiehua. Viiden minuutin muna vois olla melko täydellinen. Hyytynyt, mutta keltuaisen keskusta ihan pienesti sula. Sellainen pehmeä. Mutta siis simppeliä, eikö totta.

Ja kuoren irtoamiseen helposti semmoinen vinkki, että kun kaataa veden pois niin puhallan kuivaksi ja sitten vasta lasken kylmän veden. Kuori irtoaa ongelmitta.

Luulen, että minusta olisi tullut hyvä vaimo sille maajussille ja todennäköisesti leski. Oli sen verran ikää silloin sillä miehellä, etten lähtenyt edes yrittämään.

 

Sitä kyllä toivoisin, että joskus olisi maistiaisia jossain, että tietäisi, mitä eroa on eri kanojen munilla. Esim lattiakanalan, virike, tavis jne... Vaihtelen vaan eri merkkejä, ettei kellekkään kanalle tulis paha mieli. Mutta enpä muista miltä ne edelliset maistui. Vähän sama juttu olis perunoiden kanssa. Lajikkeita on enemmän ja aina vain lisääntyy, mutta maistiaisia ei missään. Vaadin maistiaisia!!!  Minulla taitaa olla nälkä....