Tänään on ollut hyvä päivä. Vaikkakin nalkutin mielessäni pölynimurille. Meidän parisuhde on kestänyt jo vuosia, eikä se rakkine viitsi vieläkään oma-aloitteisesti tehdä sitä tehtävää, minkä olen näyttänyt monet monet kerrat.

Laiskotti aamulla ja ympäröivä lisääntyvä paskasuus ei hirveämmin innostanut päivän ylösnousemukseen. Käänsin kylkeä ja nukuin aamupäikkärit. Kannatti.

Jokin ihme virtapiikki iski. Siivosin, kävin kaupassa, tein hyvää ruokaa pitkästä aikaa. Hilpasin reilun tunnin lenkin ja päälle vielä suuntasin uimaan ja aurinkoa ottamaan. Joteski on niin hyvällä tuulella taas.

Osasyynä on varmaankin eilinen tapaaminen vuosiin tuttavapariskunnan kanssa. Ovat pyytäneet kylään ja nähdä lukuisia kertoja. Aina olen jonkin syyn keksinyt. Olemassa olevan tai pätevän tekaistun. Nyt en enää kehdannut kieltäytyä, kun ovat lähiaikoina pommittaneet siihen malliin. Oli nastaa muistella juttuja. Pohtia nykypäivän ihmeellisyyksiä lähinnä duunarinruoskinta-politiikkaa. Puhua shaissee ja nauraa. Tullaan niin hyvin juttuun, että ihmettelen, että niin vähälle on heidän näkeminen jäänyt. Ja tuntui mukavalle, että seurani kelpasi vieläkin ja kutsu grillaileen lävähti eteen taas.

Kiukun aiheuttajan kanssa olen ollu yhteyksissä ja kiukkukin on laantunut. Eipä tolle pösilölle voi olla vihainen. Ei vaan yksinkertaisesti voi. Järjellisemmin kuitenkin. Kivempi olla hyvällä tuulella kuin puida loputtomiin. Siinä asiassa olen näköjään roimasti kasvanut.

Mä olen iloinen myös, että maailmani pysyy aktiivisena. Perjantaina on aamukahvit sovittu duunikaverin T:n kera ja hänen ystävänsä M, jonka kanssa on itsekkin kaveroitunut. On sitä vilpitöntä kiltteyttä tosiaan olemassa, kun kerran huokailin räjähtäneen käteni kanssa autollista henkilöä, jolla olisi hillitön himo kuskata kissanhiekkaa. Tämä M ilmottautui oitis himojaan tyydyttämään. Homma kesti viisi minuuttia ja mulle ihan järjetön apu. Taidan tarjota samalla kahvit, kun kerrankin tilaisuus tulee.

Lauantaina mennään vanhan kunnon festarikamu P:n kanssa pitkästä pitkästä aikaa kylille, metsästämään musiikkia ja nauttimaan päivästä. Toivottavasti löytyy heviä, enkä tarkoita siis kaupan hedelmävihannes-osastoa vaan kunnon suolet ulos räyhää. Itse en ihan samasta  niin nauti, mutta kun kerrankin lähdetään niin sitten kunnolla. Edes kunnon Rokkia... no katsotaan mikä on päivän anti.

Ja vihdoin sain moneen kertaan peruutetun maaseutu/saunapaljulikoomis-sessionkin sovittua ja lyötyä lukkoon.

Tänään olen saanut ihan älyttömästi aikaiseksi ja pirun hyvällä päällä. Jopa sellaisella, kun nyt näin mainitsin niin takaraivossa ei kutise ajatus, että juujuu siinähän ilakoit kun kohta tömähtää taas. Eipä muuten tömähdä. En nyt vaan suostu siihen. Pikkuhierto tapahtui jo, vaan en välitä. Naapurini meinaanpummasi rahaa. Siihen oli aika nopee vastaus: " Ei ole"... ja seuraava ilon aihe....