En tiedä miksi, mutta minussa lienee jokin maailmankaikkeudellinen mangneetti vetää puoleeni uusavuttomia ihmisiä. Tavalla taikka toisella. Varoittamatta, nurkan takaa ne hyökkäävät, olipa sitten töissä, vapaalla tai ihan missä vaan.

Jokaikinen poikaystäväehdokas on ollut enemmän tai vähemmän uusavuton ja välillä olen kokenut itseni joko äidiksi tai opettajaksi. Ruuanlaittotaitoaan kehuneena eräskin kokkaili kahdesta kaupan pitsasta mättöannoksen mikrossa tyhjentäen jääkaappini sisällön siihen väliin. Taidepläjäyksen jälkeen keittiöni oli kuin räjäytys, mutta siivoominen olikin sitten vaikeampaa kuin sen mikron käyttö. Onneksi ei kokannut hellalla mitään. Olisi varmaan kämppä palanut.

Eräs, joka kehui... ja kaverinsakkin kehui kovinkin kouluttautuneeksi,ei saanut vettä keitettyä. Sinänsä hölmö kysymys olikin, mitä haluaisin juoda vieraillessani hänen kotonaan... Teetä, kahvia? Teetä kiitos, kahvi valvottaa. Aikansa pengottuaan kaappejaan... Teepaketti paistoi kaapissa  kyllä, totesikin tuskastuneena, ettei ala mitään kuumia juomia kokkailemaan. No just.

Peseytymisessä olen kahtakin ojennellut. Toinen tapaus ei suostunut peseytymään ja toinen kyllä kävi suihkussa seisomassa vaan ei osannut itseään pestä... siis saippualla.... siis aikuisten oikeasti uskomatonta kun ajattelee, että herrat roikkuvat 40 ikävuoden korvilla.

Nyt töissä törmäsin yli kolmekymppiseen kaveriin, jolle työn saloja täytyisi opettaa. Sen lisäksi, että oma-aloitteisuus puuttuu täysin niin koin sellaisenkin ihmeen, että jouduin opastamaan vesihanan käytössä. Ei ihme, että hermo välillä nyrjähtää kun noita katsoo. Olen joskus maininnutkin, että voisin sanoa asioista nätistikin. Mutta aikuiselle miehelle, joka omaa päätään ei vaivaudu käyttämään perusasioissa niin onko silloin pakko kauheasti asioita kaunistella?

Sitten tähän voisi mainita pari sanaa joidenkin käytöksestä. En ole aina enkeli itsekkään, mutta lauantai-iltana tuli taas mieleen, että mitkä voimat ovat olleet liikkellä, kun joillekkin on tarpeellista käyttäytyä kohtaani todella törkeästi.

Odottelin erään baarin ulkopuolella kun kaverini kävi vaihtamassa tuttunsa kanssa pari sanaa. Olin siinä tupakilla kun paikalle pelmahti itseäni vanhempi mies. Kyseli, että onko siellä baarissa ketään. Totesin, että aika hiljaiselta vaikuttaa, mutta käyköön itse kurkkaamassa, jos tuntee noi vähäisetkin. Itse en tunne, enkä ole sisällä käynyt. Alkoi töykeällä äänensävyllä tivaamaan, että mihin olen menossa. Vastasin etten tiedä vielä, oottelen kaveriani tässä. Yhtäkkiä se mies alkoi haukkumaan minua läskiksi ja laiskaksi. Niinkuin, että mitä !!! Totesin vaan, että helpottiko... Jatkoi aikansa sättimistä. Seurasi meitä toiseen paikkaan ja silmät viirussa tuli siihen lähistölle tuijottamaan. Onneksi seuralaiseni meni seisomaan sen oloisena, että paree olisi kadota maisemista.

Jonkin ajan kuluttua, kun olimme pitäneet hauskaa, tanssineet ja kuunnelleet hyvää musaa niin saapui paikalle seuralaiseni pari tuttavaa. Toinen jysähti viereeni ja alkoi kopeloimaan ja puhumaan törkeyksiä. Siis tosi törkeää. Sain kuin sainkin puolustettua itseäni ja sanoin mielipiteeni. Onneksi seurassa oli fiksuakin porukkaa, jotka siirsivät hemmon kauemmaksi ja vähän puhuttelikin. Mutta ihme magneetti tosiaan olen.

No mutta näitä riittää kun elää. Olis vaan kiva kun en tee mitään sen eteen, että olisin vihjannut kellekkään tai käyttäytynyt sopimattomasti niin saan nenilleni. Joiltakin vain tavat puuttuvat.

Uusin tuttavuus on ollut ihan mukavaa vaihtelua kohteliaisuuksissa. Mutta aika näyttää mihin ollaan menossa vai ollanko mihinkään. Katsellaan kun arki koittaa. Viettäkööt nyt rauhassa lomansa loppuun.

 

Nyt kuitenkin tänään ajattelin, että täytyisi vähän tuota levottomaksi heittäytynyttä menojalkaa alkaa rauhoittelemaan ja aloin haaveilemaan matkasta Dallasiin. Laskeskelin budjettia ja matka reissuun taitaa olla pitkä ja vaivalloinen. Mutta pistän tavoitteeksi, jos vaikka viiden vuoden sisällä pääsisin veljenpoikaani näkemään. Tilanteet muuttuu ja aina asiat jotenkin järjestyy. Nyt vain laittamaan taloudelliset suunnitelmat järjellisiin mittakaavoihin niin matkasta tulisi totta. Kävin siellä häissä vuonna 2006. Nyt saattaisi aikaa olla muihinkin aktiviteetteihin kun viimeksi häiden järjestelyt veivät aikaa.