Ai että, Kesä humahti yhtäkkiä paikalle. 

Tervetuloa, en pistä hanttiin. Paitsi viikolla työaikana voisi lämpöjä säästää hieman öiselle ajalle ja viikonloppuun. Helatorstai pyhänä antoi mahdollisuuden neljän päivän vapaalle. Voi elämä nämä pitkät vapaat sopivat minulle kuin sandaali jalkaan.

Olen pyöräillyt kaikkina päivinä vähintäänkin pikkulenkin. Tänään lähden taas seikkailemaan ympäristöön ja vähän kauemmaksi. Pyöräily on parasta polvelle. Se vie kirjaimellisesti kivun pois. Jos työpäivän aikaana talsii turvakengillä noin 17 000 askelta niin loppuviikosta alkaa jo tuntumaan. Muutama tunti fillarilla niin ei ole tykännyt yhtään huonoa. Päin vastoin. takapuoli kiljuu arkuuttaan paljon ennen kuin jalka. Hyvä niin. Tuleepahan välillä pysähdyttyä ihailemaan maisemia.

Eilen kiidin kameran kanssa ja sain jokusen kivan kuvankin aikaiseksi. Kukkakuvat ei niin innosta, mutta jotain sentään. Hirmuisen piristävää.

Sain vihdoin ensinmäisen rokotteenkin. Jotenkin helpottunut vaikka toista piikkiä pitää odottaa. Toivottavasti rokotuksista on jotain hyötyä. Ainakin yritys matkalla uuteen normaaliin, joka voisi olla hieman höllempi. En vain saanut nukuttua edellisyönä. Jännitin neulaa ja sitä, etten vain myöhästy. En myöhästynyt. Olin n. 45 minuuttia liian aikaisessa.

Rokotusmatkalla piipahdin pikakampaajalla. Ränsistynyt habitus sai pientä elvytystä. Harmautta kuontalossa on vieläkin, mutta karvan verran siistimpi, kun kuivista kasoista pääsi eroon.

Innostuin jopa parvekelasituksia pesemään. Olen vältellyt asiaa sujuvasti jo pitkään. Tänään en keksinyt verukkeita vaan ajattelin paahteen aikana avata ne valmiiksi ja pestä, kunnes varjoaika koittaa. Hoplaa... Samantien yksi laseista hulahti melkein irti. Onneksi ei tipahtanut kokonaan. Pesuhommelit tyssäsi siihen. Pistin huoltoon ilmoituksen ja tutkailin koko lasitushommaa. Naapurilla oli sattunut vastaava tilanne ja huomasin nyt omassani, että humahtanut puoli on sentin korkeammalla kuin toinen puoli lasituksista. N. sentti väljää, ei siis ihme, ettei ne pysy kunnolla paikallaan. Ihme ettei onnettomuuksia ole vielä sattunut. Kop kop kop.

Alkuun ajattelin, että tuleekohan parveketta edes käytettyä. Mutta kyllä töiden jälkeen on ollut ihanaa istua hetki ja hengittää. Maski päässä kun tulee vietettyä aika paljon aikaa.

Nuuh nuuh... Ruoka kutsuu ja sen jälkeen fillari alle ja kiertoon.

 

Ai nii... Uskaltauduin johonkin nettideittihommeliin, eikä ole edes ahdistanut. En tosin ole kehenkään ottanut kontaktia ja ruksinapin olen kuluttanut kohta puhki. Kunhan roikottuu itsekkin...