Jaahas. Taas on sen verran kiirusta pitänyt, ettei aina itsekkään tiedä missä mennään.

Vuoden vaihde meni juhliessa. Mutta jotenkin ankeesti. Totesimme ystäväni kanssa, että oli varmaan vuoden ankeimmat bileet. Ainut sutina oli siinä, että eräs heppu alkoi silmäpeliä harrastamaan. Sanoin kaverilleni asiasta, joka kävi kutsumassa herraa pöytäämme. Kieltäytyi tulemasta, koska oli liikkeellä vaimonsa ja anoppinsa kanssa.  No voi hyvää päivää!

Parin viikon päästä tuli kaupan kassajonossa herkullinen hetki, kun tämä samainen herra oliedelläni ja alkoi siinä taas jotain lirkuttelemaan. " No hei mitä kuuluu? Etkös sinä ollut silloin uutena vuotena tuolla paikassa x?" . Vastasin siihen reippaalla äänellä, että " Kiitos hyvää kuuluu. Olin joo, ja sinähän taidat olla se mies, joka katselee muita naisia, oman istuessa vieressä." Herra alkoi pälyilemään pakoreittejä, mutta armahdin sen verran, että vaihdoin itse kassajonoa. Siitäs sai oman egonsa petturipönkittäjä.

No, mutta vuoden vaihteeseen sen verran, että yleensä on aina ollut joku tunne seuraavasta vuodesta. Edes jonkinmoista odotusta tai jotain. Nyt ei mitään. Korkeintaan pientä epävarmuutta töiden suhteen.

Vuosi vaihtui ja jotenkin on ollut tuurini sen verran nousujohteista, että ajattelin taas jotain deittihässäkkää. Olinhan jo hetkittäin kokeillutkin, muttei mikään edennnyt askelta eteenpäin. Vuoden ensimmäisen päivän sitten tuhlasin taas tuohon Tinder-pelleilyyn.

Ja kappas kun tarjonta on taasen tätä rataa :

Herra a, b, c ja d: Moi!

Minä: No moikka moi.. Mitenkäs vuoden ensimmäinen päivä on lähtenyt sujumaan?

Seuraa mystinen mykistyminen.

-----------

Herra e: Moi mitä kuuluu?

Minä : No heippa vaan ja kiitos kysymästä. Ihan mukavasti on ensimmäistä päivää vietellyt. Leffaa katsellen ja pohtinut, josko laittaisin saunan päälle. Mitenkäs siellä?

Herra e: Ihan ok.

Minä: Kiva kun lomaa on vielä muutama päivä jäljellä. Onko sinulla lomia välipäivinä ?

Herra e: On.

Minä: Siellä on mukava ilma ulkoiluun. Pitäisi varmaan käydä happihyppelyllä. Ostin sukset muutama päivä sitten ja odottelevat kokeilua. Toistaiseksi vain kävelylenkkejä harrastellut ja silloin tällöin salilla piipahtanut. Harrastatko jotain säännöllisesti?

Herra e: Joo.

Minä: Ahaa, no se on kiva kuulla. Pidän myös helpommasta elämästä ja tämä tenttaaminen alkaa olla työlästä, kun en saa keskustelua aikaiseksi sitten millään. Yhden sanan vastauksista kun en oikein saa mitään irti. Ymmärrän kyllä, että on kivaa kun tulee tunne, että joku olisi kiinnostunut, mutta sen kiinnostuksen ylläpitoon pitää itsekkin nähdä vähän vaivaa. Joten toivotan hyvää alkanutta vuotta ja voit hettää viestinnähtyäsi x-osastolle.

Herra e: Heh heh ... osaan puhua paremmin kuin kirjoittaa. Kahville?

En viitsinyt enää jatkaa keskustelua sillä tosiaankin kahvittelut henkilön kanssa, joka ei pätkääkään kiinnosta, tuntuu enemmänkin hukkaan heitetyltä ajalta.

-------------------------

Seuraavana päivänä törmäsin kuvatukseen, jolla oli reipas aloitus ja juutuimme höpisemään. Parin päivän jutustelun jälkeen tapasimme. Seuraavat treffit sovittiin. Vähän aloin epäröimään, mutta jotenkin tuo herra on jääräpäisesti vienyt asiaa eteenpäin, joten ei ole oikein kieltäytyäkkään voinut.

Olemme nyt yhdessä keikkuneet kolme viikkoa. Sinänsä ihan mukavaa, mutta jotenkin se varsinainen seurustelu meinaa jyrääntyä tähän vauhdin määrään.  Ilmassa on keikkunut yhteisasumiset ja kailotukset sosiaalisessa mediassa jo viikon tuntemisen jälkeen, että parisuhteessa ollaan. Jotenkin parisuhde on minulle sen verran pyhä asia, etten ihan herkästi tuuleta. Ja mielestäni parisuhde on parisuhde vasta kun toisen tuntee kunnolla.

Ihmisenä hän on kaikkea mitä olen toivonutkin. Osaa puhua, aktiivinen, kiltti ja kohtelias. Tykkää tehdä ruokaa, kalastaa, romanttinen, huomaavainen jne. Tottumattomalle vain melkoinen määrä kerralla ja välillä koen itse väkisinkin, että olenko itse itsenäni kiinnostava vai onko taas ihan sama kuka siinä on, kunhan saa muokattua sellaiseksi, joka eniten exää muistuttaa.

Pieni kulttuurishokkikin vaivaa, kun on ollut pitkään yksin ja nyt on ihan koko ajan toinenkin siinä ja muut aktiviteetin. Odotan hetkeä kun voisin nollautua.

Eli mukavaa on, mutta, mutta, mutta, mutta..... No aika näyttää.