Hih. Totesin tässä itsekseni, että mihin ihmeessä miestä tarttee päästäkseen vesille ja kalaan.

Messuilla törmäsin pumpattavaan kanoottiin ja himot siihen nousi.

Nyt tilasin vihdoin itselle sopivan, kevyesti kannettavan tapauksen. Tuskin maltan odottaa, että kesä tulee ja pääsee retkeilemään. Ongelle tai ihan vain lipumaan vesille ottaen aurinkoa.

Minulla oli joskus muinoin kanootti. Sellainen pitkä inkkari versio. Penskana tuli pärräiltyä sillä paljonkin. sitten myytiin mökki ja luulin koko vehjeen kadonneen. Isäni oli kuitenkin saanut sen tietämättäni säilytettyä ja vuosia myöhemmin vei sen omalle mökilleen. Pari kertaa ehdin siellä käymään suhaamassa ennen kuin isäni menehtyi syöpään.

Eksän kanssa olimme hommanneet kesämökin ja haimme sen kanootin sinne.

Jokea pitkin oli niin kiva mennä. Hiljaa jaa lähellä vettä.

Kun mökki myytiin niin kanootti meni kaupan mukana. Se kiikkerä laitos jolla tuli kuitenkin vain kerran kaaduttua antoi paljon iloa ja melomista olen jonkin verran kaivannut.

Nyt vain pitäisi malttaa odotella, että sen saan ja pääsen luonnosta nauttimaan taas uusvanhalla tavalla.

Kiva kun on mitä odottaa :)