Jos johonkin tahtoisin takaisin niin viime viikonloppuun.

Perjantaina piipahdin terassilla. Olin vain hetken, mutta oli ihanaa kuunnella hyväntuulista puheensorinaa. Juttelin erään suloisen nuoren tytön kanssa. Nautin fiiliksistä ja säästä. Työviikko takana ja aloinkin rentoutumaan niin, että klompsin kaupan kautta kotiin sillä ajatuksella, että nautin parvekkeellani toisenkin juoman. Parvekkeesta nautin, mutta ne juomat unohtuivat jääkaappiin. Oli vain niin ihanan raukea olotila.

Lauantaina suunnistin keskustaan katsomaan sambakarnevaaleja. Oli niin kuuma, että kävi vähän sääliksi nuorimpia. Kamera oli mukana ja jotain ihan kivoja tulikin napsittua.

Ennen kulkuetta seisoskelin Espalla. Pikkuhiljaa kurkkua alkoi kirvelemään. Katupöly kaiketi. Jotenkin siinä ympäristöä tutkaillessa tuli mieleen Hotelli Kampin terassin porukka. Kaikessa tällingeissä, keskellä katupölyä, tonnien vaatteet niskassa istutaan dokaamassa. Mutta se status on kuitenkin tärkeää pitää."Maalliset! Minä olen eliittiä!". Noh hupinsa kullakin. Onni kai on, ettei ole niin mahdottomasti rahaa, että voi vaihtaa tarpeen mukaan paikkaa. 

Nautin joka askeleesta, missä milloinkin palloilin.

Sunnuntaina siivoilin ja järjestelin kotiani. Ystäväni lupasi minulle tv-tason ja tein sille tilaa. Kuljetukset menivät tosin mönkään, mutta ompa sitten valmiina, kun saan sen tänne.Se hyvä olo vain jatkuu. Hyppäsin vaakalle ja reilu kilo on tippunt viikossa.Siitäpä sellainen löysä tavoite, että kilo ja viikko. Kipeytynyt käteni vielä kun alkaa fillarointia kestämään niin sillä se itsestään lähtee.

Viikko sitten maanantaina laihdutin yli yhdeksänkymmentä kiloa ahdistusta lopulisesti itsestäni niin kummasti alkoi olotila olemaan nautittavampi. Epämukaviin suhdesotkuihin joutuessa kun alan ahdistukseeni ahmimaan. Nyt on sellainen positivinen vire päällä, että lomastani taitaa sittenkin tänä vuonna tulla mukavan puoleinen.

Jatkoin fiilistelyäni maauimalassa ja illemmalla käväisin vielä pikkulenkin. Helteiden helpottuessa liikunnan jano vain kasvaa.