Eipä ole tylsää, ei, tutkiskellessa omaa aivokoppaa välillä. 

Viimeaikoina olen ollut viihdyttynyt oivalluksista, jotka ovat vihdoin antaneet periksi pitkäaikaisille pinttymille.

Loogisen ajattelun antia...

Olen etsinyt asuntoa. Sijainniltaan niin, että pääsen helposti junalla töihin ja Helsinkiin olisi mutkatonta mennä. Loogisesti ihan järjellinen ajatus.... Mutta... Nyt olen ihmetellyt, että miksi se Helsinkiin pääsy viidessätoista minuutissa on niin tavattoman tärkeää jokusen kerran vuodessa, kun työmatkoihin kuitenkin kulutan pelkästään junassa istumiseen yli puoli tuntia päivässä, joka ikinen arkipäivä. Plus siirtyminen, plus odottelu, plus kuukausittain maksettava matkakortti, plus nykyään vielä maskitkin.

Tämän ajatusmallin oikaisuun meni jokunen viikko, kurkkiessa erästä asuntoa, mikä olisi kävelymatkan päässä työpaikasta ja Helsinkiin matkustaisi puolessa tunnissa. Plus saman mittainen kävelymatka asemalle kuin nyttenkin.

Seuraavaksi veivasin uimahallia. Jos hakisin asuntoa ja saisin sen niin uimahalli jäisi vartin junamatkan päähän. Kyyneleet vierivät melkein poskiani pitkin tästä teoreettisesta menetyksestä ainakin siihen asti, kunnes uutisoitiin koronaa kantaneen henkilön visiitistä maauimallassa samana päivänä, jolloin itsekkin siellä kävin. Uimaan en ole sen jälkeen mennyt. Jotenkin ei viitsi ottaa riskejä, kun on muutenkin jo tuo pakollinen matkustaminen töihin täpötäysissä junissa jo tarpeeksi ahdistavaa.

Sitten olen hakenut joitakin asuntoja lähialueelta ja kuulin, että yhden naapuritalossa käydään suhteellisen avointa huumekauppaa ja naapusina sekavimpia heppuja kuin nyt on.. Tämä alue, missä asun on alkanut muuttumaan levottomaksi. Pari naapuria kiljuu sekopäisyyttään. Pariskunnat tappelee kadulla ja väistelen iltavuorosta tullessa. Jengi kävelee päälle lähi-idän liikennesääntöjen mukaan. Junaan ja kauppakeskukseen täytyy kahlata rään ja lasinsirpaleittan päältä loikkien......

Viimeksi kun tulin iltavuorosta kotiin niin ensin välttelin sekavaa nuorisolaumaa, sitten taistelevaa pariskuntaa ja kun pääsin kotiin niin naapurini tuli vastaan ja alkoi kyselemättä selittämään, että voisi hypätä ikkunasta alas ja melkein jo hyppäsikin, mutta kaveri esti. Seuraavana päivänä toinen naapuri paiskoi itsekseen ovia ja huusi pää punaisena, että hommaa aseen. Kai se haluaa listiä ne harhansa

Jep. hain asuntoa. Ja nyt sain ilmoituksen, että myös saan sen.

Odotellessa hermojänteet ovat rullailleet edestakaisin kireyden ja katkeamisen välimaastossa, jokainen kerta, kun olen tiskannut. Nyt saisin oikean keittiön. Ja ehjän. Olen kiroillut liian isoa eteistä, joka on kuitenkin muodoltaan epäkelpo hyötykäyttöön. Nyt pohjaratkaisu olisi toimivampi ja tilaa saan neliöissä 10 ja käytännössä siis 15 lisää. Kuukaudessa kuitenkin vain satasen kalliimpi ja osan siitä rahasta säästän matkakuluissa.

 

Mun loogisen ajattelun helmi pompahti uudelleen ilmoille siinä kohtaa, kun sain tietää, että pääsen muuttamaan vuoden vaihteessa. Joulukoristeet! Ne on saatava äkkiä fiksumpaan säilytyslaatikkoon, ettei vain mikään tipu matkalla.Nniimpä menin Prismaan ja ostin kannelisen säilytyslaatikon. Täytyyhän tässä nyt tärkeimmistä asioista aloittaa. 

Onneksi olin sen verran väsynyt, etten alkanut leikkimään joulukoristeilla vaan lepäilin, pohdin hetken ja taidan hoitaa ne paperiasiat kuitenkin ihan ensimmäiseksi, että tosiaan se muuttaminen olisi ihan oikeasti todellista.

Hirmuinen huoli on jokatapauksessa joulukuusen kohtalosta, että eihän oksat varise matkan varrelle. Sen oma pahvilaatikko on vähän kärsinyt.

 

Muuttaminen itsessään on oikeastaan kivaa. Vaikkakin rankkaa, mutta toisaalta puhdistavaa. Taidan käyttää amattilaisia. Voisin kysyä joitakin tuttuja, mutta ne jotka ovat raajallisesti kasassa ovat muuten hieman arveluttavia. Ei viitsis muuttopäivänä kuunnella vastausta, että missä on... Aa en mä viittikkään tänään tulla.

Eilen lenkkeillessä tutuilla maisemilla, mietin, että olenko haikea, kun nämä jää kauemmaksi. Totesin itselleni, että ei. Saan paljon uusia ulkoilureittejä ja tänne voi tulla, jos siltä tuntuu. .

Olispa jo joulu.