tiistai, 15. kesäkuu 2021

Kummalaarissa on jotain hyvääkin

Elämäni toden totta on erikoista kaikessa tavallisuudessaan. Ympärillä on pyörinyt niin omituista sakkia oireineen, että oma terveys... tai ainakin otsa on ollut kipeä jatkuvasta päänpaukuttamisesta näkymättömään tiiliseinään. 

Kun muutin Leppävaarasta pois, on jotenkin tuntunut helpommalta hengittää. Yövuorosta pääsee turvallisemmin kotiin. Monella tapaa on ollut hermolepoa. Jätin monta näennäisen tuttua sinne. Sellaisia, jotka olen jossain baarissa tavannut. Paitsi yhden. A:n. A on 57 vuotias nainen, jonka kanssa meillä ystävyys vain kertakaikkiaan toimii. Viime juhannuksena olimme pikkuporukalla viettämässä mukavaa vuokramökillä. Oli niin ihanaa, kun ei tarvinnut stressata mistään. Että ärsytänkö. Saanko riidan aikaiseksi vain olemalla tai tekemällä tietämättäni jotain väärää. Kesällä kävimme tämän kaverin mökkirannassa uimassa moikkaamassa perhosta, sisiliskoa ja vaskitsaa laiturilla. Syksyllä siellä sienessä. Silloin tällöin piipahtanut kylässä puolin ja toisin ja puhuimme säännöllisesti hankalimpaan korona-aikaan puhelimessa..

A:n seurassa on mukavaa. Juttua riittää ja seurassa voi olla juurikin oma itsensä kuin on. A on kokenut kaikenlaista niin hyvässä kuin pahassa. Taistellut erilaisten terveysongelmien kanssa, muttei koskaan valita. Hänellä on käsittämättömän laaja ja värikäs ystäväpiiri. Vaikka itse olen enemmän erakompi niin jollain tapaa olemme samanlaisia.

Viimekesän kohokohdista oli se mökkirannan uintireissu. Mökin omistaa A:n kaveri, joka asuu toisessa maassa. Mökki on ollut toista vuotta käyttämättä ja nyt antoi A:lle avaimen, että voisi laittaa paikat kuntoon, jos pääsisi itsekkin käymään. Ikä alkaa painamaan ja  on takuulla mukavempaa matkata kauempaa, jos ei ensimmäisenä tarvitsisi raivata ja tuulettaa. 

A kiljaisi samantien minulle, että lähdetkö mukaan ja saat tulla mukaan milloin vain. Siivoilua on kyllä tiedossa ja vessantyhjennystä yms yms. No totta hitossa!!!!

Ja niin meistä tuli talkkareita kuvankauniille paikalle, missä on aivan käsittämätön fiilis. Jotenkin se paikka tuntuu kumman kodilta. Ei niinkään ne sisätilat vaan metsä ja maisema. Tällä kertaa sitä on vaikeahkoa selittää. Siellä on sellainen jännä henki. Sen hengen loivat ne pienet öttiäiset laiturilla. Kummallista muuten siinäkin jutussa oli se, että kun saavuimme silloin paikalle niin kutsuin niitä. "Oi tulkaa pienet eläimet moikkaamaan, minä olen täällä!" Ja sitten niitä tosiaan tuli. Vuoron perään.

Koomista viikonlopussa oli, että uhosin, että kyllä minä yhden paskahuussin tyhjennän. No problemos. Vähän kyllä alkoi jänskättämään, että mitähän siitä tulee. Lentääkö laatta. Voi kääk.

H- hetki oli lähellä ja päätä alkoi kummasti särkemään. Sitten otin toisen vaihteen päälle, että perhana, jos kerran olen sanonut sen tyhjentäväni niin tyhjennän hemmetti. Ei muuta kuin hommailemaan. Noh, parin vuoden takaiset tuotokset olivat maatuneet jo mullaksi, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Mutta koin jotenkin itseni polleaksi. Neitsyys meni tässäkin lajissa. Hitsit, pärjäsimpä.

Sitten pihan siivousta, istuskelua ja höpinää. Uimista, saunomista, höpinää,grillausta ja siivousta. Kaikkea sopivassa suhteessa. 

Yö oli hitusen tahmea, koska sisätilat olivat melko ummehtuneet. Eiköhän sekin asia kohennu, kun sitä möksää enemmän käyttää. Aamulla kahvia nassuun ja harava vain tarttui käteeni aina kun ohi kuljin. Videopuheussa saimme kiitosta ja oli ilmeisen huojentunutkin, että tosiaan alkoi tapahtumaan.

Kun teimme lähtöä ja istuimme autoon ja molemmat hihkuttiin ääneen, että ei ole totta. Ei tällaista tsäkää ole kenelläkään, että saa käyttöönsä jotain ihanaa ja vieläpä talkoopalkalla. Niin siis minäkin olen onnekas, koska olen sellainen uskottu tässä, että olen sellaisia harvoja, jonka A huolii mukaansa. Samalla kai nasevaakin seuraa ja oikeasti hyötyäkin.

Kiitollisuus on kaiketi se päällimmäinen tunne. Ajattelin jo, etten tänä vuonna viitsi juhannusta viettää, mutta se suunnitelma kaatui. Mennään puuhailemaan. Puuhaillaan pikkuhiljaa pitkin kesää että jos omistaja pääsee paikalle niin antaa meidän käyttää mökkiään ensivuonnakin. Toivottavasti.

sunnuntai, 16. toukokuu 2021

Pyöriäisen piikki

Ai että, Kesä humahti yhtäkkiä paikalle. 

Tervetuloa, en pistä hanttiin. Paitsi viikolla työaikana voisi lämpöjä säästää hieman öiselle ajalle ja viikonloppuun. Helatorstai pyhänä antoi mahdollisuuden neljän päivän vapaalle. Voi elämä nämä pitkät vapaat sopivat minulle kuin sandaali jalkaan.

Olen pyöräillyt kaikkina päivinä vähintäänkin pikkulenkin. Tänään lähden taas seikkailemaan ympäristöön ja vähän kauemmaksi. Pyöräily on parasta polvelle. Se vie kirjaimellisesti kivun pois. Jos työpäivän aikaana talsii turvakengillä noin 17 000 askelta niin loppuviikosta alkaa jo tuntumaan. Muutama tunti fillarilla niin ei ole tykännyt yhtään huonoa. Päin vastoin. takapuoli kiljuu arkuuttaan paljon ennen kuin jalka. Hyvä niin. Tuleepahan välillä pysähdyttyä ihailemaan maisemia.

Eilen kiidin kameran kanssa ja sain jokusen kivan kuvankin aikaiseksi. Kukkakuvat ei niin innosta, mutta jotain sentään. Hirmuisen piristävää.

Sain vihdoin ensinmäisen rokotteenkin. Jotenkin helpottunut vaikka toista piikkiä pitää odottaa. Toivottavasti rokotuksista on jotain hyötyä. Ainakin yritys matkalla uuteen normaaliin, joka voisi olla hieman höllempi. En vain saanut nukuttua edellisyönä. Jännitin neulaa ja sitä, etten vain myöhästy. En myöhästynyt. Olin n. 45 minuuttia liian aikaisessa.

Rokotusmatkalla piipahdin pikakampaajalla. Ränsistynyt habitus sai pientä elvytystä. Harmautta kuontalossa on vieläkin, mutta karvan verran siistimpi, kun kuivista kasoista pääsi eroon.

Innostuin jopa parvekelasituksia pesemään. Olen vältellyt asiaa sujuvasti jo pitkään. Tänään en keksinyt verukkeita vaan ajattelin paahteen aikana avata ne valmiiksi ja pestä, kunnes varjoaika koittaa. Hoplaa... Samantien yksi laseista hulahti melkein irti. Onneksi ei tipahtanut kokonaan. Pesuhommelit tyssäsi siihen. Pistin huoltoon ilmoituksen ja tutkailin koko lasitushommaa. Naapurilla oli sattunut vastaava tilanne ja huomasin nyt omassani, että humahtanut puoli on sentin korkeammalla kuin toinen puoli lasituksista. N. sentti väljää, ei siis ihme, ettei ne pysy kunnolla paikallaan. Ihme ettei onnettomuuksia ole vielä sattunut. Kop kop kop.

Alkuun ajattelin, että tuleekohan parveketta edes käytettyä. Mutta kyllä töiden jälkeen on ollut ihanaa istua hetki ja hengittää. Maski päässä kun tulee vietettyä aika paljon aikaa.

Nuuh nuuh... Ruoka kutsuu ja sen jälkeen fillari alle ja kiertoon.

 

Ai nii... Uskaltauduin johonkin nettideittihommeliin, eikä ole edes ahdistanut. En tosin ole kehenkään ottanut kontaktia ja ruksinapin olen kuluttanut kohta puhki. Kunhan roikottuu itsekkin...

sunnuntai, 25. huhtikuu 2021

Juujuu rauhallisesti.

Sain kuin sainkin akvaarion kotiin viikko sitten lauantai aamuna. Mukaan tuli muutama kivi ja vähän soraa. Innosta riemuiten lähdin lähimpään akvaarioliikkeeseen hankkimaan parempaa valaisinta. Valaisin viivästyi viikolla joten mukaan tarttui säkki hiekkaa. Pari kiveä lisää. Juurakon palanen. Ikean kassi on oivallinen, jos joutuu kantelemaan paljonkin kiviä ja hiekkaa. Siihen mahtuu myös ruokakauppaostokset. Eihän sitä nyt montaa reissua viitsi kaupoissa rampata.

Kirjaimellisesti kierona pääsin kuin pääsinkin kotiin ja aloin hommailemaan. Sain ammattilaiselta kehoituksen testata, ettei allas vuoda. Eli kannappa vettä 100 litraa. Olisi 130 l mahtunut, mutta oletin jo vähemmällä, ettei vuoda. Sitten lorottelin ne pois. Nyt muuten kirjoittaessa välähti, että miks. Olishan sinne voinut edes puolet jättää.

Sitten pesin hiekan. Voi armas miten mukavaa puuhaa.ja sitä hiekkaa oli joka paikassa. Koko viikon lakasin, imuroin ja huuhtelin kylppärin lattialta. Kerta ei hiekan huuhteluun riitä. Meni varmaan parikymmentä kertaa. Keksin sentään laittaa hiekan mahdollisimman suureen astiaan osissa. Kummasti alkoi vauhdittumaan putsausoperaatio.

Hinkkasin kivet ja puupalikan. Tai juurakonkappale, mikä lie. Altaaseen soviteltuani jotenkin se ei natsannutkaan sinne. Kaipasin jotain korkeampaa ja tämä oli vain sellainen oudon muotoinen pötkö. Visio, mikä kaupassa on tullut, oli kadonnut täysin. Nakkasin hienon hiekan, sorat, uudet kivet, vanhat kivet ja juurakon siltä varalta, jos lamppu syttyisi vielä.Vettä ja kaiken maailman parannusaineita perään. Suodatin päälle ja sitten ihmettelemään mitä seuraavaksi.

No vaikkapa pyöräilemään. Vihdoinkin. Kaunis sunnuntai meni viipottaessa persus hellänä rantaraittia sinne ja takaisin. Opetin itseäni pysähtymään välillä. Nautiskelin sopivaksi osoittautuneen kiven päällä istuskellessa mukana hilaamani teen. Olipa mukava retki. Seuraavaa aurinkoista päivää odotellessa...

Maanantaina postissa tuli tilaamiani kiviä lisää. Sorruin pariin erilaiseen settiin. Ja kyllä. Nyt minulla on aivan liikaa kiviä. Ajattelin kuitenkin, että osan voi myydä myöhemmin, jos kaupaksi menee. Tai voin muuttaa hieman sisustusta joskus, jos meinaa kyllästyä. Tai, jos innostun tekemään vaikka pelkän viheraltaan tai, jos teen vesiaiheen parvekkeelle niin siihenkin sopisi. Osa kivistä sopi kuitenkin huumassa kaupasta ostamiini ja niistä tuli kiva setti.

Eka viikko on mennyt enimmäkseen kiviä siirrellessä. Koska pohja on rajattu osaksi soraa ja osaksi hiekkaa niin siinä on oma suolansa, miten kivet sijoittaa. Kaiken kiireen keskellä unohdin taustapaperiasiat täysin, joten valkoinen seinä taustalla antaa oman haasteensa. Torstaina liottaessa kättäni päädyin vihdoin tyydyttävään asetelmaan ja haikailin kasveja. Jotain korkeaa tuo tosiaan kaipaisi. Kasvit ainakin ovat korkeita. Jotkut.

Perjantaina pääsin töiden jälkeen kyydillä Ruoholahteen shoppailemaan kasviksia. Oli minulla listakin. Jotain helppohoitoisia ja jotain "ihan pakko saada". Listalla tosin oli noin miljuuna kasvia. Tyydyin hieman vähempään. Nyt tiedän minne ylityörahani meni. Sitten se osui silmiini... Rakkautta ensi silmäyksellä. Juuri sellainen juurakko, mitä kaipasin. Mukaanhan se tarttui sekin. 

Viikon verran sommitellut kivet saivat kyytiä uusiin paikkoihin ja osittain juurakon päällekkin, koska se mokoma ei muuten vielä pysyisi pohjassa. Heitin kasviläjän veteen odottelemaan istutuspäivää. Vielä olisi haettava valaisin. Ilmoittivat justiin tulleen kauppaan, kun pääsin kotiin. Valaisimen haettuani taistelin tovin, että sain sen toimimaan. Silmät alkoivat olla sen verran ristissä, ettei äly enää riittänyt laittamaan heti johtoja oikein. Saimpas sen kuitenkin vihdoin paikalleen. Kello olikin jo kymmenen illalla. Heittäydyin sohvalle ja simmahdin täysin. 

Lauantai-aamuna heräsinkin herätyskelloon puoli kuusi. Unohdin sen laittaa pois päältä. Eipä se mitään. Join aamukahvit ja istuttelin salaattitarpeet ja olen aika tyytyväinen.Sain jopa lasipurkinsisustustiimellyksessä räjähtäneen kodinkin siivottua. Kantelin ylimääräiset tarpeet varastoon odottelemaan kohtaloaan. Hengähtelin välillä. Jotenkin muutenkin kiireinen aamuvuoroviikko pitkällä perjantailla vei mehut.

Tänään kävin muutaman kaupan läpi etsimässä pulloharjaa. Huomasin suodatiltkussa levää ja se pitäisi hinkata pois. Ei missään sopivan kokoista. Nyt alkoi jo kirvelemäänkin, että kaikki maksaa, turha ja tarpeellinen. Päädyin kuitenkin tilaamaan pätevät huoltokalut vielä. Ei se niihin enää paljoa mennyt ja tarpeeseen tulee.

Kalusto alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Talkkareiksi rapuja, joiden nimeä en muista. Muutama pohjakala, joiden nimeä en muista ja parvi, joiden nimeä en muista.

Se heppu, joka oli myymässä mulle allastaan ja perui kaupat, viestitteli ihmeen paljon ja määräsi, että minun pitäisi hommata jotain ihme ahvenia. En halua. Määräsi se hakemaan jostain hyvinkäältä kiviäkin. En halua. Yhden akvaarioliikkeen myyjä kertoi, että siellä voisi olla sitä kalaa ja tätä kalaa. En halua. Haluan just sen mitä haluan. Suosittelen muuten Akvaariokeskusta Ruoholahdessa. Myyjä opasti kasveissa. Antoi tietoa suunnittelemistani asukeista, muttei sanallakaan sanonut, mitä sinne hänen mielestään pitäisi laittaa. Juuri näin.

Onhan tässä touhua ja ajatukset uppoutuvat välillä täysin tähän hommaan. Välillä, jopa fanaattisestikin. Ihmettelin sitä itsekkin ja on siihen syynsäkkin.

Osittain kai siksi, että kissan poismeno jätti hirmuisen aukon siihen kohtaa itseäni, missä asuu se huoltapitäjä. Jo pelkkä vesi kivineen toi hieman liikettä kotiin. Ja nyt hiljalleen huojuvat kasvit. Kohta minulla on pikkarainen ekosysteemi huollettavana, muttei ole niin tolkuttoman traagista, jos tuon joskus myy pois.

Osittain tämä totaalinen uppoaminen tämän harrastuksen lumoihin on kai sekin, että saan ajatukset hetkeksi pois ihan muuhun, kuin mitä melkeimpä päivittäin saan töissä pyöritellä mielessä.

Koen olevani jollain lailla kiusattu työpaikallani ja nyt viimeisin episodi juuri ennen pääsiäistä sai aikaan sen, että minulta loppui kertakaikkiaan virta. Olen niellyt enemmän ja vähemmän hiljaa vuosien varrella valunutta paskaa, mutta nyt alkaa kippo olemaan sen verran täysi, että otin yhteyttä lääkäriin. Enää ei jaksaisi näiden samojen oikkuja enää sietää ja nyt alkaa sietokyky lerpahtamaan jo koronankin takia. Mihinkään kun ei pääse nollaamaan mitenkään. Ei kulttuurijuttuihin, ei muiden ihmisten seuraan, ei edes baariin hukuttautumaan musiikkiin. 

Huomenna käyn juttelemassa tohtorille enemmänkin. Onhan noita tapahtumia ollutkin sen verran paljon, erilaisia, milloin keltäkin että on hyvä saada poiskin purettua. Varsinkin kun uutta tuntuu puskevan nurkan takaa tahtomattaankin.  Juu, en ole. En ole täydellinen minäkään, mutta osa noista jutuista menee käsityskyvyn yli liikaa. Osasta olisi pitänyt sanoa eteenpäin välttömästi vaan empä sanonut mitään, kun arvelin pahentavan tilannetta. Ehkäpä se juurikin on ollut syy, että nämä ottavat hampaisiinsa. Näitä hankalia on neljä henkilöä. Kahden kanssa jopa meni kolme päivää ihan ok nyt viikolla, että olisikohan pieni herääminen tapahtunut. En vielä hurraata kuitenkaan huuda. Saattaapi riitää, että harventamaton kulmakarvani, joka on väärässä asennossa laukaista yks kaks täysin käsittämättömän haukkumisepisodin. Luojan kiitos myös mukaviakin tyyppejä on.

Kaipaisin mielenrauhaa myös tosiaan tuolla rintamalla, koska kotiasiat ovat ainakin olleet paranemaan päin. Minä rakastan tätä asuntoa. Valoa, mitä tänne tulee pilvisenäkin päivänä.  Sisustusta sellaisenaan, miten se on tänne muotoutunut. Aivan mahtavia ulkoilualueita. Heittäydyt yhteen suuntaan niin olet meren rannalla. Toiseen niin on solisevien metsäpurojen äärellä. Kolmanteen niin on luonnonsuojelualueella. Neljänteen niin on idyllisessä pikkukylässä.. Kulkupeleillä pääsee tuttuihin maisemiin tai kivikylän keskelle.

Ja ja tämä vimmainen hakeminen muuta ajateltavaa alkaa käydä kalliiksi. No kun tuo lätäkköasia tasaantuu arjeksi niin alan väsäämään niitä tauluja. tarvikkeet on valmiina.

tiistai, 13. huhtikuu 2021

Onneksi olen tällainen vakaa

Eli kuinka hankkia itselleen aivan mahdoton stressi. Hoppu ja hätä. Ja päästää innostus kasvamaan yli äyräiden.

Minulle se on helppoa. Kun innostun jostain asiasta niin olen huomannut, että hyppään sen asiian pyörteeseen niin, että ajantajukin menee. Unohtaa syödä ja ajatukset pyörivät vain totetuttamisen hingusta.

Yleensä asiat levähtävät käsiin.

Valokuvaus oli yksi. Elin ja hengitin kuvausjuttuja niin, että oli pakko hmmata parempi kamera vaikka ensimmäinen oli tosi hyvä. Nyt olen rauhoittunut, en kuitenkaan hylännyt harrastusta, mutta olen elänyt muutakin elämää.

Akvaario on toinen. Jostain se kipinä lähtee ja kolmesti olen harrastellut sitä. Ensin pienenä isän kanssa. Joskus nuorena aikuisena löysin edullisen ja todella hyvälaatuisen ja helppohoitoisen systeemin. Homma lerpahti kuitenkin siihen, että jouduin ottamaan kalat mukaan ja kaikella oli kiire. Intoilin liikaa kaloista ja hommasin liikaa erilaisia ja lopputulos oli hätäisesti väsätty sisustus sillisalaatilla. Isäni innostui akvaariostani niin, että vei kerran mennessään.

Kolmannella kertaa kävi niin, että kiertelimme exän kanssa kirppiksellä ja silmiin osui n. 60 litrainen allas. Oli ihan pakko saada se ja tietenkin kiireellä hommasin suodattimen, hiekat kasvit ja äkkiä kaloja. Pieni allas oli vaivalloisempi hoidettava ja stressi kalojen uiskentelutilasta pakotti hommaamaan isomman. Uuden suodattimen ja yhtäkkiä oli taas tilanne, että minulla oli sekalainen seurakunta kaloja, mutta sisustus ontui. Tein jopa sen virheen, että sisustelin ja pesin sitä koko ajan. Kalat kyllä ihmeen kaupalla selvisivät hengissä, mutta se oli sellaista sähläämistä.  Luovuin altaasta siinä kohtaa, kun kissat kaatoivat kiipeilypuunsa n. 2cm altaan viereen ja yksi kissoista oli tippunut altaaseen kolmatta kertaa.

Olen parisen vuotta haaveillut akvaariosta ja pari viime kuukautta olen kypsytellyt uudelleen ajatusta. Olen lähestynyt kuitenkin asiaa hieman rauhallisemmin. Eli millaisen haluan ja satsaisin sisustukseen ja kaloihin vasta myöhemmin niin, että sillä olisi vain joku isompi yhtenäinen parvi ja putsaamiseen erikoistuneet asukit.Siis pitäisin laarin rauhallisena ja seesteisenä. Kunnes...

Selatessa tietoutta akvaarioista osui silmien eteen Aquascaping eli maisemointiharrastus. Olen toljottanut opetusvideoita, ottanut kasveista ja muusta selvää ja vimma olisi toteuttaa, paitsi että...

Sain sen verran rauhoitettua ajatusta, että hommaan kuitenkin isomman altaan ja kunnon pumpun. Kunnon valon. Keskityn perustaan kunnolla. Kehitin suunnitelman, että jos keräilen tarvikkeita pikkuhiljaa niin syssymmällä voisin aloittaa. No eihän se niin menny. Löysin käytetystä akvaariosta hyvän diilin ja myyjä ilmoitti olevani toisena jonossa. Melkein oli jo myynytkin, kun epäili, että ensimmäinen ostaja  peruu kuitenkin. No odotellessa kävin hakemassa tarvittavia litkuja ja kaupassa myi pikku pakolla perustamiseen liittyvän aineen, jonka olisin ostanut vasta kun tarvitsee. Ei siinä muuten mitään, mutta säilyvyys ei ole kovin pitkälle. 

Eli tuli kiireen tuntua ja diilissä mukaan tulisi muutama pikkukala ja stressailin niille väliaikaista asuntoa. Ja sitten se kauppa meni sivu suun. Voi jösses kuin voit olla jo sisustanut kaiken ja hyvä ettei itsekkin pulikoinut jaa sitten se ei toteudukkaan. Ehdin stressailla sisustustarvikkeista, että miten ihmeessä kerkeän kaiken hommaamaan. 

Sitten taas rauhoitin itseni... Hei kaikkea ei tarvitse olla kerralla ja jos se tökötti menee pahaksi niin hommaa uusi. Kyse on toki kalliista 20euron putelista mutta meinasi käydä niin, että säästääkseni 20e olin jo hätiköimässä monen sadan ostosrypästä aatteella ihan sama kunhan se puteli säästyy.

Tänään onni kuitenkin potkaisi ja löysin vielä paremman diilin. Sain sovittua kotiinkuljetuksenkin ja päivän, eli kauppa on h-hetkeä vaille valmis. Kuvasta päätellen koko systeemi on kaunis ja todella hyvillä laitteilla kirppis hintaan. Tällä hetkellä käytössä, joten ei rikkikään.

Vihdoin... Pikkasen vielä ehdin stressailla sitä sisustusromppeiden hankintaa, mutta rauhoitin itseni siihen, että kun saan altaaseen veden kypsymään ja suodattimen päälle niin voin hankkia sitten pikkuhiljaa kivet ja kasvit. Jotain tuossa tuli mukana onneksi. Ja sitten kun perusta on hyvä niin myöhemmin kaloja. Hassua muuten, että kalojen kohdalla en ole niin innoissani, että pakko saada kaikki nyt ja heti. Toivottavasti myös pysyy näin.

Nyt tietoa hankkiessa olen tiedostanut monia virheitä, mitä aiemmin olen tehnyt ja niistä on onneksi opittu.

 

maanantai, 5. huhtikuu 2021

Tavoitteita ja universumin ihmeitä

Aloitampa suuresta unelmasta ja tavoitteesta. Unelmani on ostaa pyörän pumppu. Jätin edellisen edellisen osoitteen pyöräkellariin. Nyt olen pistänyt tilaukseenkin varmaan jo kolme kertaa ja aina perunut ostokset. Joku päivä mä teen sen hankinnan ja taputan itteeni olkapäälle pumppaillessa pyörän renkaisiin ilmaa.

Oikeastaan ei ole vielä kiire, mutta kelit lämpenee. Käppäilin eilen rantaraittia ja tuli ihan himo tutkailla reittiä rauhassa fillarilla pidempään. Kivenlahden kohdalla oli kyllä aikamoinen tungos, mutta jos valitsisi ajankohdaksi vaikka aamupäivää niin saattaisi päästä näppärästikkin eteenpäin. Tavoite on ajaa niin itkälle kuin jaksan. Vaikka helsinkiin asti n. 40 km. Pääsee sieltä sitten vaikka junalla takaisin. Hmmm... Saattaa tulla pitempikin reitti asempien kautta. Noh, kun ei kiirehdi.

Jotenkin jännää käppäillä paikkoihin, missä ei ole koskaan käynyt. Mitä nurkan takana odottaa? Kunhan luonto alkaa vihrenemään ja jäät sulamaan niin menoksi vain.

Universumin ihmeitä ihmettelin jo parisen viikkoa sitten. Olin poistattanut luomen käsivarresta ja kävin poistattamassa tikit. Samalla reissulla päätin käydä ruokakaupassa. Matinkylän Prisma.

Ostin patongin. Kantaessa patonkia ostoskorissa pohdin juuri ilmoitettua kahdenmetrin etäisyyttä. Samaan aikaan pohdiskellessa  neljäs tyyppi törmäili patonkiini. Ei siellä ollut niin tungosta kuitenkaan.

Menin kassajonoon seisomaan ja pohdin, että katohhan vaan niin joku tulee eteen seisomaan. Samantien yksi pariskunta jäi eteeni. Huomautin olevani jonossa.  Sinänsä pitäisi olla imarreltu, että olenko muka niin pieni, ettei muut huomaa. muttei se taida olla niin. Ihmiset eivät vain jaksa ajatella muita kaahottaessaan eteenpäin. 

Noh, siinä jonotellessa ajattelin, että katohhan vaan niin, kun pääsen purkamaan ostokseni hihnalle niin ihan varmana takana oleva tunkee korinsa pinoon ja mä en voi laittaa omaani siihen pinoon, koska päällimmäisenä on jonkun ostokset. Katohhan vaan.

Ja näin kävi. Purin ostokseni hihnalle ja kappas vaan kun seuraava ei jaksanut vuoroaan odotella vaan asetti korinsa ostoksineen pinoon. No, en viitsinyt korilleni osoitteita etsiä vaan laitoin korin tämän seuraavan ostosten päälle.

Aloin vähän kyllä ärsyyntymään, että miten minä voin tietää etukäteen miten muut käyttäytyvät. Ja miksi se on niin himputin varmaa, että näin se menee miten ajattelee. Ehdin kelailla myös sitä ajatusta, että negatiivisen ajatuksen saa todellakin toimimaan käytännössä, mutta miksi ei sitten positiivista saisi. Käytimpä siis tilaisuuden hyväksi ja ennustelin itselleni elämäni rakkautta törmäämään kauppakassiini. Tai kävelemään eteeni... Tai mihin tahansa. Kappas vaan, kun sen ajatuksen jälkeen ei ollut ristinsielua missään käppäillessä bussipysäkille Miten on siis mahdollista, että negatiivinen ajatus toteutuu aina vaan ei positiivinen.

 

Vielä ei ole fillari kelejä, mutta kovaa vauhtia kesää kohti mennään. Kävin eilen käppäilemässä rantaraitilla ja meinasin syväjäädyttyä tuuleen. Silti oli ihanaa ja tuli hyvä fiilis. tänään on ollut ulkoiluhimot pienet. Enemmänkin sauna, viltti ja kirja houkuttelee. Voi olla, että sain vähän liikaakin kylmää.

Lämpöjä odotellessa...