perjantai, 27. maaliskuu 2020

Betonia ymmärryksen ympärillä.

Jaahas.. Ei se telkkarini niin helposti tullut, kuin viimeksi annoin ymmärtää.

Tilasin sen siis torstaina noin klo kaksi päivällä. Kuljetuksella 0-1 vuorokautta. Kuljetusfirma ilmoitteli viestein missä mennään. Milloin on tilaus otettu vastaan, milloin ovat sen noutaneet liikkeestä ja viimeinen viesti tuli perjantaina, että televisioni on noudettu liikkeestä ja kuljettavat sen sitten, kun saapuu Helsinkiin. Niinkö mitä? Mistä ihmeestä se oikein tulee ja nyt taitaa mennä pidemmäksi, kuin 0-1 päivää. Liikeitä on kuitenkin pitkin pääkaupunkiseutua ja jopa Espoossa, missä asun. Viimeisen viestin saapuessa oli palvelunumero jo kiinni ja se oli kiinni koko viikonlopun. Maanantaiaamuna soittelin perään, että mistä ihmeestä tämä laite on oikein tulossa, Virostako? Laivat eivät enää kulje.

Palvelunumeron virkailija ihmetteli asiaa ja selvitti, että kuljetusfirma on käynyt kyllä kuittaamassa laitteen Vantaalta, mutta se on ollut liian iso. Tieto ei ollut kuitenkaan mennyt eteenpäin. Lupasi lähettää uuden uudella kuljetuksella. Kestäisi pari päivää. Aloin hieman murisemaan, että, 0-1 päivää ei nyt toteudu millään. Ei kivaa. Lupasi selvitellä asiaa. Puhelun päättyessä kuljetusfirmalta tuli viesti, että voin valita kuljetusajankohdan. Valitsin samalle päivälle. Sain uuden soiton liikkeestä, että kuljetus on varmistunut... pari päivää. Ihmettelin, että nyt tämä aiempi on tosiaan kuljettamassa sittenkin viestistä päätellen. Ahaa ookoo... no hän selvittää asiaa. Puhelun loputtua tuli kuljetusfirmalta varmistus, että laite saapuu kello silloin ja silloin. Jes kiva. Paitsi, että puolen tunnin päästä tuli täysi peruutus. Laite liian iso. Just.... Soitin uudelleen ja sanoin, että nyt tämä on peruutettu kokonaan. Miten he nyt järkkäis sen laitteen, ettei koko lomaa tarvitse arpoa. Lupasi seuraavalle aamupäivälle. Sain sen sitten klo 14.50 tiistaina. Hyvä niin. Kuski vain meinasi tulla sisälle ohjeistuksista huolimatta ja hirmuisesti selitteli, kuinka hän olisi voinut tuoda sen aiemminkin, muttei tiennyt olenko kotona ja seliseliseliseli... Totesin kiitos ja nyt minun pitäisi jo hoitaa muutakin kuin tätä telkkariasiaa.(mene pois hyvä ihminen jo) Heippa.

Ongelma oli sinänsä pieni maailman mittakaavassa, mutta iso maailmani mittakaavassa. Olin viikon kipeänä ja nyt tämän viikon lomalla. Sosiaalisia kontakteja ei oikeastaan ole ollut ollenkaan. Vain suullisia puhelimella ja viestein. Nyt sen taustamölyn puuttuessa alkoi ahdistamaan. Läppäri möykkäsi kyllä milloin mitäkin, mutta pienensi maailmaani entisestään. Jotenkin kaikki keskeneräinen saa lamaantumaan. Alitajuisesti odotat ja odotat ja olet varautunut vastaanottamaan jotain, mikä voi tulla milloin vain. 

Lauantaina luovutin sen verran, että lähdin hyvän sään vallitessa ulkoilemaan. Tavoitteena metsä. Voi jösses, kuinka kunto on romahtanut. Läähätin mäissä ja alkoi usko hiipumaan, että pääsenkö edes metsään asti. Sitkeydellä jatkoin matkaa ja loppumatkasta oli jo helpompaa. Kyllä se kunto hiljalleen palautuu. Olin tehnyt kävelyreissuja iltaisin jo pariin otteeseen, mutta päivänvalossa metsässä oli jotain erityistä. Tuntui, että koko kroppa olisi saanut virtaa joka solulle. Ja parasta, että pää sai tuuletusta.Metsässä ei tullut ketään vastaan, mutta matkan varrella ihmettelin täpötäysiä skeittipuistoa ja lasten leikkipuistoa. Joitakin lenkkeilijöitä juoksenteli ohittaen ihan vierestä ja kiilaten suoraan eteen. Mitäköhän hengityspartikkeleita matkanvarrella kanssakulkijoitten kanssa mahdoimme jakaa.

Kehoitus pysytellä kotona. Juu, pääsääntöisesti kyllä. Vältä ihmiskontakteja ja pidä turvaväli. Juu kyllä parhaani mukaan, mutta huomasin mahdottomaksi siinä kohtaa, kun muut ei pidä. Loikin ajoittain ojaan odottelemaan, kun pariskunnat tarvitsivat koko väylän leveydeltä tilaa itselleen.

Telsukuskille ei millään meinannut mennä perille pyyntö turvavälistä. Kaupassa kun on pakko käydä niin henkilökunta tukki tutkiessaan puhelimiaan yhden väylän. Mummeli toisen. Jonossa seisoin edelliseen kauempana ja joku toinen asiakas tukitsi sen vapaaksi paikaksi ja etuili jonossa.

Nyt kun rajoituksia on tullut lisää ja voimaantuloa odotellessa ihmiset liikkuvat paniikinomaisesti sinne tänne niin pakko ihmetellä jo ääneen. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää ja noudattaa ohjeistuksia? Kun uusimaa menee kiinni niin ihmiset kyselevät, että mites, kun yksivuotissynttäreille pitäisi päästä. Koiranpentu pitäisi hakea. Mökille pitäisi päästä, kun sellainen on. Älkää menkö mökeillenne!!! Pysykää kotonanne!! Vain välttämättömät!! Välttäkää kontakteja!!!! Niin muttakuminäminä...

On kysymys viiruksesta, mitä emme näe. Herkästi tarttuva. Olemme sodassa näkymätöntä vihollista vastaan melko järein asein. Niin miksi ne ohjeistukset on niin vaikea ymmärtää myös itseään koskevaksi silloin, kun ne koskee kaikkia?

Tuli väkisinkin mieleen, että poikkeustilaa on käytetty viimeksi sodan aikana. Onko silloinkin ihmiset käyttäytyneet näin?

Jos ulkonaliikkumiskielto oli asetettu niin onko juuri silloin tullut ihmisille tarve palloilla ulkona. Perustettiinko bileitä? Tarve päästä rajojen yli lomalle? Laittaa kaikki mahdolliset valot päälle pimennysten aikaan? Pommitusten aikaan pomppia juuri vaarallisimmilla alueilla vain kun ämpäri sattui sinne unohtumaan. Ja se ämpäri on ollut pakko saada, ettei Villepetterille tulisi paha mieli.Perhe kärsii, jos joutuu noudattamaan poikkeuslakeja. Kyllä sitten varmaan. 

Silloin kun tämä homma oli aluillaan ja tuli kuitenkin kehoitus, etteivät ihmiset matkustelisi niin johan lehdissä joku julkkis itkee, kun loma keskeytyi ja lapsia harmittaa. Nyt ihmisiä kuljetellaan kalliilla koteihinsa kahden viikon karenssiin, jonka olisi voinut välttää. Kun muutenkin toimenpiteet käyvät kalliiksi nin jokainen ylimääräinen kustannus on liikaa. Jotenkin alkaa tuntua parhaimmalta julma ajatus, että, he jotka uhmaa kehoituksia, ovat omillaan. Menkööt mökeilleen, mutta hoitovastuu katkeaa Jos tulevat sairaiksi niin pysyvät mökeillään. Menkööt ulkomaille, mutta kukaan muu ei ole vastuussa palauttaa kotiin, sairastuessa ei hoitovastuuta ja rangaistukset päälle tahallisesta taudin levittämisestä kehoituksesta huolimatta, olipa oireita tai ei.

Veikkaan, että tämä paketti leviää käsiin ihan vain sillä, ettei jengi ymmärrä ja rajoitukset ovat edelleenkin liian löyhät. Eli suojaa vain itsesi. Ihmettelen kyllä sitäkin, että kun joutuu liikkumaan töihin julkisilla ja nämä sallitut kaupassa käynnit ...niin voi se levitä silloinkin.

 

Ahdistus..... Jännä kuin en ole ollut niinkään huolissani, että jos sattuisi sairastumaan ja kuolemaan pois. Enemmän huolissani muista. Suojaudun julkisilla paikoilla, jos sinne on pakko mennä, kasvosuojaimella ja kumihanskoilla silti. Desinfioin kädet ja pesen niitä aina kun on mahdollista ja varsinkin kotiin palatessa.

Maanantai-iltana kuitenkin nousi melkoinen ahdistus. Ellei jopa hieman kauhuakin. Se kumpusi sisusksista illalla niin, että oli pakko lähteä kävelylle....

Jotenkin  konkretisoitui tajuntaan tilanteen vakavuudesta, kun luin tuttujen pistäneen firmansa kiinni. Toinen, taksikuski aneli, että, jos tarvitsee kyytiä niin käyttäisivät häntä. Hitto, että tuli paha olo. Oikeastaan siitä ajatuksesta, että mihin tämä päättyy? Entä sitten kun vaara on ohi ja meneekö se ohi?  Olisipa kristallipallo....Eipä tässä auta kuin elää päivä kerrallaan.

Kävelin pitkähkön lenkin keskellä yötä ja pääsin pienen joen varrelle. Seisoskelin tovin kuuntelemassa veden solinaa. Se rauhoitti kummasti. Sillä jaksoin kummasti eiliseen. Hakeuduin eilenkin purojen äärelle. Löysin niitä useamman. Happihyppelyn jälkeen pesin ikkunan ja siivosin olohuoneen. tänään käyn makuuhuoneen kimppuun.

Pysykää terveinä!

torstai, 19. maaliskuu 2020

OMG!

Telkkarini kuoli. En tiedä mihin, mutta se ei reagoinut enää sähköpulsseihin. Jopa kaukosäädin sanoi sopimuksen irti. Vaikka yritin elvyttää vaihtamalla patterit, niin ei.. Ei pihaustakaan punaisesta pikkuvalosta. 

Telkku on mun kaveri ja ny se on ihan kuollu. Kuulunee asiaan pienimuotoinen suruaika. En voi edes katsoa sitä nyt ollenkaan, ettei tule paha mieli. Suruaika kestänee siihen kunnes saan uuden. Kinkkistä on kuitenkin se, etten saa telsuani viimeiselle matkalle. En voi päästää ketään sitä eteisestä nostamaan, koska olen ollut kipeä, Ja nyt pitää olla erityisen tarkka kontakteissa muihin ihmisiin.

Kieltämättä kotini on alkanut muistuttamaan sotatannerta. Raatoja lojuu siellä täällä. Vanha ja väsynyt pölynimuri ja viimeisiä henkoisia katkonaisesti pöhältävä hiustenkuivain/kiharrin, televisio ja muutama tästä maailmasta poistuva huonekalu odottelee saattoväkeä noutamaan. 

Kyllä se päivä koittanee jossain vaih.....pling.... Se oli ovikello ja uusi kamu muuttaa sisään.

Moikka!

 

tiistai, 17. maaliskuu 2020

Sopeutumista

Suomi meni kiinni ja hyvä niin. Jyrkät toimenpiteet ovattervetulleita ja toivottavasti ne viimeisetkin epäilijät lähtee näihin talkoisiin mukaan.

 

OMA TERVEYS

Minulla oli flunssa tai allergiaa. Olin paineen ja painostuksen alla pitkän aikaa hoitaessani kuolinpesää. Kun paine helpotti, tulin kipeäksi. Kunto parani kuitenkin pitkin viikkoa ja tulkitsin ajoittain palautuvan tukkoisuuden allergiaksi tai yliherkkyydeksi. Kun sai happea, olo parani ja kun meni töihin aamulla odottelemaan ilmastoinnin käynnistymistä, meinasin tukehtua. Puolen päivän aikaan alkoi happi taas kiertää ja olo oli parempi. Miten siis tulkitset, oletko kipeä vai et?

Odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Hommasin uuden pölynimurin ja suunnittelin suursiivousta. Lauantaina olikin ihanaa siivota kerrankin pitkästä aikaa kunnolla. Illalla oli väsynyt olo. Ei ihme, kun heräsin kuudelta aamulla jatouhusin koko pävän iltaan asti. Sunnuntaina mittailin kuumeen, koska väsymys ei helpottunut. 

Lämpöä oli ja koko päivä meni potiessa. 

Eilen maanantaina jäin pois töistä, koska tämä väsymys jatkuu. Keuhkoissa on painetta ja ajoittaista yskää on. En tiedä, onko minulla korona vai tavallinen flunssa, mutta riskejä ei kannata ottaa. Onneksi oireet ovat kuitenkin lieviä verrattuna pari vuotta sitten potemaani B-influenssaan.

Vähän harmittaa siinä mielessä, että aloin päästä normiarkeen ja samalla kuluttamaan ja saisi painonhallinnan kuriin. Nyt ruoka ei onneksi maistu, jospa se nousu hilliintyy.

Jos terveenä olisin motissa kotona niin tekisin jumppasettejä. Nyt ei oikein meinaa jaksaa.

 

TERVEYDENHUOLTO

Yritin soittaa työterveyspalveluun ja se on niin tukossa, ettei edes jonottamaan pääse. Pomo antoi vinkin digiklinikasta ja sekin on turvoksissa. Oikeastaan minulla itselläni ei sinänsä ole paniikkia eikä hätää. Ruokaa on ja jopa vessapaperiakin yllin kyllin. Ei, en hamstrannut. Sain läjän perinnöksi.Hyvä niin.

Odottelen yhteyksiä oikeastaan vain ohjeistuksien puolesta. Normaalisti voi omailmoituksella olla pois 3 päivää. Nyt poikkeustilassa 5 päivää. Mutta, koska ei tietoa olenko tartuttaja niin mikä se oikea aika on, kun töihin voisi mennä. Tietty näiltä osin stressaa, kun periaatteessa pitäisi mennä heti töihin kuin mahdollista, mutta saako vaiko eikö.

Minun paineet ovat pieniä. Toivottavasti terveydenhuolto kestää omat paineensa ja ne ihmiset, jotka tekevät töitä aiheen kanssa ammatikseen jaksavat ja pysyvät terveinä. Olemme vasta alussa tämän epidemian kanssa.

Odottelen siis kiltisti ohjeistuksia.

 

ASENTEITA

Ei yllättävää, mutta jouduinpa silti melkos kiivaaseenkin keskusteluun lapsuuden ystäväni kanssa.

He olivat juuri lomareissulla Thaimaassa. Reissullaan hän julkaisi niin omilla kuin hyvinvointi-firmansakkin sivuilla julkaisun " Kuinka estää Koronaviiruksen tarttumisen". Tämän mukaan viruksen estää, kun välttää sokeria ja huolehtii c-vitamiinin ja muiden vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Samaan aikaan meillä lehdessä kerrotaan suosituksesta, ettei c-vitamiinia oteta liikaa etukäteen, koska voi kuormittaa munuaisia. vasta sairastaessa.

Kun perhe tuli kotiin niin julkaisi tämä samainen hyvinvointi -ihminen julkaisi mielipiteensä Koronasta. Vertailua influenssaan on kuultu muualtakin, mutta se asenne, että kun pumppaa itsensä täyteen c-vitamiinia niin pitäisi pystyä elämään ihan normaalia elämää. Vähätteli toimenpiteitä ja ihmisten huolta. 

Hmmm... Tauti on julistettu pandemiaksi. Monet maat ovat sulkeneet rajoja ja rajoittaneet muutakin liikkumista. Italisasta raportoitu päivittäin satojen kuolemasta vuorokaudessa. Kuinka joku voi oikeasti väittää, että c-vitamiinin syöminen ESTÄÄ taudin tarttumisen?

Noh, pakkohan se oli kysäistä varsinkin kun siinä vaiheessa oli ilmoitettu, että matkoilta palaavien on syytä sulkeutua pariksi viikoksi koteihinsa, että mitä tämä ihminen ajattelee. Ei kai vain luota nyt pelkästään vitamiinien voimaan.

Hän ei kokenut rajoitusten koskevan häntä ja hänen perhettään, koska omaavat terveelliset elämäntavat, eivätkä kuulu riskiryhmään. Ihmetteli rajoituksia ja muiden asenteita, sillä istuivat täpötäydellä lennolla ja matkustivat täpötäysissä junissa kotiin. Miksi siis sulkeutua kotiin, jos on jo liikkunut massoissa reissun jälkeen. Hänen mielestään tauteja liikkuu muutenkin. Influenssa on vaarallisempi jne. Miksi sitten ei ole ulkonaliikkumiskieltoa.

Hänen mielestään kuulun näihin hysteerikoihin, kun kysyn asiaa. Aivan sama. Tulkitaan hysteriaksi tai ei, mutta tämän tyyppisten ihmisten pitäisi lukea tiedotteita tarkemmin. Käyttää omaakin järkeään, jos sitä on. Ymmärtää, että vaikka uskoo omaan smoothie-ruokavaliolla hankittuun jumalaakin suurempaan vastustuskykyyn niin saattaa silti olla itse taudin kantaja ja tartuttaa muita.

Jotenkin käsittämätön ajatus on, että henkilö, joka on ravinnossaan taantunut vauva -asteelle ja soseuttaa kaiken lisäten moneen kertaan käsiteltyjä lisäravinteita, on saanut aatteestaan uskonnon ja pitää itseään melkeimpä desinfioituna, johon bakteerit ei tartu. Jopa nousee pandemiankin yläpuolelle.

Olen tosin ihmetellyt kyseisen henkilön logiikkaa ennenkin. Ensin hän haastoi ihmisiä vuoden herkkukieltoon ja kun haasteeseen oli ihmisiä ilmoittautunut. Hän julkaisi ohjeen jostain herkuista, mitä syöttää lapsilleen.

 

PIENI KEVENNYSDRAAMA 

Jottei kaikki olisi niin vakavaa niin on ollut mukavaa seurata, kuinka ihmiset asettaessaan itsensä viikonlopuksi karanteeniin, ovat ottaneet siitä kaiken irti. On tehty herkkuruokia yhdessä ja pelailtu pelejä yms. Niin miksi sen pitäisi olla kurjaa. 

Itselläni on ollut siivoamisen jälkeen rauhallista. Pari kaappia odottaa vielä siivoamista kun jaksan. 

Toissa yönä pikkukisuni aiheutti kuitenkin koomista draamaa. Ilmeisesti olen hengittänyt jotenkin raskaasti, kun tämä päätti herättää. Puski ja kutitteli viiksillään nenääni. Heräsin ja vähän tönäisinkin kisuani ja se mokoma tippui sängyltä. Ei siinä muuten mitään, mutta kynsi tarttui sieraimeeni ja meikä kiljuu kissalle keskellä yötä. Se reppana tarkoitti vain hyvää ja koska sätin sitä niin oli koko päivän omissa oloissaan. Illalla nukkumaan mennessä olimme taas kavereita. Nenä vähän hellänä, mutta huolenpito on jotenkin hellyyttävää.

 

 

 

maanantai, 9. maaliskuu 2020

Positiivisuuden planeetta

" Ole positiivinen!"

"Positiivinen ajattelu tekee onnelliseksi!"

"Poista kaikki negatiivinen niin elämäsi on kuin pumpulipuuroa!"

Juu... Sain kuin sainkin aivoni takaisin. Köhin jostain syystä vain sisätiloissa. Nenä lakkasi valumasta sunnuntaiaamuna. Viikonloppu meni uimista vaille lepäilyyn. Sutina piipahti ja hetken oli jopa ihan normaaliolo. 

Mutta avaappas televisio. Kuunteleppa radioo. Käännä lehden sivu. 

Maailma hukkuu muoviin. Säät ovat sekaisin. Tauti jyllää ja kaataa populaa kuin keiloja.

Kun kuulin sen ääneen sanottuna: "Minua pelottaa korona-viirus!" Niin väkisinkin on palattava todellisuuteen. Ja todellisuus on pelottavaa. Kieltämättä se pelottaa, mutta mitä voisi oikein tehdä, muuta kuin pestä käsiä. 

Erästä tyttöä opastin junassa peittämään suunsa, ettei yskisi päin naamaani. Mutta mitä muuta voin tehdä? Voin kierrättää muovini parempaan käyttöön, mutta miten voin estää jonkin näkymättömän takertumasta ystäviini tai itseeni. En mitenkään. Ehkä sitten vain eristämällä itseni, jos osuu kohdille.

Kulkiessa julkisilla ajatus on jatkuvasti mielessä. Emme voi kuitenkaan elää jatkuvassa pelossakaan. Toivotaan vain, että koko epidemia menisi  nopsaan ohi. 

Kohta nukkumaan ja iloisena siitä, että jalka oli tänään suorastaan hyvällä päällä. Suihkautin hajuvettä suihkun jälkeen ja leikin hetken tyttöä uuden hiusföönin kanssa. Pieni hetki hemmottelua itselle tekee hyvää. 

Huomenna uusi päivä!

perjantai, 6. maaliskuu 2020

Aivojen kaipuu

Tipahdin. Käytin siis viikon sairaslomapäivän tehokkaasti sairastamiseen.

Heräsin supertukkoisena ja pitkin aamupäivää tuntui, että jokaisesta liikkeestä keuhkotkin poksahtava kohta poks.

Juuei, ei ole koronaa eikä muutakaan influensaa. Ehkä enemmän allergiaa ja totaaliväsymystä. Kaipaan aivojani. Kaipan sitä normiolotilaa, missä tiedän ja hallitsen itseni. Oikeastaan hallitsen syömiset ja voin nauttia olemisesta. Suunnitella aktiviteettejä ja niin päin pois.

Muistelen kaiholla kirkkaasta päätäni, mikä on tänään kulkenut kuin sumussa.Vastailin toki sujuvasti sutinalle, joka haluaa säilyttää oman välimatkansa kuitenkin kirjoittelmalla silloin tällöin, etten unohda, vaikka tosimies ei silleen välitäkkään.. Ja olen sujuvasti vastaillut taas lukuisiin uteluihin, että onko pöytäni vielä myytävänä. Muuten olen ollut kuin rajan takana. Luulin tulleeni kipeäksi, mutta tämä tosiaan on vain väsymystä. Keuhkot palautuivat illan mittaan ja olo on hitusen parempi. Silmät ovat vielä eriparia.

Olen päättänyt huomenna virkistyä. Jos aamulla olen tukossa, menen ulos. Kun olen kahvin juonut, menen uimaan. Kun olen uinut syön terveellisesti ja jumppaan illalla. 

Ei kai tässä auta kuin päättää.

Hmmm... oli minulla ajatuskin, mitä olisin pohtinut vaan se katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. Sutinan kanssa vaihdoimme kirjoittaessani jokusen viestin ja pääsi lipsahtamaan pieni siivouskehotus. Siis minun suustani. Pyysin toki oitis anteeksi, koska se ei ollut oikeastaan oma vikani vaan kromosomeihin istutettu geenivirhe, mikä ajaa naisen kertomaan mitä tarttee tehdä. Hän kuulemma kestää sen virheen ja siivoaa toisyte. Kivaa on kuitenkin kuulla huomenna hehkutusta kuinka tosimies ei naisen käskyjä ota vastaan, mutta sai pestyä saunan lattian.

Ehkäpä tälle illalle ei isompia pohdintoja tarvitse.