Loman eka erä onkin sitten lusittu. Ilmatkin taitaa juuri sopivasti lämmetä helteiden puolelle. Toisaalta ei harmita, kun tiedän, että vielä viikko on tulossa. Se viimeinen viikko on pyhitetty kulttuuripitoisille toiminnoille. Tämä ensimmäinen lomapätkä menikin kunnon ja kodin kohottelussa.

Loman lopun kunniaksi piipahdin maalla. Lemppari-tätini luona. Siellä olikin mukavaa. Saunomista, paljussa lillumista, luontoa ja kävimme yhdessä näyttelyssäkin, missä hypättiin ajassa taakseppäin. 50-luvulta 70-luvulle. Olis voinut vaikka kuinka pitkään pyöriä nostalgisissa tunnelmissa. Nostalgiaa löytyi tätini pihastakin. Maitotonkan ja vanhan riihen muodossa, jossa on ehkäpä maailman paras ja kaunein sauna.

Tänä kesänä korkkasin Onni-bussi neitsyyden. Olen aina vierastanut busseja. Junalla on mielekkäämpää. Oikeastaan bussilla itsessään matkustaminen ei ole se ankeus vaan vessan puute. Vuosia kärsin jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä, joka liittyi vessaan. Ehkä enemmän siihen, että jos sitä ei ole niin panikoin, että kestääkö lyhyenkin matkan. Pelkkä tietoisuus siitä, ettei sitä ole riitti, että 5 min matkustettua alkoi hermoilemaan omaa kestävyyttä vaikka olisi vessassa käynyt ihan vähän aikaa sitten. Sama oli elokuvissa. Se ajatus, että häiritsee jonkun katselunautintoa menemällä ohi, jos on pakko mennä on kai se suurin ongelma ollut. Opin mennä istumaan ihan reunaan käytävän viereen ja sillä ajatuksella, kas kummaa pärjäsi hyvin. Nykyään panikoiminen on muutenkin hälventynyt. 

Nyt tarkistin, että jeh, niissä on vessa. Se tieto riitti tarvitsematta laitosta ollenkaan. Hinta halpa ja pröystäilin itselleni kahdella eurolla paikan edestä hyvällä näköalalla. Ensikesänä taidan tehdä pikkureissun pidemmällekkin. Takaisin tulin junalla, että pääsen helpommin kotiin ilman aikataulutusta. Mutta kokeiltu on bussiakin, toimii ja ennen kaikkea halpa.

Pieni kissani mökötti kiipeilytelineessään, mutta kehräsi kuitenkin niin äänekkäästi, että taisi olla tyytyväinen, kun tulin takaisin. Hetken huristuaan kömpi syliini ja oli onnellinen. 

Hyviä fiiiksiä tuotti myös eräs viesti viikonlopun aikana. Se oli täynnä riemua ja iloa ja lämmitti mieltä. Eräällä ystävälläni on mennyt hieman huonosti. Terveyden kanssa ongelmia ja sitä kautta talouskin kärsinyt. Oli aikanaan puhetta vaatteista mitä löysin kierrätyshuoneesta ja hänkin totesi, että kelpaisi kyllä. Odotellessa noutoa siivoilin omaa vaatekaappiani pariinkin otteeseen ja vaatteita kertyi pois annettavaksi neljä säkillistä. Nyt vihdoin säkit pääsivät perille ja sieltä oli muillekkin löytynyt mieleisiä vaatteita. Sain viestin, että ovat kikatelleet kippurassa tyttären kanssa onnesta. Tiedän tunteen. Sen kerran kun löytää edullista tai peräti ilmaista kivaa ja käyttökelpoista niin se fiilis on kuin lottovoitto. Sekin, että masennuksen syövereissä sai riemua päiväänsä tuntuu pirun hyvältä. Itse sain tilaa kaappeihin ja se on hyvä juttu. 

Riemua itselle on tuottanut myös pyöräilyretket. Viimeisin viisituntinen lenkki hujahti melko rattoisasti. Takapuoli tuntui loppumetreillä lyövän kipinää. Mutta on ihanaa huomata, että kunto tosiaan on hyvä. Noussut rutkasti siitä mitä joskus on ollut. Läähättämättä kiersin laajalahden ympäri Otanniemen, Lauttasaaren, Hernesaaren, Seurasaaren ja Munkkiniemen kautta. 

Nyt hautuu lasagne uunissa. Kohta työelämän pyörteisiin ja odottelemaan seuraavaa lomapätkää. Taiteiden yötä ja sitärataa....