Eipä voi muuta sanoo, kun taas tuli todistettua... hohhoijaa.

Tässä kun on jotakuinkin kaikki masiinat, mitä omistan, jollain lailla hajonneet niin yhden huomasin mikä ei varmaan ikuna hajoo. Tämä mun luuseritutka. Se toimii aina. suorastaan magneettisesti.... Mää kun luulin, että mussa on jotain, mut ei,  kun se on toi sisäänrakennettu masiina, se imuroi aina ja vaan kaikki luuserit liki.

Onneks mä olen niin tyhmentävää seuraa, että totuus kuitenkin paljastuu viimeistään jo kahden tapaamisen jälkeen. Joskus jopa jo aiemmin.

Jotain mussa on pakko olla outoo, kun siinä kohtaa kun taas olen märehtinyt yksinäisyyttäni ja tehnyt asian eteen jotain. Vaikka sitten menemällä oikein neittailu sivulle lätkimään profiiliani. Se kynnys on tosin kasvanut ja kasvanut ja aina vaikeampi ylittää. Niin ainapa mä aiheutan jotain kummaa. Ensimmäinen yhteydenotto oli ihan mukavalta hepulta. Juttelu soljui ihan mukavasti, mutta kun asuinpaikkaa utelin niin sen verran monta osoitetta tuli, että jotenkin ne jutunaiheet loppui kuin seinään. Hänelle diagnosoitui työttömyys.

Seuraava kokelas kertoi heti esittelyssään, ettei pettämistä siedä, eikä keittoruokiakaan... Sitten tätä ruokailua hetken siinä pohdittiin, että mitä hän nyt sitten mahtaa suuhunsa laittaa. Herra oli todella närkästynyt siitä, että aina naiset tyrkyttää vaan keittoruokia. Eihän raavas mies pelkällä keitolla elä. Oih hyvää päivää, mistä näitä riittää? Vieläpä tosissaan oloinen. Jotenkin sekin heppu alkoi kuulostaa niin kalliilta, ettei niin hirveesti houkutellu sitten lähempää tuttavuutta tehdä. Hän kärsi aliravitsemuksesta.

Sitten tuli läjäpäin näitä seksiehdotuksia. Valehtelematta noin nelisenkymmentä kahdessa päivässä. Laitoin tosin kuvani kaiken kansan eteen, joten kai noi sairaimmat siitä jotain olettaa, jotain mikä on olemassa vain heidän päässään. Joskus jotain Suomi24:n keskustelupalstaa seurailin. Ja jotain sinne näistä olen vuodatellutkin. Kiinnitin huomiota narinaan, miksi naiset ei vastaa. No miksköhän. Sitä vois jokainen miettiä. Mutta minäpä vastasin joka ikiselle. Ja juuri yhtä alentavaan tapaan kuin itse lähestyivät. Jos ne tavat unohtuvat muilta niin miks ei multakin...

Sen spermapuuron seassa kahlailu oli aika hermoja vievää ja meinasin parin päivän jälkeen pistää koko paskan pois.

Yksi yhteydenotto jäi jotenkin kuitenkin mieleen. Se oli ihan asiallinen. Vähän vanhempi kuin ajattelin. Asiallisuuden lomassa erehtyi kuitenkin kehumaan silmiäni tuhmiksi. Siitä sainkin kimmokkeen ja esittelin itseni vähän pitemmän kaavan mukaan. Ne tuhmat silmät kun siinä kuvassa ovat himppa verran punaiset hermosärystä. Hirvee flunssa päällä. Se tuhmien silmien kantoteline ei tosiaan aina ole tuhma vaan kantaa kauppakasseja räntäsateessa ja se tuhmuus on kaukana kun potee yksinäisyyttä ja kaapii eteisen lattialta kissanpaskaa.

Ilmeisesti todellisuuteen tiputtaminen herätti enemmänkin mielenkiintoa, koska viestit alkoivat vaihdella melko tiuhaan tahtiin.

Mielikuvassa vähän hirvitti, että mahtaako olla sellainen himppa lipevänkin oloinen kaverus. Vähän semmoinen, että ottaa oikeuden lääppiä ja pitää itsestään isoa numeroa.

Ajatusmaailma natsasi kuitenkin ihan älyttömän hyvin. Jollain lailla samaa kuin itsellänikin. Sellaista aitoa, rentoa ja maanläheistä ja tunneälyistäkin. Puhelimessa puhuttiin ja mielenkiinto kasvoi hurjaksi. Siellä oli ihan miehen ääni, eikä mikään känisijä niin kuin useinmiten on ollut.

Sovittiin treffit ja menin tapaamaan. Ihan vähän se mielikuva hetkellisesti romahti... oikeastaan hyväkin niin, koska se alunperin oli rakentunut pahimpaan mahdollisuuteen. Hieman räjähtänyt ilmestys siellä vastaan tuli, mutta jutellessa se persoona ja jo kerrotut jutut alkoivat yhdistyä mielenkiintoiseksi pakkaukseksi. Muutama tunti siinä menikin ja sovittiin toiset treffit. Jännitys antoi rentoudelle tilaa ja tokat treffit sai jo vähän ihastumaankin. Ehdin jo ajatella, että tässä olisi juuri sitä, mitä olen oikeastaan kaivannutkin. En missään nimessä matemaattisuutta vaan vähän luovempaa sorttia. Ja tuntui tosi fiksultakin. Jollain lailla olin itsekkin oma rento itseni, pingottamatta ajatuksilla, että mitä vikaa tossa oikein on? Ja olin otettu siitä, että vaikka nyt jokunen suudelma vaihtui, niin hän ei ollut päälle käyvä. Herrasmies, toi kukkia, juustoa, pipareita, leipää ja suklaatakin. Kaiken kaikkiaan sellainen sielunkumppanin oloinen. Kun erottiin ja sovittiin vielä kolmannetkin treffit hänen toiveestaan seuraavalle päivälle, tuuletin itsekseni.. jesjesjes . Eilenhän tuo täältä käväsi. Mutta ilmeisesti vika nyt taas oli minussa, kun tämä herrasmies ratkesi sitten ryyppäämään. Nyt jo!??  On mulla melkoinen vaikutus. Tiedotteli tilanteita yön/ päivän. Kännitilastaan ja peruuntuneista tapaamisista. Kyllä mulla se kiinnostus alkoi lerpahtaan melko nopeasti niistä viesteistä. ja viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmoitti treffien peruuntuneen. Sen lisäksi, että, aiheutin seurallani hirvittävän krapulan niin aiheutinko jotain muutakin... hmmm.. Siltä se ainakin kuulosti omilla kokemuksilla viestiä lukien ja mitä noita on nähnyt niin en ainakaan ihmeenä pitäisi.  Niin sen lisäksi aiheutin vieläpä tyhmyyden kuitenkin ihan fiksuksi havaitulle kaverille. "Ei nähdäkkään, jään tänne siivoomaan". Justjoo. Siivoamisen olen ennenkin kuullut ja kun sitten näin tämmöisen paljon siivotun asunnon niin siellä ei varmaan oltu käyty kuin heittämässä sen hetkinen hammasharja olan yli viiden sentin pölykerroksen alle. Murinaa.

Sellainen perkele mä olen. Aiheutan ihmisille kaikennäköisiä oireita. Siinä ne höpistessä sairastuu. Milloin narsismiin, milloin tulee pakottava tarve pettää, milloin jollekkin puhkeaa jonkin asteinen kriminalismi tai jokin muu aivohärö. Vaikkapa skitsofrenia tai jonkin asteinen autismi. Profiiliteksteissä kuitenkin aina mainitaan kilttiä, rehellistä, kunnollista jne....Milläköhän mittarilla sekin on muka mitattu. Varmaan tosi pienellä. Hauskinta kaikessa on se, että se aivopikselin kemiallinen reaktio näköjään tömähtää eri raiteille siinä kohtaa, kun on juuri päästänyt suustaan, että pitää minusta kovasti. Tai sitten se vaan on maailmankaikkeudelle traagista, että minä sen kuulen. Jostain  syystä en koskaan ilmaiseksi. Ja sitten minulle ihmetellään, mitä vikaa mussa on, kun sinkku vielä olen...

No tämäkin kaveri on luova musiikin alalla. Jostain kai ne biisit täytyy ammentaa.

Että sellasta tälläkin kertaa.

Uutta kivaa sentään minun omissakin diagnooseissa on, että mulla havaittiin jonkun leukanikaman välilevyn luiskahdus. Olen kuulemma purrut hampaita liian lujaa. Onko ihme?