Ihanaa kun aurinko paistaa. Hieman hellii ennen pimeää. 

Täytyy myöntää, että kesäloman tekstariepisodista asti on jäänyt sellainen pieni matalapaine päälle. Mikä on kestänyt melko pitkään ja siitä on ollut vaikeaa päästä irti. Ja monista muistakin jutuista.  Sellainen huonon tuurin syksy. Mieluummin nauttisi sellaisesta riemusta, mitä keväällä oli uutta oppiessa.

Varmastikkin suurin mataloittava tekijä oli tuo kurssiperuutusrypäs sairaslomineen. Toi hommana on ollut jotenkin elintärkeää. Nyt en ole kummempia edes kuvaillut ja sen huomaa fiiliksistä. Mitään uutta en ole oppinut pitkään aikaan. Toivotaan, että maanantaina olisi oikeasti tunteja, koska kurssiohjelmassa olisi ihan mielenkiintoista tarjolla. Kuukauden vielä kestää ja sitten ihmetellään tätä näyttelyä, että tullakko vai eikö tulla. Niin, onko sitä sitten negatiivinen persoona, jos toivoo oikein kovasti sitä hyvää, mistä maksanut vaikkei saisikaan.

Kannatti kuitenkin valittaa. Sain hyvitykseksi enemmän kuin edes kuvittelin. Ensivuonna käytän sen hyväksi. On siellä onneksi reiluuttakin olemassa. Siis siellä pääkallopaikalla.

Eilen avasin uuden vuokrakuitin ja sellainenkin ihme tapahtui, että aleni kympillä. Asunnon arvo lienee siis laskusuunnassa. Tämä on asumisoikeusasunto. Ei kai kannata tänä vuonna pahemmin osuuttaan myydä. Alkaa koko huusholli hajoamaan siihen malliin. Jos seinät saisi kuitenkin pitää niin olisin iloinen.

Vielä, jos turpiin ottais tai jäisin ydinpommin alle niin positiivisesti kun ajattelee... saan varmaan tikkarin. Sitä sitten odotellessa. 

On tässä ollut kuitenkin tapahtumaakin. Oikein kolmet treffit. Kahdet viimeiset mukavaa tasoa. Suunta siis oikea vaikkei itsessään kanna minnekkään. Itseppähän päätin alkuvuodesta, että ensin kurssi ja sitten vasta.... Tuskin senkään jälkeen mitään mullistavaa tapahtuu, mutta kunhan ei tartte liikaa ihmetellä mielenterveyspuolen säästöjä, miten ne yhteiskuntaan vaikuttaa. Vaan voi ihan mukavaakin aikaa viettää. Tavoite.

Nyt ajattelin pitää pienen syysloman. Kulutan viimeisen pekkaseni perjantaina. Kiitos KIKYN joka omalta osaltaan nakertaa jaksamista pöllimällä tuiki tärkeää elpymisaikaa, näitä on vähemmän kuin tarpeeksi.

No juu, pidän pidemmän viikonlopun ja aion saada paljon aikaiseksi. Vähän riippuu keleistä, että mitä milloinkin, mutta suunnitelmia on. Hyvillä ilmoilla menen metsään nauttimaan vielä viimeiset rippeet syksystä. Linnanmäen valokarnevaalia olisi tiedossa ja sinne tuli kuvaustehtäväkin. Kotona ajattelin pistää parvekkeen talvikuntoon. Ja muutenkin hieman paneutua kodin asioihin. Jos kaivaisi syssyisempiä ja talvisempia kamppeita pikkuhiljaa esiin..

Lisäksi operaatio "pohja". Ei, en metsästä pohjalle itsensä heittäytyneitä ihmisiä seuraani. Niitä kyllä välillä lipuu ihan ilman etsimistäkin. Pyhitän aikaa yhden tauluni pohjan ideoimiseen ja etsimiseen. Toivon hartaasti, että tässä pääsen eteenpäin ja saan jotain seinällekkin.

En tiedä auttaako pieni loma mihinkään, mutta jos pysyttelen taas omissa oloissani niin valituksen aiheet minimoituisi hieman. Alkaa jo itseänikin ärsyttämään jokapäiväinen ärsytys siitä, että muiden toiminnot, vaikkakin hyvällä, aiheuttavat jonkinmoista lisälaskua tai muuta hampaiden kireyttä. 

 

Valittamisesta puheenollen... Lueskelin keskustelua "kukkahattu-tädeistä". Joku sitä kysyi, että mitä mahtaa tarkoittaa. Vastauksia tuli laidasta laitaan. Toisten mielestä suvaitsemattomuus, toisten mielestä suvakkisuus, jonkun mielestä kaikesta valittaminen, ohjeistaminen yms. yms. 

Reilu vuosi sitten, kun pitkästä aikaa uskaltauduin neittailemaan, otti ihan itse sellainen kaveri yhteyttä, jonka profiilissa luki jotakuinkin, että kukkahatuttomuus on pop. Ei ihan näillä sanoilla mutta kuitenkin. Kun opin tyypin tuntemaan niin minulle valkeni, että tietyn ryhmän päässä kukkahatuttomuus onkin sellaista, että sallii pettämisen. Lupausten pettäminen, alistaminen, halventaminen, henkinen pahoinpitely ovat ilman muuta sellaisia asioita, joista ei niin hirveämmin kannata valittaa. Muuten saat kasan rehuja päähäsi ja hankalan leiman otsaasi. Tämä samainen kaveri toitottaa nyt sosiaalisessa mediassa uutta suhdettaan ja antaa ymmärtää kuinka auvoista elämää viettää. Kuitenkin pitäessä yhteyttä ihan toisesta asiasta, johon ei suhdetoiminta liity millään lailla, hän ehdotteli sänkypuuhia. Sanoen vieläpä, että eihän se keltään ole pois, jos näin käy. Siis sanoo henkilölle, jota on lukuisia kertoja pettänyt ja aiheuttanut mielipahaa. En tehnyt, enkä aio tehdä yhtikäs mitään kenenkään mielen pahoittamista edistääkseni. tiedän miltä se tuntuu, mutta en voi kiistää, etteikö mielessä käynyt. Tuhonnee kuitenkin auvoisuutensa ihan itse jossain vaiheessa. Tuskin luonteelleen mitään mahtaa.

Mutta olen kai sitten ahdasmielinen kukkahattutäti. Olen vaitellut viimeaikoina aika paljon. Asennevikainen olen seksuaaliseen ahdisteluun "viattomien" tekstiviestien takia. Se ihminen oksettaa minua joka päivä. Valitin, koska en haluaisi maksaa tyhjästä. Kuulemma tähän asti menetettyjen tuntien hinta on 90e. Kuka antaa tuosta noin vain tuntemattomalle rahaa noin paljon? varsinkin, jos rahalle luvattu vastinetta. Valitin siitä, että kaikki "ilmainen" kiva maksaa  kuitenkin. Eli miksi siitä kivasta pitää tehdä sellaista, että tuo lisälaskun kuitenkin? Valitin eilenkin. Jos joku haluaa vaikkapa töissä auttaa niin hän vie sitten kokonaisuudessaan minun hommani. Ihan pyytämättä. Kuitenkin on arvostellut, ihmisiä, että pitäisi tehdä eikä laiskotella. Hassua, että tavallaan tönitään sitten siitä hommasta pois kokonaan ja tehdään tarpeettomaksi. Auttamis tapoja on muitakin kuin ignooraaminen ja ergonomisen kierronestäminen. Vaikka ajatus olisikin kaunis, käytäntö kaipaisi hiomista. Valitan hiljaa mielessäni siitä, että teen töitä raajat rikkoen ilman minkään laista tukea... edes henkistä. Ja kahlaan kotimatkat väistellen ryhmiä, jotka pummaavat rahaa, tupakkaa.. huutelevat ja vislailevat perään. Kuitenkin heille on järjestetty perusoltavat.

Mun on pakko olla kukkahattutäti. Tosin kukatkin ovat kutistuneet ilman kylmetessä ja iltojen pimetessä. Pipo itseasiassa kiristelee jo liikaa, joten löysäyttäviä asianhaaroja vois tosiaan alkaa olla enempi. Asioita mitkä olis mukavia ihan ilman taka-ajatuksia, lisälaskuja, korvaamista jostain sonnasta. Ilman sontaa on ihan hirmuisen kivaa elelllä, mikspä ei siis ...näin :)