Hopsansaa, kun on ollut mielenkiintoinen ajanjakso edellisestä kirjoituksesta. Kuitenkin, ennen kuin alan hehkuttamaan autuutta ja onnea, kerron otteen taasen nähdystä touhusta. Ei voi kun päätään puistaa ja saarnatakkin samalla. 

 

Olin siis Rautatientorin metroasemalla odottamassa metroa. Kaksi somalitaustaista poikaa kävelee kaikessa rauhassa ohi odottelemaan junaa. Kävellessään suomalaisen samanikäisen jannun... varmaankin kaksivitosen nurkilla kaikki... ohi, tämä suomijeppe kaljapäissään päätti sitten tokaista "Vitun neekerit".

Toinen parivaljakosta tulistui ja alkoi tivaamaan syytä huuteluun. Tämä suomiosaston kirkkain tähti ei ymmärtänyt edes olla hiljaa vaan naureskellen jatkoi samalla linjalla vaikka oli yksin. Sanasota kuumeni ja tilanteen vieressä olevat tytöt siirtyivät viereeni ja selkeästi olivat peloissaan tilanteesta. Yksi tytöistä kuiskaili, että tuo poika varmaan kuolee tai tulee hakatuksi. Totesin, että helpommallakin olisi päässyt, mutta jos turpaansa kerjää niin ennen pitkää toive tosiaan toteutuu. Sehän on vain valinnoista kiinni, mitä haluaa. Tytötkin alkoivat puhua keskenään, että hävettää suomipojan takia, eikä tämän jepen huuteluista kukaan muukaan innostunut. Miksi hyväksyisikään? Mitä ihmeen järkee? Ne pojat eivät olleet mitään muuta tehneet kuin kävelleet ohi ja päivä pilaantui aivan tyhjästä.

Toinen solvauksen kohteeksi joutunut poika kävi jo niin kuumana, että uhkasi ampua ja tilanne meni siihen pisteeseen, että metron saapuessa tarrasi tyyppiin kiinni, että nyt hän heittää tämän metron alle. Siinä kohtaa sivulliset puuttuivat tilanteeseen. Suomipoju sai köniinsä ja pojat hyppäsivät junaan. Tämä nerouden varjo jäi sivullisten kanssa selvittämään asiaa. Tilanne oli kieltämättä kuumottava. Mutta onneksi laukesi ilman suurempaa sotaa. 

Kuitenkin tämä kohtaus herätti ajatuksia. 

Solvauksen uhri reagoi melko voimakkaasti. Olisiko vain kävelemällä ohi, ohittanut tilanteen. Kyllä varmasti, mutta kuinkakohan monta kertaa häntä on jo solvattu. Olisiko hänellä muitakin murheita osunut ihan tarpeeksi ja tämä oli siihen kohtaan liikaa.Joskus mittari täyttyy. Kuinka täydeksi ja mitä se räjäyttää.. sitä ei tuntematon huutelija voi ikinä tietää.  Jotenkin aivan täysin turha episodi ja valitettavasti tapahtuu varmastikkin joka päivä jossain. Sympatiat olivat näiden kaverusten puolella. Eivät he edes provosoineet tilanteen syntymistä muuten kuin kävelemällä oli omina itsenään. Nämä pojat ovat todennäköisesti joko syntyneet Suomessa tai olleet aivan pieniä, kun vanhempansa ovat tullee sotaa pakoon. Kun heille huudellaan kadulla, että menkää kotiinne niin joskus voisi huutelija vähän miettiä, että mitä tällä oikeasti tarkoittaa. Siis minne?

En epäile, etteikö tällä solvatulla olisi ase hallussaan ollutkin. Kai se tuo suojaa, pönkittää egoa,jengiytymiseen liittyvää... Mitä sitten lieneekään, mutta jos pohtii huutelua ja aliarvioimista pitkällä tähtäimellä niin kyllähän nuori alkaa hakemaan itselleen sitä voiman tunnetta.

Joku tilanteen loppupuolella tullut sivullinen saattoi ajatella, että nämä pojat ovat uhka yhteiskunnalle kun huutavat suomalaiselle jne. Ja maine yhteisöllä kasvaa. Näkemättä kuitenkaan, että mistä tilanne edes lähti.

Tilanteesta järkyttyi myös sivulliset. Ja osa joutui fyysisesti myös puuttumaan riskeeraamalla myös omaa terveyttään samalla. Kun käsirysy tulee ja siihen puuttuu, ei siinä vättämättä ilman osumaa tilannetta pureta. Jos asemalla ei olisi muita ollut, olisi todennäköisesti metrokuski melko pitkällä sairaslomalla.

Tämä huutelija. Tölkki kourassa nuokkuva kaveri oli tyhmä. Vain oman hupinsa vuoksi ottaa muutaman sanan takia turpaansa. Pilasi toisten päivän. Aiheutti pelottavan tilanteen Jos olisi ollut muualla kuin kameroiden alla, olisi todennäköisesti hengetön. Tällaiset tyypit eivät ajattele mitään. Ehkä kai siksi, ettei aivoihin ole kasvanut riittävästi kapasiteettia ajatelle syitä ja seurauksia. Ihan kuin pelaisi venäläistä rulettia sanoilla ja ihmisillä. Miten tuollaiseksi tullaan tai miten tuolle tasolle jäädään? Mikä ihme joitakin ihmisiä vaivaa. Miten joiltakin puuttuu päästä niiin paljon?.. Miten tämä kaveri koki olevansa muka jotenkin parempi. Ei ollut. Oli aika huono.

Rasismi. Sana on aika kova ja kahtia jakava. Välillä suomalaiset tappelevat keskenäänkin riidellessään rasismin rajoista. Kun 2015 syksyllä vyöryi maahanmuuttajia yli äyräiden sain minäkin rasistin leiman otsaani. Leimasta piittaamatta olen edelleenkin sitä mieltä, ettei yksinkertaisesti raha ja työpaikat riitä näille ihmisille kertarysäyksellä tuossa mittakaavassa. Ei ainakaan niin, että kaikilla olisi kivaa. Kaikki eivät edes tulleet varsinaisen uhan alta. Jos näin olisi niin laskemalla Eurooppaan valuneen ihmismassan määrän pitäisi kai jo riittää tyhjentämään pahimmat alueet, mutta Aleppossa esim. edelleen on siviilejä pelastettavana. Olen huolestunut jossain määrin turvallisuudesta. Siinä mielessä, että käsittelyajat ovat pitkiä ja taatusti turhauttavia. Jossain määrin syrjäyttäviäkin, joten mitä ongelmia tämä tuo tullessaan. Koen melko epämiellyttävänä ravintolassa, jos olen saanut jonkun itseäni seuraamaan ja kuulustelemaan asumistapaa ja työpaikkaa... Enemmän siinä epäilyttää ja ärsyttää enemmänkin ajatus, mitä minusta ajatellaan. Näytänkö siltä kenties, että menen naimisiin heti huomenna, että saan jollekkin minulle tuntemattomalle hieman paremmat olot. Se, että suominainen lankeaa Turkin matkallaan on tainnut vääristää hippasen mielikuvia meistä. 

Itselleni ei itse ihonväri merkkaa mitään vaan kulttuuriset erot. Koska nämä suhdesotkut ovat haastavia jo samasta kulttuurista olevien kanssa, veikkaan, ettei toimisi suurilla kulttuurieroilla. Amerikassa käydessä häissä, vieraana oli jokunen afroamerikkalainen. Mutta kiinnostavaa onkin se, että ihonväriä ei edes siellä huomaa. Sillä ei ollut merkitystä vaan kaikki sulautuivat yhteen mukavaan hääseurueeseen. Hyviä tyyppejä kaikki. 

Täällä en muuten ymmärrä romanikerjäläisiä. Kai sekin on rasismia, etten anna heille rahaa. Ei mene jakeluun, että joku tulee toisesta maasta kerjäämään rahaa maahan, jossa on aivan järjettömän kallista. Ilmeisesti kannattavaa kuitenkin, kun mummot tuolla peppuaan palelluttaa. Niin kauan hän siinä palelee, kuin se homma jollekkin tuottaa. Olisikohan sillä mummolla paremmat oltavat, jos hänelle EI antaisi kukaan rahaa. Se heppu, joka ne rahnat kumminkin vie, joutuisi ihan itse elantonsa hankkimaan ja huolehtisi siinä samalla vanhasta äidistään.

Kaupunkikuva meillä on muuttunut ja tulee vielä muuttumaankin. Se on vain hyväksyttävä. Mutta kaduilla huutelu ja aktivistirasistinen toiminta pitäisi lopettaa. Se ei rakenna mitään. Ei ratkaise ongelmaa vaan pahentaa sitä.

On asioita, mitä ei voi hyväksyä, mutta tulla toimeen pitäisi edes yrittää. Jos silmille ei hypi, ei itsekkään tarvitse hyppiä ja sillä pärjäis pitkälle.