_MG_7353.jpg

Metkaa tuo energia. Välillä sitä ei ole sitten millään ja välillä riittää niinkin paljon, että toivoisi olevan vähemmän. Ainakin muun kropan kannalta. Sain viimeviikolla yhtäkkiä päähäni... tosin vanhemman ajatuksen eteisen muuttamisesta. Suunnittelin sorvin ääressä käyväni töiden jälkeen hakemassa värilätkiä, jospa vaikka maalaisi seinät. 

Maalikaupassa plarailin kaikkia sävyjä. Olin ajatellut harmaata, mutta olisko sittenkin tylsä. Seisoin nippu lappusia kädessä ilmeisesti sopivan pitkään kunnes tuli myyjä ja törkkäsi toisenlaisen maalikartan kouraan. Samalla kun höpisin hyvissä ajoin suunnittelusta ja maalin hankkimisesta inspiraatiota varten huomasin parissa minuutissa valinneeni sävyn ja olin pönikän kanssa kassalla. Oikein hyvä myyjä. Pensselit jätin tuonnemmaksi hankinnaksi, mutta kas kummaa. mullapa oli kotona jotain jo valmiina. Ei kun sutimaan. 

Neljä iltaa pähkäilin tätä ns. aktiivisuuttani. Miks en saisi päähäni vaikka lukea kirjaa.... Ei kun pistän koko kodin ympäri käden huudellessa hoosiannaa. Noh mutta lopputulos seinien värissä on kuitenkin täydellinen. Tyylikäs, rauhallinen ja antaa periksi kaikille väreille. Lähtökohta kun on hyvä tausta tauluilleni ja se ei saa riidellä minkään sävyn kanssa.

Tuo harmaa on metka. Eri valoilla näyttää erilaiselta. "Väliaikainen" johdonpätkä paljaalla hehkulampulla sai kuitenkin väistyä kunnollisen valaisimen tieltä. Vielä täytyy listoille keksiä jotain. Fiksailla katon rajaa edellisen maalauskerran päähänpistoista. "Tosinainen ei teippiä kaipaa" ei ollut välttämättä katon kannalta hirveän viisas juttu aikanaan. CD-fix kalvo on jo valmiina nuhjuisia kaapinovia varten. Sitten vain teettämään pikkuhiljaa kuvia. Mä näen siinä jo ensivuoden projektin. Tavoitteita kuville. Sävyinä kaikki.

Kun olin maalannut ja saanut kaiken paikoilleen niin pötköttelin tunnin verran miettimässä mitä sitten tekisi. Kamera siis kaulaan ja tutun bändiä katselemaan. Jokunen nappaisu onnistui hyvinkin ja kuvia katsellessa huomasin, että on sitä jotain oppinut sommittelullisesti ainakin. Ja sunnuntaina leivoin vielä sämpylöitäkin. Hyvä niin, sillä nyt on pakkanen täynnä ihan törkyhyviä sämpsiä. 

Sämpylöistä puheen ollen... Tilasin sellaista maustesekoitusta, minkä sisältöluettelo oli näin " Siitä ei puutu mitään". Oli pakko sortua näin tarkkaan selostukseen ja  hyvä niin. Sopii dippeihin, kastikkeisiin ja viimeisimpänä sämpylöihinkin. Tuoteselosteesta olen edelleen pihalla, sillä revin innoissani paketin auki juuri siitä kohtaa.

Edellinen viikonloppu meni touhutessa niitä näitä ja käväisin Linnanmäen valokarnevaaleilla. Jotenkin nautin täysillä satumaisesta maailmasta. Usva toi oman mausteensa. Vaikka oli ihan törkykylmä niin olisin voinut olla vaikka kuinka kauan maisemissa. Jotenkin vain tuo meidän opettajan logiikka saa todella ihmettelyä aikaiseksi. Siitä sitten seuraavaksi. Kerkesin tähän jo kirjoittaakkin tarinaa. Mutta kirjoitus katosi, kun aloin liittämään kuvia. 

Tietotekniikka tuo ihmisen onni!