Ainakun esitän itselleni jonkin tavoitteen, menee se joteskin kauemmaksi. Jos spontaanisti posauttelen menemään niin yleensä onnistun. Asetin itselleni tavoitteeksi valituskirjelmän laatimisen tänne. sellainen marinaosasto, ettei sitten pitempään vaivaa. Muhutan kuitenkin ajatelmaa hetken, sillä ei onnistu nytten.

Pohdin mieluummin tunteita. Kuinka paljon liittyy tunteita tähän valokuvaushommaan. 

Innostusta: Kuvien hankkiminen eli reissaaminen "sillä silmällä" oli nastaa. Nyt vuoden pimeimpään aikaan olen muistellut lämmöllä. Ja tuskin maltan odottaa kevättä, että homman voisi aloittaa uudelleen. Ihan omaksi huviksi.

Ylpeyttä: Olen ylpeä omasta valikoimasta näytteyyn. Seison niiden takana, ne ovat osa minua ja viime kesääni. Ne ovat olleet mukana oppimisen matkalla. Voisi taatusti parannettavaa olla, mutta en katso niitä niin. Pidän niistä itse. Vaikka yhteys kuvien itsensä kanssa voi olla niin ja näin jätän katsojalle vapauden tulkita "ryhmää" omalla tavallaan.

Ahdistusta: Lykkäsin koko viikonlopun viimemetreille asti kuvien tsekkaamista lopullista tulostusta varten. Maalailin kauhuskenaarioita, että ne ovat kadonneet tai muokkautuneet mahdottomiksi. Vihdoin toimeen tartuttua huokasin helpotuksesta, että kaikki ok.

Hermoromahduksen partaalla marssiessa valokuvausliikkeeseen tekemään tilausta. Jos ne sittenkin menee totaalisen pieleen. 

Helpotusta ja riemua: Jes, annoin materiaalin osaaviin käsiin. Sain hyviä vinkkejä ja pientä ammatillista viilausta kuvatuksiin. Sinne menivät.

Epäilyä: Illalla mennessä nukkumaan sain karmean fiiliksen, että mittasuhteet yhden otoksen kohdalla ovatko sittenkin pielessä. Veikkan ettei ketään asia kuitenkaan kiinnosta, mutta kun tämä on ensimmäinen kerta niin hermoilu kuulunee kai asiaan.

Nyt ei auta kuin odotella ja kiroilla sitten jos on aihetta. asia kuitenkin etenee.

 

Paluumatkalla piipahdin sanomatalossa. Ajattelin kurkata valokuvanäyttelyn joita siellä on usein. Eipäs nyt ollutkaan vaan ihan ensimmäiseksi huomasin ämpärit ja jonon. Sitten huomasin vanhasen ja monen muunkin pressaehdokkaan. olin niin täpinöissäni omasta innostuksestani, etten sitten jututtaa viitsinyt. Mutta hetken seisoin ämpärijonossa, kunnes eräs nainen siihen kiilasi. Tuohduin ja jatkoin matkaa. Joku jakoi nameja ja popsin ne parempiin suihin. Työt kutsuivat ja piti lähteä, mutta jäi kalvamaan sellainen ämpäri. En kyllä todellakaan tiedä miksi, mutta sellaisen olisin halunnut ja vieläpä ilmaiseksi. Ajatus jäi kuitenkin naurattamaan ...