Nyt kun tämä Halloweenikin lähestyy, ellei ole mennytkin jo... niin ajankohtaista pohdintaa on taikauskoisen pikkuongelma. En tiedä edes, että olenko niin taikauskoinen, mutta pakkohan tässä on varmuuden vuoksi pyöritellä mielessä kaikki mahdollisuudet.

 

Ongelmani on siis seuraavanlainen. 

Kun tyhjensimme edesmenneen sukulaisen asuntoa niin sain hänen "melkein" ottotyttäreltään, mummelilta 75v. ohjeistuksen, että ryijy ja vanha raamattu täytyy toimittaa hänen perimälleen maatilalle. Tämä on ollut vainajan viimeinen toive. Noh... asunnolla kaivelin kaikki mahdolliset raamatut tuntomerkeillä : Vanha ja ikivanhalla tekstillä. 

Raamattuja asunnossa olikin sitten aivan tolkuton määrä. Olihan kyseessä tosiuskovainen. Oli matkaversioita, asunnon joka kolkkaan sopivia. Niin kuluneita, että sivut ja kannet olivat irronneet. Valikoin sitten sen vanhimmalla tekstillä olevan, mikä oli kuitenkin väärä. Mitä ilmeisemmin raamattu on lähtenyt jonkun asunnossa käyneen matkaan. Sillä en siis voi enää vaivata päätäni. Mutta ryijystä tulikin ongelma.

Ryijy oli tallella ja sovimme, että tuon sen kotiini ja joku hänen lapsistaan voisi autolla sen hakea ja veisivät mennessään maalle. Kyytiä ei kuulunutkaan ja vein sen kellarivarastoon. Ryijy on todella likainen vuosikymmeniä pölyttynyt ja tuoksahtaakin ummehtuneelle. Meinasin sen pestäkkin, mutta asioiden hoidossa, töissä ja omissakin jutuissa on aika ollut kortilla, että pesu on jäänyt.

Nyt kun olen tehnyt muuttoa varten hommia. Pakkaillut ja poistanut tarpeetonta tavaraa niin ryijy tuli taas vastaan. Soitin mummelille, ettämahtaisikohan sitä kukaan hakea viedäkseen sinne maalle. Kuulemma ei tällaista onnistuta tekemään. Just, eli se jäi minun nurkkiini. Kun utelin, että mitä sille voisi sitten tehdä, ettei veisi minulla tilaa ja toive ei nyt sitten täyty. En viitsisi raskasta isoa ryijyä raahata julkisilla Vantaalle tai Heinolaankaan paikkaan, mihin ei ole avaimiakaan. Totesi, että heitä roskiin. Selvä juttu. En kuitenkaan heittänyt sitä vielä mihinkään.

Puhelun jälkeen minun piti hakea arvioinnista perintötaskukello ja sormus. Mummeli halusi kovasti kellon itselleen vaikka alunperin se piti myydä. Kuskailin kelloa myytäväksi sinne tänne ja milloin mitäkin myyntisopimuksia laukannut edestakaisin. kun ilmoitin, että kellosta on tehty nyt myyntisopimus niin halusikin kellon pitää. Oih ja voih... Olisin säästänyt paljon aikaa tällä tiedolla aiemmin. Noh, otin töistä vapaapäivän ja kävin asioilla. Hoidin samalla omiakin juttuja ja laukkasin taas ympäri Helsinkiä kuskailemassa kelloakin paikasta A paikkaan B. Ajattelin piristää itseäni matkan varrella taiteilla, kun sattui Kiasma reitille. Menin vessaan ja aloin siirtämään kellopussia narikkaan menevästä laukusta käsilaukkuuni. Johan se perhana lipesi käsistä ja tipahti lattialle ja kello meni kolmeen osaan.

Voi jessus, että mua harmitti. jos kello olisi jäänyt minulle niin ei se niin vakavaa olisi, mutta kun se meni toiselle niin tietenkin hätäännyin. Lupasin maksaa korjauksen, jos joku muu sen veisi. Olenhan melkein vuoden rampannut näitä asioita ja nyt alkaa ihan oikeasti olemaan muutakin tekemistä. Apuja en ole saanut vaikka olen yrittänyt saada hänen lapsensa yhteystietoja, jotka ovat päivittäin hänen luonaan käyneet. Monia asioita olisi voinut hoitaa sähköpostitsekkin. Noh tämä raijaaminen maksoi minulle 100 euroa. Jippii. Myöhemmin tajusin, että olisihan tuota korjausta voinut vakuutuksesta yrittää kokeilla, mutta aloin olla niin tolkuttoman poikki noihin asioiden hoitoon , että oksat pois.

Myöhemmin iso lihava kärpänen pörräili taas asunnossani. Muutamankin kerran. Kerroinkin vuosi sitten kuinka se kärpänen toi ajatuksen, että tämä edesmennyt mummeli teki tupatarkastusta. Tulipa mieleeni kello ja ryijy. Siis voisiko olla mahdollista vaiko vain sattumaa, että ihminen, jolle on viimeinen toive kerrottu ja tämä ei sitä toteutakkaan niin kohtalo pamautti haluamansa kellon rikki. Sen lisäksi myrsky oli kuulemma kaatanut koivun maalla melkein portaille. Hmmm

Mitä mulle nyt sattuisi, jos heittäisin ryijyn roskiin. Pe....e, per....e. En yksinkertaisesti uskalla heittää sitä ryijyä roskiin. Minun on pakko se pestä ja säilyttää vuosia varastossa tilaa viemässä vaikka olisin sitä tilaa tarvinnut muuhun. Mutta pakkohan se on säilyttää kummittelun varalta, jos siellä maalla alkaa kummaa tapahtumaan enemmänkin. 

On tämäkin.....