Kompurointia ja kummakansaa. Siinä tiivistetysti tämä vuosi. 

Oikeastaan kummakansaa ei ollut kuin yksi epätoivoinen ukkomies, joka vain halusi huomiota. Vähän väärältä tyypiltä. 

Kompurointia. Voi jessus, sitä riitti tarpeeksi. Kolhujen parantelu jatkunee pitkäksi pitkäksi aikaa eteenpäin. Eilen kuulin serkkuni polven kohtalosta. Tismalleen sama vamma ja leikkaus vuonna 2016. Eikä kuulemma ole vieläkään kunnossa. Hän sentään on aktiivisesti urheileva. Pistää miettimään, että kuinkahan tämänhetkisen uravalinnan oikein käy.

Se, että olisi riittänyt jalan romuttaminen leikkauskuntoon niin kärsimyksiä oli myös käsistä. Nyt täytyy koputtaa puuta, että olisi kohtuullisen kivuton loppuelämä. Ainakin pariviikkoa edes.

Oikeastaan koko vuosi on painottunut potemiseen. Eli ei kauhean hohdokasta. Tapahtumien koluaminen loppukesästä ja vuodesta jäi vaisumman puoleiseksi.

Loppua kohti on kuitenkin suunta muuttunut positiivisempaan suuntaan vaikka välillä vaikutti kaikki niin epätoivoiselta. Särky ei ole ihan jatkuvaa. Ei se kokonaan pois ole, mutta eilen sain fyssarilta luvan lenkkeihin. Ei kilometreittäin, mutta pieniä kävelyjä suositteli säännöllistämään. Kävelen ilman keppejä. Portaita treenailen päivittäin muutaman kerrallaan. 

Vesijuoksu. Siihen rakastuin kunnolla jo kesällä ja nyt tuon jalan kanssa on huomannut myös tehot. Säännöllinen vedessä vetkulointi on saanut kummasti eloa niin pääkoppaan kuin kroppaankin. Jännä, kuin saunassa useinmiten ollaan saatu tuntemattomien kesken mielenkiintoisia keskusteluita aikaiseksi. Yksi kerta oli melkoinen aikamatkailu siihen aikaan, kun ei ollut nettejä ja kauppojakin ehkä se yksi.

Siitäpä tulikin mieleeni, että nyt on alkanut arvostamaan niin sitä nykyajan helppoutta ja sitä, että on kokenut yksinkertaisempaakin elämää. Eipä sitä ennen vanhaan osannut edes kaivata kauppoja pyhiksi auki. Muistan kuinka kakarana tuli uusia hedelmiä. Se oli jännää. Banaani ja appelsiini oli jo tavallista. Mutta Mandariinit, satsumat tulivat johonkin jouluun mukaan. Kun kiivi tuli niin olihan se jännää pohtia, maistuuko se sittenkin mansikalle vai jollekkin muulle.Nyttenkin olen tutustunut uusiin juttuihin. Kurpitsat ovat tämän vuoden hitti keittiössäni.

Aikamatkailua olen harrastanut kotona siinä mielessä, että muutama yö on mennyt keskiajalla. Ensin melkein romahti keittiön kuivauskaappi. Siirsin hyllynpitimet juuri ennen romahdusta viimeisiin ei venähtäneisiin teikiin. Alimmalle hyllylle mahtuu melkein lautanen. Utelin remontin mahdollisuutta ja muutosjuttuja. Pelkän henkilön saaminen kiinni kesti miljoona vuotta. Kun vihdoin sain kiinni niin vastaus oli jotakuinkin kaikkeen ei. Paitsi remonttiin, joka ehkä tulisi viiden vuoden sisällä. Hmmm. Kun muutin tänne niin tulossa oli parvekeremontti vaan eipä ole näkynyt. Olenkohan asunut tässä vuodesta 2012 joulukuun lopusta lähtien. Aiempi yritys asiantuntijan kanssa kommunikointiin on kestänyt viitisen vuotta. 

Nyt sitten romahti lämmöt. Koska talvi on leuto niin räppänät seinissä ovat pysyneet pääsääntöisesti auki. Mikä tarkoittaa sitä, että ulkoilma tulee kosteuden kanssa suoraan sisään. Ja koska patterit eivät lämpene niin ennenpitkää kylmä veto ja kosteus tuntuu hurjan kylmältä. Sänky on välillä suorastaan kostea ja tuntuu jokaikisessä luun palasessa mitä mulle on rakentunut. Kappas vain kun olen odotellut sitä huoltomiestä jo reilu pari viikkoa. Kylmyys hellitti hetkeksi, kun ulkona oli pakkasen puolella. Nyt taas plussan puolella. Tuli viime yönä valvottua siihen malliin, että nyt riittää. Jos kaksi vaatekerrosta ei riitä kahden peiton alla pysyäkseen lämpimänä niin olisi varmaan aika ihan oikeasti tehdä jotain. Soitimpa siis uudelleen ja selittäjänainen vastasi että meillä on seurantajärjestelmän mukaan 22.6 astella lämmintä. Putkimiehet katsovat patterit kunhan kerkiävät. Juu. On mulla sellainen seurantamittari. Se on melkein eteisessä, jonne tulee kylpyhuoneesta lämpöä. Se on asetettu leukani kohdalle ja siihen ei osu minkään näköistä vetoa. Se on keskellä huoneistoa. On juu. Hieno mittari. Mutta juuri siinä kohtaa on noin 5 astetta lämpöisempää kuin muualla. Viime yösä makkarissa oli  vedon kanssa varmaankin sen 15-16 astetta kosteudella varustettuna. Keskellä olohuonetta mittari näytti 18 astetta. Mitä se sitten on ikkunan vieressä. Tämän talon lämmitys perustuu nyt sitten tuohon suojaisessa paikassa liian korkealle asetetussa mittarissa.

Nukuin siis viime yön puolen tunnin pätkissä. Välillä siirtyen olkkariin. Välillä liikkuen, että saa veren kiertämään. Välillä valvoen vain pelkästä kiukusta. Minä rakastin tätä hyvin epäkäytännöllistä kotia. Mutta se on loppu nyt. Katselin aamulla uusia asuntoja. Yhteen laitoin pyynnön käydä katsomassa. Pohja on tuttu, koska tuttavani asuu samanlaisessa. Kuitenkin peilikuva asunnosta niin kiinnostaa kummalla puolella taloa se on.  Tiedän, että pohja on kompakti ja toimiva. Keittiö on mukavasti sekäettää. Sopivasti piilossa ja sopivasti esillä. Tilava makkari. Tuttavallani ei ole ollut lämmön kanssa ongelmia. Kaikenkaikkiaan tyytyväinen asuntoonsa. Parveke on aika pieni, mutta kyllä siitä mukavan kesäpesän saisi. Hieman kalliimpi kuin tämä. Mutta pohdiskelin, että jäädynkö tässä ränsityneessä luukussa halvemmalla esin vuosia, sitten kärsin remontit ja vuokra nousisi taivaisiin. Pitäkää tunkkinne, sanon minä. Mielenkiintoiseksi menee, että kun löydän asunnon niin kuin vauhdilla tapahtuu irtisanominen ja muu asioitten hoito, Varmaankin aika vauhdilla siihen asti, kunnes maksavat rahani pois.

Aamulla kipitin uimahalliin savun noustessa päästä. Pikkuhiljaa tuli hyvä olo. Sisustelin mielessäni uutta asuntoa. 

Olen huvikseni katsellut omistusasuntoilmoituksia. Yhden karkin löysin ja olen kuolaillut aika ajoin. Hintaa on kuitenkin niin ylipaljon, ettei ikinä olisi mahdollista. Kuinka kätevää olisi siis, että voisi Klarnan kautta maksaa. Osissa, haluamallasi summalla. Vähintään vitonen kuussa. Mitä siitä, jos ei se niin nopsaan lyhenis. Perinnöksihän se jäisi. Perikunta myykööt pois ja maksakoot sitten vain velat... Good idea!

Palataan taas kummakansan pariin. Minulla on hyvä ehdokas. Sovimme vihdoin treffit viikonlopuksi. Käymme katsomassa Luxia. En tiedä miksi tämä niin kovasti kiinnostaa. Ehkä se, että selkeästi kiinnostusta on molempiin suuntiin, muttei ole mikään kiire. Satunaisesti viestittelyä. Ja treffien sopimiseen siitä, kun asiasta ensimmäisen kerran oli mainintaa, on mennyt muutama viikko. Hmm... Onkohan nämä edes treffit vai vain kaksi kaverusta könkkäilee jalkapuolena katselemassa valotaidetta. Hmmm...

No mutta, oli miten oli,  ojasta toiseen... Vain vuoden nimi vaihtuu!

 

Oikein rattoisaa ja silmäystävällistä uuttavuotta!