Aluksi pohdintaa kierrättämisestä. Olen ollut intopinkeänä taloyhtiön muovinkeräysroskiksesta. Hyvä asia on, että pienestä ihminen on onnellinen. Innostuin itsekkin. Jes! nyt alan lajittelemaan roskani ja pelastan maapallon .... tai ainakin elvyttelen oman tästä lähtien jättämien jälkien verran sen mitä pystyn. Keräsin kiltisti muoviroskat eteisessä sijaitsevaan astiaan. Viereinen läjä on pahville ja paperille. Tiskipöydälläni oli pienehkö ämpäri, mihin mahtui kaksi suodatinpussia ja sitten se tursuilikin tyhjennystä huokaillen. Jossain vaiheessa koko homma alkoi tuntumaan työläältä ja repsahdin laittamaan kaiken samaan pussiin. Kun loma alkoi aloin kelaamaan asiaa uudelleen. Biojätteen olen yrittänyt parhaani mukaan erottaa, mutta huomasin, että purkkia saa jatkuvasti juosta tyhjentämässä. Väsyneenä muovinpalan kiikuttaminen eteiseen alkoi tuntumaan työläältä. Hitto miten itsekästä sinänsä, että matkaa ei montaa metriä ole, mutta silti. Mitä siis pitäisi oikeasti muuttaa, että homma onnistuisi? Kuulin naapurini mielipiteen asiasta. Tilaa on liian vähän... Onko sittenkään. Sijoittelu. Miten se onnistuu, jos kaikki ei mahdu tiskiallaskaappiin.

Varmaan moni on jo hoksannut asian tai heillä on tarpeeksi tilaa, mutta koska aivoni ovat olleet (kaikki yksi aivo), joko ylikierroksilla tai totaalisen lomalla tajusin vasta pari päivää sitten. (Se oli juu led-lamppu, mikä suorastaan välähti pääni yllä :D)

Tajusin, että koko roskisajatelma täytyy muuttaa täysin ja kokonaan. Ja hävittää se peruspussi. Seurasin viikon verran, että jätteeni ovat pääsääntöisesti muovia, biojätettä ja paperia. Enimmäkseen muovia ja biojätettä. Muovia pari kassillista. Tyhjentyneitä pesuaine-purkkeja ja ruokapakkauksia. Niitä ei kuitenkaan tule edes joka päivä. Biojätettä kertyi noin vajaa ämpäri. Viikkoa en viitsinyt muhittaa, joten arvio vain. Olisi alkanut haisemaan. Entinen biojäteastia täyttyi puoleen väliin metallijätettä tonnikalapurkista ja margariinin kannesta. Kun perusroskapussia ei ole, antaa se tilan vaikka sille muovinkeräykselle. Viehän se hieman tilaa enemmän. Mutta vain hieman. 

Seuraava etappi tässä vastuullisuudessa on hommata oikeankokoiset astiat. Niin, että ne tosiaan mahtuvat nätisti siistiin riviin niin, että kaapissa ei mellasta pussukoita siellä täällä. Jännää muuten, että kun tuon kerran aloittaa niin tuntuu suorastaan rikolliselta toimia laiskuuttaan toisin.

 

Kohtaamisia. 

Tällä viikolla olen kohdannut pari hassua juttua. Alkuviikosta käväisin kaupassa ja ostin puseron. En ostanut muovipussia vaan päätin kantaa sen kädessä. Hintalapun heiluessa matkalla kotiin, ehdin miettiä, että monikohan luulee, että olen paidan pöllinyt. Siinä puhtiessa kohtasin mummelin, joka tuijotti minua tuiman näköisenä. " Onko teillä puhtaita papereita?"- Hän kysyi. Olin hieman epäuskoinen kuulemastani ja kysyin, että anteeksi mitä... " Onko teillä puhtaita papereita?" Mummeli kysyi vielä tuimemmin.  Olin hämilläni ja totesin olevani ihan nuhteeton. Mummeli tiuskasi ärtyneenä: " Onko teillä nenäliinaa???" Aaaa ei ikävä kyllä ole... Jukra kun rupesi naurattamaan.

Toinen kohtaaminen oli tänään. Tapasin Pelle Hermannin pitkästä aikaa. Tuon joka pyöritti pääni sekaisin pitkäksi aikaa. Runnoi luottamustani muihin ihmisiin. Oikeastaan tällä kertaa olin itse aloitteen tekijä yhteyden ottoon. Kuitenkin ajatuksena vilpittömästi vinkata hänen alaansa liittyvästä jutusta. Viestiteltiin jonkin verran pitkin päivää ja välillä herralla joka on kuitenkin varattu lipsahteli jutut jonekkin vällyjen väliin. Tavatiin kuitenkin pitkästä aikaa ja kaipa sitä on jo tosiaan oppinut jo jotain niin hyvin, että tapaaminen oli asiallinen. Oli mukavaa kuunnella kuulumiset ja huomata, että se oma pää on tämän herran suhteen tosiaan laantunut. Sinänsä hupaisaa oli, että hän oli varustautunut juomilla viettääkseen hulvattoman illan. mutta tajusi varmaan itsekkin, ettei sellaista hulvattomuutta oikein synny. Keräsi juomat sittenkin mukaansa turinoinnin jälkeen ja palasi kotiinsa. Vaikka ajatuksenjuoksu oli muuta kuin itselläni niin oli silti mukavaa nähdä. Totesikin tuossa vielä viestillä, että ei varmaan koskaan lakkaa vonkaamasta. No ei sitten. Olkoon se sitten meidän juttu sellainen. Toinen vonkaa. toinen ei anna ja siihen väliin kuulumiset, että tietää, että on kaikki muuten ihan ok.

Tavallaan jäi ihan hyvä fiilis. On kuitenkin sellainen kaaveri, jonka haluaa jossain määrin tuntea.Tavallaan olen kuitenkin ehkäpä hieman surullinen. Olihan tuossa yksi, jolle niin paljon tunteita aikanaan tuhlasi ja olinkin vain varalla. Jotenkin sen todellisuuden muistaessaan tulee aina hieman surulliseksi. Ehkäpä joskus jonkun toisen kanssa joskus muuta. Ehkäpä...