Kuin antilooppi... No ei ihan.Ei oikeastaan lähellekkään. Enemmänkin kuin turvonnut sammakko. Jalan vielä heitellessä omaa kiertorataansa. Mutta kävimpäs lenkillä ja sain vauhtiakin. Polvi ei kipuile niin kovaa enää. Hitaalla se on ja vaatii lepoa ajoittain.

Haaveilin uimisesta vaan tuuli märässä nahassa tuntui luotaantyöntävältä. Päätin siis käppäillä, että vähän saisi liikuntaa. Harkinnassa on vielä pienimuotoinen pyöräilylenkki. Täytyy tänään vielä harrastella ajan kanssa. Sitten onkin kahden viikon työputki ennen lomaa.

Juhannus on tältä erää vietetty. Kävimme P:n kanssa nautiskelemassa epätyyppillistä juhannussäätä Matinkylän rannassa. On nykypäivänä sangen erikoista, ettei varpaat paleltuneet juhannusyönä. Vielä erikoisempaa, että hukkuneitakaan ei näillä keleillä ollut mitenkään järisyttävän paljon. keleistä huolimatta. 

Oli mukavaa, vaikka polvi ei tykännytkään rokkaamisesta ja kävelystä. Onneksi tuli ansaittua pienimuotoinen krapula juhannuspäiväksi niin sain lepuutettua jalkaani.

Vaikka nautin juhannushumusta ja tunnelmasta. Pienestä retkestä niin silti on jotenkin kummallinen, ehkä hieman irrallinen olotila. Olen ollut kai kotona hieman liikaa. 

Juuri ennen juhannusta keskustelin kohtalonikin kanssa. Seuraava on taattua böbitekstiä ja toistan taas itteeni, mutta näin minä sitä jälleen puhuttelin....

" Miksi sinä kohtaloni pilkkaat minua? Heität minut nurkkaan odottelemaan yksinäisyyttä. Välillä kuin armosta annat hieman seuraa. Sitä tunnetta, mitä kaikki täällä kaipaa. Mutta millaisiin paketteihin sen tunteen oletkaan käärinyt? Miksi edes vaivaudut, koska noista jää vain tyhjä takki ja säkillinen pahaa mieltä. Jos paha mieli kaikkoaa, on vain tyhjä. Nyt kun on tarpeeksi paljon ollut samanlaisia. Roppakaupalla itsekkyyttä ja minäminää vain hukkuakseni taas jonkun egon varjoon tukipuuksi, jotta jaksavat itseään ylistää hyvässä ryhdissä. Etkö jo ymmärrä, ettei tämä ole kivaa. Kerta toisensa jälkeen. ja jokainen egoisti jättää jäljen. Inhoan tätäkin fiilistä, mikä ei ole oikeastaan mitään. Ei kaipausta, surua, ei edes itsesääliä. Kaikkein vähiten minkään näköistä innokkuutta mihinkään. Vain olen ja tuskastun tylsyydessä. Mutta kuules kohtaloni..Jos joku on minut kironnut niin minä vain kysyn... Miksi sinä häntä palvelet? Sinä olet minun kohtaloni ja sinun pitäisi palvella minun maailmaani.  Ei jonkun toisen, joka on omassa kitkeryydessään päättänyt, että mun maailmani voisi olla tyhjää täynnä. Oletan, että näin voisi olla. Ei tätä kummakavalkaadin jonoa millään järjelläkään voi selittää. Jos olet taas hinaamassa jotain omiin tarpeisiinsa seuraa hakevaa tunnevammaista eteeni kertomaan kuinka ihana, hyvä ja täydellinen hän on pettäessään vaimoa, tyttöystäväänsä tai milloin mitäkin seurassani niin lopeta heti. Anna olla! Unohda koko juttu! Jos olet kiikuttamassa jotain ehdokasta, joka on peli tai päihderiippuvainen.... Juokse jo jumaliste vaikka seinään. Uskon jo, ihan varmasti, että maailmassa on miehiä, jotka tarvitsevat seuraa, siivoojaa, ruuanlaittajaa, kaiken maksajaa ja jopa heitä, jotka opastavat pesulle. Mutta en tahdo enkä halua nähdä enkä kuulla yhtä ainuttakaan enää ikuna. Tuliko selväksi!"

No ei mun maailmani tosiaan murskana ole. Potuttaa vain kuin voi yhden pirkaleen mun mittapuun mukaisen normaalin kohtaaminen olla niin uskomattoman vaikeaa. 

Joitakin ilon aiheitakin on. Tottakai. Mutta ne pirulauta maksaa ihan tolkuttomasti. Tämä sisustelu vie vielä konkurssiin. Parvekelaattoja odotellessa.