Reilu vuosi sitten utelin Asolta (asumisoikeusasunto) keittiön kaappien uusimisasioita. Oikeastaan sitä, että miten käytännössä toimitaan, jos uusin ovet ja mahdollisuuksia heidän kauttaan tilata uudet ovet. Fiksailu kun kuuluu asukkaalle, mutta sijoitetut rahat saisi muuttaessa mahd. takaisin. Lupasivat palata seuraavalla viikolla asiaan. No aika pitkä viikko on heillä ollut, joten lakkasin odottelemasta. Toissayönä tullessani töistä kotiin sain melkein oksukohtauksen. Kaapin ovet eivät puhdistu enää kunnolla ja käteen jääneen oven tilalla oleva verhonretalekkin alkaa olemaan melko tympeä. Rahnat uusien ovien laittoon on käytetty melko tehokkaasti jonnekkin.

Nyt kuitenkin mittari ovien toljottamiseen on täynnä. Tutkailin vaihtoehtoja ja päädyin kokeilemaan dc-fix- kalvoa ja kaapissa odottelevaa maalia. Vetimet ostelen sitten pikkuhiljaa, kun rahaa tihkuu. Laskeskelin, että pinnan uusiminen ilman vetimiä kustantaisi n. 80e. Ei pöllömpää. 

Viime yönä revin kaikki puoliksi lahonneet vetimet irti ja pari oveakin. Niissä on sellainen oksureaktion aiheuttama puunvärinen lista. Hioin yöllä jo parin oven listaa. Sorry naapurit, mutta vimmalle ei voi mitään. Hion ihan hiljaa shh.

Homma on vielä kesken ja onni on pitkä viikonloppu. Toivottavasti saan jouluksi uuden keittiön. Ideoita tarvitsisin allaskaapille. Taidan toistaiseksi poistaa tuon viimeisenkin oven kokonaan. Siistiä ja päällystää hyllyt ja alatason ja hommata kannellisen roskiksen. Aina siihen verhon voisi ripustaa, mutta pikkuhiljaa ideariihi aivokopassa lopullisen ratkaisun löytää. Ompelukone kun on rikki.

Toinen projekti on pannunalustani. Tosin siitä tulikin kasvaessaan tuolin istuinpäälinen ja nyt vielä kasvaessaan matto. Koska kädet ovat siinä kunnossa kuin ovat, olen hyväksynyt hieman hitaamman tavan tehdä asioita valmiiksi. Keittiö ovi kerrallaan. Matto kierros kerrallaan. 

Taidan tehdä kuvakokoelman tämän vuoden tuotoksista vuoden lopussa. Vaikka keskeneräisistäkin. Tämä on ollut luovin vuosi ikinä.

 

Jos ideoin ja nikkaroin öisin niin aamukahvilla meinasi mennä kaffet väärään kurkkuun pari päivää sitten....

Hieman taas taustatarinaa: Vuonna 2006 olin veljeni häissä Dallasissa, Texasissa. Meitä oli kymmenkunta isännät mukaanlukien majoittuneena veljeni kotiin. Altaalla pelasimme jotain versiota lentopallosta ja touhuilimme niitä näitä. Jossain vaiheessa, eräs amerikkalainen vieras kysyi, että mitä se NONIIN tarkoittaa? Ei sitä edes huomaa, kun kukatahansa pelin tuoksinnassa huutelee, että " Noni, syötä tänne" " Noni, valmiina" " Noni, mitäsä hölmöilet" jne... Ja kun teimme jonnekkin lähtöä " Noni, onko kaikki valmiina?", juoman kaatuessa syliin "Nonii!". Tarjoilijan kantaessa ruuat, kymmenen päätä huokaa " Noniin, vihdoinkin".

Kun tämä Shelley esitti kysymyksen niin intona aloin vastaamaan vaan vastaus jäikin henkäyksen asteelle..... Niin, eihän se tarkoita oikeastaan sanana mitään vaan kyse on kuinka sen sanoo. 

Palatessa Suomeen olen siitä saakka asiaa nauranut monelle ja se on uusillekkin tuttavuuksille kiva kertoa ikään kuin nokkelana pohdintana suommen kielellisistä outouksista. 

Joko tätä asiaa on sitten moni muukin pohtinut, tai tarinat tosiaan kulkee eteenpäin, mutta oli vänkää nähdä juutuubista (joo se on mun telkkari) Ismo Leikolan juttu suomen tärkeimmästä sanasta. Olin oikeastaan iloinen. Tarina mitä olen kertoillut vuosia, on ollut tarpeeksi hauska "Maailman hauskimman miehen" ohjelmistoon. Olisi nastaa kuulla, että miten se on sinne päätynyt vai onko häneltäkin ihmetelty toisella mantereella samaa asiaa ja meillä on vain samantapainen ajatusmaailma jossakin asioissa.. Ei siis ihan tyhmiä nämä aivoitukseni taida olla, jos joku muukin näin ajattelee tai sitten kierrätetty Who Knows. Olisi suomen kielellisiä oivalluksia enemmänkin kopassani. Eipä haittaisi vaikka Leikola ottaisi yhteyttä ja kelpuuttaisi mahdollisesti pari ;)