Joulufiilikset olivat hetkellisesti hukassa. Lomaa lähestyessä väsymys alkoi painaa niin kuin aina. Kaipa se väsymys on jo psyykkistäkin, kun mieli alkaa olla lomilla. Fiiliksiä kadotti myös joidenkin tekopyhyys. Julistetaan hyvyyttään ja joulumieltä. Ylistetään sitätätää ja kuitenkin ne yksitoista muuta kuukautta käyttäydytään niin petollisesti tai itsekkäästi. Julmasti toisia ihmisiä kohtaan ja töykeästi. Näytellään kivaa siihen asti kunnes saadaan toinen lähelle ja romutus alkaa heti. Sitten tulee joulukuu ja hihkutaan lasten riemua, parisuhteitaan ja juu, omaa erinomaisuuttaan. Ei kai siinä mitään, jos ei tämä hihkuja olisi hylännyt puolet lapsistaan, pettänyt puolisoaan jne. Joku toinen yrittää hallita muita ja pienimpäänkin asiaan on pakko vastata töykeästi, koska ei osata muuta. Noh, kukin tavallaan.

Mietin itse tänä jouluna lapsettomuutta. Niitä ei yksinkertaisesti suotu ja aika on mennyt mielestäni ohi. Tai ainakin ne viimeiset hetket kiitää todella lujaa ohi, sillä en ole sitä järkevänpuoleista isäehdokasta koskaan löytänyt. Kuitenkaan se ei ole oma valintani. Oikeastaan tuon asian olen kästellyt ja hyväksynytkin, mutta enemmän vaivaa se, että joku otti aiemmin sen kannan, että olen jotenkin tyhmä, koska ei lapsia ole. Spitaalinen suorastaan joihinkin keskusteluihin. Kun keskustelua oli päivähoidon muuttumisesta esikouluun niin kajahti toteamus, että " Sinä et ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään, koska sinulla ei ole lapsia!". Ja hän käänsi selkänsä ja jatkoi tarinaa jonkun muun kanssa. Koska kuuluin kuitenkin seurueeseen niin se oli aika loukkaavaa. Tuskin lapsettomuuteni estää kuuntelemasta ja oppimasta. Eikai se nyt tosissaan niin voi olla, että, jos joku autoharrastaja puhuu vaikkapa moottorin ominaisuuksista vieressäni niin minun täytyisi muuttua tomuksi, koska en omista autoa..... Enkä ole muuten yhtäkään hyljännyt tienvarteenkaan. No mutta näitä on nähty ja niiltä taitaa puuttua enempi kuin yksi ruuvi. Ei mahda mitään, enkä aio sitä ruuvia etsiäkkään. veikkaan, että jengat on siinä niin kuluneet, ettei taida paikalleen enää saada.

Joulufiilittömyyksissäni kävin treffeillä. Oli oikeastaan ihan kivaa vaikka hemmolla tuntui olevan järkkymättömiä periaatteita aika moneen asiaan. Esimerkiksi jouluun. Joulukoristelut ja muu hössötys on totaali ei hänen maailmassaan. Nyökyttelin ja tavallaan olin siinä mielessä samaa mieltä, etten niin kummoisesti ajatellut jouluisia juttuja laitella. Kynttilöitä, kukkia ja ruuat sitten kun aika on. Treffien jälkeen menin kotiin ja seuraavana päivänä kävin ostamassa joulukuusen. Juu, en määkään mikään jouluihminen ole, mutta pistämpä piruuttani kuusen pystyyn. Tontun kuusen alle, jouluvaloja sinne tänne. Jotenkin se kaipasi paketteja, mutta olin itselleni ostamat jo ottanut käyttöön.En ole kertaakaan koristellut tätä kotiani niin jouluiseksi kuin nyt. Siitäs sait, tämäkin ääripää. Kävelytin muuten treffikamua pitkin Helsinkiä ja sen jouluvaloja ihailtiin. Kyllä siellä pienessä päässä jotain taisi sulaa :)

Pieni vanha kissani piristyi kuusen laitosta. Se on ollut jotenkin vaisun oloinen, mutta nyt sai ainakin kymmenen minuutin hepulikohtauksen rynniessään laatikkoon ja puun alle. Sitten se rauhoittui, otti hyvän paikan, mistä näkee kaiken ja jäi ihailemaan kuusta. Se on jotenkin liikkis. Se on aina tykännyt katsella kaikkea kaunista ja antaa pienellä hymyllä ja kehräyksellä omat hyväksyntänsä uusiin asioihin. Makkarissa se ei juurikaan päivisin viihdy, mutta kun ostin uudet kauniit lakanat niin se on kömpinyt niihin pötköttelemään päikkäreitään. Välillä kuitenkin täytyy mamman syliin kammeta. Onhan hän oppinut viimeaikoina, että pusut ovat ihan maailman parasta ja niitä täytyy säännöllisesti hakea aina vain uudelleen.Se on jännä katti. Se on vuosien varrella oppinut tietyt rituaalit vaikka jotkut olisivatkin vain kerran vuodessa. Se tuntuu tietävän mitä on jouluaika ja lomat jne. Normaalisti se yrittää herättää aamulla aikaisin, mutta tänä aamuna oli hyvin hämmentynyt. Olen lärpätellyt sille lomasta ja kuitenkin kello soi aamulla vartin yli viisi. Olin unohtanut herätyksen päälle. Silmät sikkurassa se katsoi epäuskoisena. Ja kun ähelsin takaisin nukkumaan niin se tuli perässä kainaloon. Siinä me hetki vielä nukkua pösöteltiin.Ei pummannut ruokaa vaikka normaalisti kun herään niin se on sille merkki, että ny sitä sapuskaa ja vähän äkkiä. Kisullanikin on siis loma.

Aaton-aattona päätin käydä kirjastossa. Matkalla piipahdin kirpputorille ja hetken pyörin ihailemassa kaikennäköistä kivaa. Ihailin myös hintoja. Fida- lähetystori lienee maailmanhistorian ainut paikka, missä tavaran hinta ilmaisesta nousee niin korkealle, että melkeimpä kannattaisi käyttää kaikki roinansa mitä ikinä aikoisi myydä, siellä. Arvo nousee lennossa. Tuijotin erästä takkia ja meinasin pyörtyä. 50e käytetystä kauppaan lahjoitetusta takista. No mutta kiva. Siellä se on vielä jollekkin, joka epätoivoisesti on etsinyt kaupoilla samanhintaisista uusista takeista vaihtoehtoa, mutta se "henki" tai "karma" puuttuu.

Jatkoin matkaa ja pieni tonttulakkinen poika lähestyi. Ojensi paketin ja toivotti hyvää joulua. Menin ihan hämilleni. Tuolla on milloin mitäkin pummaajaa ja ajattelin, että onkohan tämäkin tapa kerätä taskurahaa. Kysyin, että maksaako paketti jotain. Ei, mutta olen videolla ja saako videon julkaista. Sitten huomasin, että ilmeisesti siskonsa kuvasi puhelimella. Annoin luvan ja kiitin kovasti. Toivotin hyvät joulut ja jatkoin matkaa. Sitten yhtäkkiä vain pillahdin itkuun. Olin liikuttunut. Liikuttunut siitä, että ihan sattumalta kohdalleni osui vilpitön ystävällisyys. Se ei maksanut minulle mitään eikä nurkan takaa kukaan tullut minua haukkumaan ja arvostelemaan. Liian usein se pienikin kiva on maksanut jonkinmoisen loukkauksen. Hämmentävän usein. Liikutuin siitä, että olin hieman surrut sitä, ettei voinut jakaa aattoa niin, että olisi kuusen alle laittanut paketteja jaettavaksi. Nyt sain kuitenkin yhden. Enemmän kuin se itse lahja oli kuitenkin ele ja sattuman summa. Viimeaikoina on se huono tuuri tosiaan jättänyt rauhaan ja ihan hyvikin juttuja tullut tilalle. Aina ei mene putkeen, muttei niin kovia kolhuja ole tapahtunut, etteikö ne voisi kevyesti sivuuttaa. Olen kyllä mestari pillittämään tällaisissa asioissa. Aiemmin pillitin Turkissa saadessani ruusun tuntemattomalta, joka ei velvoittanut yhtikäs mihinkään. Hmmm... onkohan saamisen ilo ollut hieman vaikeasti opittavissa. ehkäpä se vilpittömyyden harvinaisuus on kuitenkin se vaikuttava tekijä. Hihii... P:n antamaa hajuvettä hypistelen ja hykertelen päivittäin. Siinä on pakko olla jokin hykerrysainesosa, sentään en pillitä, mutta siitä tulee ihan uber onnelliseksi. :D

Kun palasin kotiin niin laitoin paketin tontun viereen ja nautin ajatuksesta. Sitten söin ja bongasin naapurissa piipahtaneen joulupukin. Sitten avasinkin lahjan. Siellä oli suklaata. Olipa mukava tonttu, toi todellakin joulumieltä :)

Nyt olen herkkuja syönyt siihen malliin pari päivää, että olisi aika tehdäkkin jotain. Kaipaan kuntosalille, mutten ole ostanut korttia. En saanut sopivaa tarjousta. Kunhan uimahalli taas aukeaa niin teen visiitin sinne.  Kävelyretken tein eilen ja pohdiskelin liukastellessa, että tässäkö tämä nyt sitten oli... Siis tämä elämä. Oli meinaan  niin liukasta, että alkoi jo tosissan pelottaa, että kaatuu ja lyö päänsä. Ajatelin silti uhmata antarktista maisemakuvaa ja lähteä iltakävelylle katsomaan valoja illemmalla. Vähän ennen kuin hämärtää. Sininen hetki on niin kaunis.

Vielä riittää odotettavaa. Menemme P:n kanssa oopperaan ja uudenvuoden aattoa juhlistan S:n kanssa. Kivoja suunnitelmia. Mitähän ihmettä laittaisi oopperaan päälle ja mihin ihmeeseen sitä tämän herkuttelun jälkeen mahtuu ...