Niin se vain aika vierähtää, kun tännekkään ehtii kirjoittelemaan. Ja mikäpä siinä vieriessä, jos mukavaa piisaa.

Kesän kohokohtia oli Tikkurilan block partyt. Kuuma päivä lötköillessä puun alla viltillä kuunnellen hyvää musiikkia. Nauttien hyvästä seurasta ja paikalle tuli tuttujakin. Pieni ukkosen poikanenkin roiskasi vettä päälle hetkeksi viilentämään.

Illalla lähempänä kotia tuli tuuli ja sade.Tuulessa yöllä odotellessa sadetta oli jotain maagisen rajojakin yltävää tunnelmaa.

Juhlahumua ja sumua on riittänyt ja sen tuntee kropassa. On varmaan aika laittaa itseään hetkeksi ruotuun. Ainakin niin, että jaksaa taapertaa töissä hikitakin alla. 

Kuumuus.... Sitä tosiaan on piisannut jo siinäkin mittakaavassa, että palloilu metsässä seuraamassa Extremerunia sai pään poksahtamaan. Taisi jonkin sortin nestehukka iskeä, kun vain pipo poksahti. Noh hyvä muistutus siitä, että vettä pitää olla aina mukana näillä helteillä. Helteet voi tosiaan kyllä loppua. Alkaa riittämään jo. Kävimme Kallioblockseissakin kiertämässä hetken saamassa askelmittariin lukuja, muttei siellä jaksanut enää kauaa keikkua. 

Mutta hyppäämpäs otsikon maailmaan. Pistää tosiaankin pohtimaan, että ketäköhän mahdan noin kovasti kiinnostaa, että vieläkin jaksaa soittaa peräkkäisiä puheluita kahdeksasta tusinaan. Tätä on jatkunut jo vuosia. Aiemmin, kun vastasin niin toisessa päässä oli hiljaista ja huutelin haloota. Ja lätkäisi luurin korvaan. Muutamaan vastasin ja sitten en vastannut vaan katkaisin puhelun itse. Ihmettelin asiaa ääneen töissä ja eräs neropatti huokaili, kuinka töykeä minä (!) olen ollut, kun lyön luuria korvaan. Jos tällä soittajalla olisi asiaa. Nojuu, niinpä tietenkin.... kyllähän kymmenestä puhelusta se asia varmaan just niissä neljässä viimoisessa olis tullut julki. Just nissä, mitä itse kiinni läimäsin. Kyllä kyllä. Tää on vähän tämmönen, ettei aina piupautten sielunmaailmaa ymmärrä ja särkee ne mennen tullen ja ihan tahalleen... Kyllä kyllä. Kerran junassa vastasin vaan en sanonut mitään. Puhelu kesti hiljaisuudessaan hetken, kuin odottaen, että sanon edes jotain. Poks, luuri korvaan. Pääsin töihin ja taas soi. Työkaverini vastasi ja pum. Samantien poikki. Tätä on siis jatkunut monena vuonna silloin tällöin parin vuoden paussia lukuunottamatta.

Ristin numeron Häiriköksi ja tallensin puhelimeeni ja nakkasin mustalle listalle. Noin pari vuotta on ollut hiljaista. Eilen lista ilmoitteli liikenteestä. Istuin iltavuorossa tauolla ja katselin kun puhelin hälyyttää kahdeksatta kertaa. Jos asiaa olisi niin miksei sitten vaikka viestillä voisi sitä kertoa... Jos äänen haluaisi kuulla niin kuulisi enemmänkin, jos juttelisi jotain.

Kerroin soitoista työkaverilleni, jolla välähti. Saan puheluita aina, kun minulla on joku vähänkään vakavempi suhde. Jos tosiaan näin on niin se kielii siitä, että joku maailmaani seuraa melko tiiviisti. Mutta kuka sellaiseen kykenee, ellei näe joka päivä. Voisiko henkilö olla sitten vaikka töistä? Olen miettinyt sitäkin, että (jos siis sattumaa) voisiko olla äitini. Miksi ei sitten vain juttelisi? Kysyisi, mitä kuuluu? Niin olipa sitten kuka tahansa niin kummalliset vibrat saa aikaiseksi ja se kai lienee tarkoitus.... Vai mikä sitten motiivi? Ei voi tietää...

Pohdimpa sitäkin, että jos julkaisisin vaikka tässä sen numeron, joka on prepaid, niin saisinko kunnianloukkaussyytteen. Toisaalta silloinhan selviäisi vihdoin häirikön henkilöllisyyskin.....Kumpi hälle olisi mieluisampaa? Oma rauha vai häirintä anonyymisti. 

Mikä ihme näitä ihmisiä tosiaan vaivaa? Melko todennäköisesti tämäkin hlö pitää toimintaa ihan normaalina harrastuksena.

 

Kuulostaako kenellekkään tutulta: +35850****702