VAROITUS! Sisältää kiroilua.

Sisäinen kalenterini on aivan sekaisin. Elin torstaina keskiviikossa ja mielestäni juhannukseen on kaksi viikkoa. Lomaan noin miljuuna viikkoa. Todellisuudessa kolme lomaan ja ensiviikolla pääsee mahdollisesti pulahtamaan järveen, jos sää sen sallii.. 

Mukavia suunnitelmia on kuitenkin tiedossa. Juhannukseksi mökille ja lomalla pienen pieni reissu Suomessa.

Sain pienimuotoisen ahdistuskohtauksen viime viikonloppuna tuosta juhannuksesta, mutta veikkaampa, että hyvin se menee. Käväisin meinaan viikko sitten baarissa. Mökkikamut pyysivät seuraksi ja viivyin noin puolitoista tuntia. Samantien kun astuin sisään niin tuttavapariskunnan virolainen kaveri kerjäsi minua naisekseen. Vahvasti humaltunut Suomea puhumaton kaveri ei ihan hirveästi innostanut ja koko sen ajan, kun paikalla olin niin meni tähän kerjäämisprojektiin. Tuttuni yritti vielä senkin jälkeen markkinoida kaveriaan, kun olin jo muutaman kerran pyytänyt Virostamaan, että tämän jankuttamisen voisi lopetella. Kaverinsa kun tarvitsee suomalaisen naisen, että oppisi Suomea. Justiinsa juu. Niin siis, kun joku jotain tarvitsee niin velvollisuuteni olisi totta kai palvella kuuliaisesti niin kuin määrätään. Oli aika lähellä, että pinnani pettäisi. Meinasin jo karjaista, että asia selvä! Nyt me menemme tuonne vessaan naimaan koska sinä ilmeisesti niin haluat! Minä en!!!! Mutta sillä ei ole merkitystä, joten nyt töpinäksi ja toimeksi!!! Näytäppä se miehuutes mahtavuus NYT! Ja paree olla niin hyvä, ettei maailmasta toista parempaa löydy. SaatanaPerkele!!! 

Olin kuitenkin hiljaa. Sanoin asiasta tutulleni, että alkaa ihan oikeasti ahdistamaan, kun yritimme suunnitella mökkiviemisiä niin tämä yks sönkkäsi koko aika päälle omiaan, mitä muut eivät ymmärtäneet. Siis AAAAARRRRGGGGHHHH! Muutenkin rypäs ihmisiä samoissa tiloissa tuntui aika ahdistavalta saati sitten tällainen vaativa outous siihen päälle.

Oleppa kuukausi kaupalla omissa oloissas ja sen kerran kun uskaltaudut ihmisten ilmoille niin se on tätä saatanan samaa paskanjauhantaa "kingeiltä" esineelle. Joku räkäsen kännisen ruman käppänän tahtominen on paljon merkityksellisempää, kuin se että minä en halua. Sain todellakin pinnistää kaikki ystävällisyyden rippeet, mitä ikinä itsestäni löysin. En viitsi riidellä ihmisten edessä, joiden kanssa tulen kuitenkin viettämään neljä päivää. Kumma vaan, että taas joutui kummatilanteeseen vain ja ainoastaan poistumalla kotoa.

Menin ajoissa kotiin. Onneksi paikka ei ollut pidempään auki kuin kymmeneen. Seuraavana päivänä olin aivan loppu. En meinannut päästä sängystä ylös. Multa yksinkertaisesti lähti virta. Pohdin, että raahaako nuo sinne mökille tällaisia mukanaan ja joudun neljä päivää "keskustelemaan" tätä mielenkiintoista ja rönsyilevää puheenaihetta. Ala mun naiseks. En ala Ala mun naiseks. En ala. Ala. En ala. A... Anna. En anna. Niin mutta kun mina tahton.. Meinasin jo perua koko jutun. Ei helkatti mun psyyke kestä muita neljää päivää, jos se on puolestatoista tunnista jo pirstaleina. Työkaverini lupautui hakemaan pois, jos olosuhteet niin vaativat, joten siellä saattaa sittenkin olla ihan kivaa. 

Mietin sitäkin, että olenhan useinkin paljon itsekseni muulloinkin kun koronan aikana. Mutta nyt se yksinäisyys korostui niin, että on ollut pakko rakentaa oma maailma näille ehdoille. Alkuahdistuksen jälkeen olen viihtynyt hyvin ja nyt yhtäkkiä se tietynlainen yksinäisyyden turvallisuus muuttuikin taas maailmaksi, minne muita saattaa päästä. Ainakin lähestyä. Meinaa joutua siis pienoiseen paniikkin. Tässä kohtaa unohdan tuon kännisen idiotismin. Ylipäätään muiden lähellä olo tai mahdollisuus päästä lähelle onkin yllättävän kuormittavaa. 

Olen toki töissä käynyt ja siellä on oma porukkansa, mutta se on jotenkin oma juttunsa. Ne ihmiset ikäänkuin rajoittuvat työpaikalle eikä tunkeudu henk. kohtaiseen kuplaan. Jossain psykologiaohjelmassa oli, että jokaisella ihmisellä on oma kuplansa. Jos siihen joku härkkii niin se aiheuttaa stressiä. Esim. Vaikka metrossa istuva ihminen on itse oma kuplansa. Vastapäätä istuvan katse voi jo rikkoa sitä kuplaa. Autossa itsekseen puhuva tai hoilaava istuu auton kokoisessa kuplassaan. Koko tila seiniin asti on hänen. Ainakin minun kuplani on kasvanut viime aikoina niin isoksi, että se on kattanut koko ympäristön, missä olen ja pystyn olemaan ilman katsekontaktia. Siksi lienee alkuun aika vaikeaa päästää ketään siihen kuplaan... siis turva-alueeseen ottamaan kontaktia. Kyllä sosiaaliseen toimintaan taas tottuu. mutta selkeästi polla tarvitsee nyt pehmeän laskun "normaaliin". Enää en kaipaa baariin.Jos joskus menen niin ehkä piipahdan jossain terassilla. Jossain kauempana niin, että siitäkin piipahduksessa on sitten edes vähän seikkailumieltä. Uusia miljöitä.

 

Olin koko alkuviikon jotenkin pihalla. Ilmeisesti se virta tosiaan meni ihan kunnolla. Olihan siinä sekin, että kun vihdoin portit ulkopuolisille on auki metrin päähän niin minun tuurilla sai aika perse kohtelua. Alentavaa käytöstä. En muistanut kuin pahalta tuo on tuntunut aiemmin. Nyt sen tajusin. Tosin, ehkäpä hyvä, että nyt huomasin kuinka paljon tuollainen oikeasti ahdistaa, että voi puhaltaa pilliin nopsempaa. Aloin miettimään kesälomaa ja ahdistus meinasi kasvaa siitäkin, että kökötänkö kotona koko kuukauden pelkäämässä lähteä minnekkään, ettei kukaan loukkaa. Aloin pakottamaan ajatusta päähän, että suunnittele edes yksi pieni reissu. Mun on pakko päästä hetkeksi pois.

Maistelin ajatusta junailusta jonnekkin ja takaisin. Olen pari vuotta miettinyt, että voisin mennä päiväksi Turkuun. Toissa vuonna jumiuduin alkoholisoituneen parisuhdeyritelmän kiroukseen ja viime vuonna jalka ei kestänyt kävelyä. Jostain syystä Savonlinna on useasti pyörinyt nimenä mielessä. Kurkkailin nettiä ja ennen kuin huomasin itsekkään niin varasin hotellin pariksi yöksi. Jeps. Pieni lomareissu Järvisuomeen on nyt päätetty. Matkaan pitäisi kuulua pari elämysjuttua, mutta kerronkin vasta reissun jälkeen oliko juttu elämys vai pelkkää kidutusta. Tottakai mielikuvitus lähti jo lentoon, että istuskelen junassa ihailemassa maisemia ja joku tuntematon idiootti jankuttaa kopeloiden vieressä kuinka minun pitää sitä tätää ja hän haluaa sitätätää ja mun olis pakko vaikken haluais. Pitäisi myös viihdyttää juttelulla juu ja mun suusta ei pääsis kuitenkaan mitään muuta kuin, että "Painu vit...n"  ja sitten tulis konduktööri ja heittäis mut ulos Parikkalan asemalla, koska käyttäydyin niin huonosti ja sille idiootille tarjottais tuoppi, koska kärsi niin kauheasti.

Vähän jännittää ja samalla olo on helpottunut. Jos olisin suunnitelmat jättänyt lomalle, tuskin lähtisin minnekkään. Lähden melkein yksin. "Melkein" on kamerakamu.Keskityn kuvailemaan. Rakas harrastus on ollut vaisulla vaiheella ja nyt sillekkin tulee uusia kohteita.

Toinen suunnitelma on tehdä pidempi pyöräilyreissu. Nyt kun pääsin vauhtiin niin Laajalahden kierros tuntuu pliisulta. Ihan mukava reitti se on ja aivan ihania maisemia, mutta nyt kaipailee vähän haastetta. Opettelen kuitenkin pysähtelemään. Nautiskelisi vaikkapa jäätelöä ja kahvia etapeilla niin jaksaa pyöräillä vaikka koko päivän.

Nyt vain kohdistamaan energyt kolmeen kiduttavaan aamuherätykseen niin pääsee maalle neljäksi päiväksi muhimaan. Kisunhoito järjestyi kivuttomasti naapurista niin, jotenkin helpottui menoilu sinnetänne.