Olen viimeaikoina pohtinut taas tuota nettideittailua. Onhan siitä sen verran kokemusta, että olen epäillyt jo ammatinvalintaanikin. Oikeastaan jonkin sortin kirjekurssi psygologiasta tai jostain ihmismielen aivoituksista voisi olla ihan lakisääteisesti varttumisen aikana paikallaan, että täällä voisi pärjätä paremmin. Ymmärtäisikin jotain ihan suurempia pohdintoja. Tosin voihan sitä näinkin aikansa kuluttaa.

Sepä siinä onkin. Tänne maailmaan kyselemättä meidät pulautetaan vaan ei anneta mitään ohjekirjaa mukaan, että miten täällä pärjätään....... Plaah tämä ajatelma tuli ilmoille jossain keskustelussa jonkun kanssa ja pidän ajatelmaa sinänsä hauskana, mutta paskapuheena. Alusta asti sitä oppimateriaalia tulee. Toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta tulee kuitenkin. Moni asia vaikuttanee siihen, että osaako sitä oppia käyttämään. Liikkuuko mikään. Jos pää on vain niin tyhjää täynnä tai muuten vain pikselit sekaisin niin ei silloin mistään mitään ymmärräkkään....tai tarvitse ymmärtää. Ns. Eväät vähissä.

Ihmisen mielli on kuitenkin aina kiinnostanut ja eri ajatusmaailmat ja mallit ja mikä saa jonkun toimimaan niin kuin toimii. Taidan pohdiskella aika lailla.

Nettideittailua kun miettii syvemmin niin siihen olen kiinnittänyt huomiota, että suurin osa miehistä, varmaan aika moni naisistakin etsii kuitenkin vain seksiseuraa. Olen toki huomannut sen aiemminkin ja koko ajan, mutta sitä ihmettelen, että onhan asiaan omistautuneita saittejakin. Toki siellä on yksinäisiäkin, jotka haluavat vain kirjoitella jonkun kanssa anonyymisti omilla ehdoillaan, mutta kun kyseessä on seuranhakupalsta niin tälle kirjekaveritoiminnallekkin voisi joku perustaa ihan omat osastonsa.

Kun profiiliteksti, missä ilmaistaan siellä täällä ja itse tekstissäkin tähtäimeksi romanssia, seurustelukumppania tai pitempää ystävyyttä lisämaininnan kera, ettei yhden illan juttuja harrasta  ja tutustumisen kautta selviää jne. jne.niin saa mitä arveluttavimpia ehdotuksia. Ensimmäisessä yhteydenotossa ja melko usein kuvattomilta...

" Hei, haluan suudella varpaitasi. Helliä sitätätätota... lähdetäänkö treffeille?" (13 vuotta nuorempi)

" Terve, tässä numeroni xxx-xxxxxx,. En aio maksaa viestittämisestä vaan jatketaan juttua whatsappissa. Minua kiinnostaa kovasti tietää mitä lihaksellesi voisi tehdä. Ota yhteyttä pian T: xxxx" (n. 30v)

" Olen aina halunnut kokeilla vanhempaa naista. Arvostan naisia aivan liikaa. Minusta saat kestävän rakastajan ja päläpäläpälä ...Vastaa edes jotain" (22v)

Ja sitten tämä vanhempien herrojen vakuuttelut mieskunnon riittävyydestä. Jos ensin esittää, jotain muuten mukavaa niin jutut menee kuitenkin jossain vaiheessa siihen itseensä ja koitetaan antaa tietty elämää suurempi kuva itsestään niin kyllä se totuus valkenee kuitenkin jossain vaiheessa. Yhden tällaisen kanssa hetken heiluinkin. Tyyppi ja maailma olivat tarpeeksi kiinnostavia siihen nähden, että puheet taisi olla enemmän puheita ja välillä touhu oli enemmänkin turhauttavaa. No joo...Kyllähän seksi suhteisiin kuuluu, muttei anneta edes mahdollisuutta siihen ajatukseen, että se ihminen aidosti haluaa tutustuakkin ihmiseen eikä vain panna.

Toisaalta tuollaisille suon hieman sääliä, mutta vain hetken ajatustasolla. Noi vanhemmat miehet ihmetyttää välillä enemmänkin, kun hakevat huomattavasti nuorempaa naista, joiden tarpeet ja omat kyvyt eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa. Eli palatkaamme taas siihen mielen maailmaan. Kysehän taitaa olla ehtoopuolen -Erkkien mielen pönkittämisestä. Siis heidän, jotka eivät vielä ikääntymistään hyväksy ja saavat hetkellisesti joltain nuorelta pimulta edes jonkin vastauksen. Huomiota se on huonokin huomio. Jos se hengissä pitää niin mikäpä siinä.

Mutta tosiaan miksi monet hakevat seuraa itselleen, saattavat sitä saadakkin... pitemmäksikin aikaa ja hakevat kuitenkin silti aina lisää ja lisää, vaikka vieressä olisikin jo joku? Jos unohtaa sen, että toiminta on melkoisen vinksanutta ja alentavaakin niin aika pelottavaakin. Ei välitetä esim. taudeista pätkääkään. Joku, joka vaalii omaa terveyttään niin voi harhaanjohdettuna ja hyvässä uskossa jotain saadakkin.Ja vain siksi, että joku muu on päättänyt esittää suurta romanssia ja touhuaa selän takana jotain muuta. Sehän on kuin venäläistä rulettia. Nykyaikana leväperäisyys on oikeasti vaarallista ja jostain kauniista asiasta tehdään vastenmielistä ja jopa voidaan tuhota kokonaan.

Siksipä kävin mielenkiinnosta tutustumassa treffipalstoihin joissa siis haetaan reilusti pelkkää seksiseuraa. Lueskelin profiileita ja vaikkakin näistäkin taatusti löytyy myös feikkejä niin kuin kaikkialla netistä niin heräsi ajatelma, että on se ainakin reilumpaa. 

Rehellisempää? Ei turhia jaaritteluja itsestään avautuen parisuhteen toivossa, kun lopputulos kuitenkin ... yrittää ainakin olla sama. Ei tarvitse kymmenittäin runoilla biljoonalle ehdokkaalle itsestään kaunisteltua tarinaa vain päästäkseen määränpäähän ja lempatakseen ja riidelläkseen tiensä ulos jostain mitä ei oikeasti ollut olemassakaan. -Eikö se ole jo aika työlästäkin ja tosiaan joku toinen, joka haki sitä muutakin yhdessäoloa tulee loukatuksi.

Turvallisempaa? Moni mainitsee oman terveyden olevan tärkeää ja näin ollen siinä on jokin järkikin mukana. Ja samanhenkiset löytänevät toisensa ilman turhaa tunneriepottelua. Pelin henki on kerralla selvä. Hommasta voi myös perääntyä, jos siltä tuntuu, kukaan ei pakota mihinkään. Yksillä treffeillä eräs jannu yritti pakottaa minua halaamaan, sillä hänellä oli suuri läheisyyden kaipuu. Repi ravintolassa käsistä ja hoki, että "Et ole minun tyyppiäni mutta sinun on halattava ja kosketeltava minua, koska minulla on hirvittävä läheisyyden kaipuu". Voiko epämiellyttävämpää ollakkaan... no voi, mutta siinä kohtaa ahdisti. Ja jotkut neittailuun koukkuun jääneet tuskin välittävät niin omastaan kuin muidenkaan terveydestä vaan hakevat hullaantumista. Sitä olen kyllä miettinyt, että jos tällaisella häntäheikillä on vaikkapa lapsi ja HIV, eikä edes tarkistuta itseään (esittää siis pitkäänkin yksin ollutta) vaan treffaa liukuhihnamaisesti niin voiko vahingossa tartuttaa vaikkapa haavan kautta  myös omaan lapseensa. Onko sellainen mahdollista? Ja välittäisikö siitäkään...

Turvallisuusasioista tuli mieleen sekin, että kumpi on vaarallisempaa, se, että tietää mihin on menossa ja menee selvinpäin..... Vaiko tarpeeksi kauan yksinäisyyttä potiessaan menee baariin, vetää hirveet tinat ja painelee ensimmäisen vähänkin miellyttävän matkaan?

Paheellista? Niin kumpi on moraalisesti pahempaa? Etsiä itselleen vaikka sitten yhden illan tai säännöllisempää juttua reilusti niin, ettei jää mitään epäselvää, mistä oikeasti on kyse. Vaiko tehdä ihan älytön pyöritys jonkun pään menoksi ja kun on vihdoin päässyt maaliin niin lukuisat valheet alkavat selvitä ja homma loppuu siihen ja on kaikin puolin kuluttavaa.

Tunteetonta? No sitä se ainakin on. Eihän pelkästä seksistä saisi tunnepuolta ruokittua millään. Ei sellaista oikeaa läheisyyttä, yhdessä oloa, eikä yhdessä tekemisen riemua. Neittailussa on sentään pieni mahdollisuus vaikka kiven alla se tosiaan on.

Henkilökohtaisesti en voi kieltää, ettenkö vaihtoehtoa olisi harkinnut. En tosin välttämättä usko, että pystyisin hyppäämään punkkaan ihan kenen tahansa kanssa. Jokin kriteeripeikko on estonsa itseeni asettanut.... Mutta aiheen vastakohdallisuus silti mietityttää...