Jaahas.. Ei se telkkarini niin helposti tullut, kuin viimeksi annoin ymmärtää.

Tilasin sen siis torstaina noin klo kaksi päivällä. Kuljetuksella 0-1 vuorokautta. Kuljetusfirma ilmoitteli viestein missä mennään. Milloin on tilaus otettu vastaan, milloin ovat sen noutaneet liikkeestä ja viimeinen viesti tuli perjantaina, että televisioni on noudettu liikkeestä ja kuljettavat sen sitten, kun saapuu Helsinkiin. Niinkö mitä? Mistä ihmeestä se oikein tulee ja nyt taitaa mennä pidemmäksi, kuin 0-1 päivää. Liikeitä on kuitenkin pitkin pääkaupunkiseutua ja jopa Espoossa, missä asun. Viimeisen viestin saapuessa oli palvelunumero jo kiinni ja se oli kiinni koko viikonlopun. Maanantaiaamuna soittelin perään, että mistä ihmeestä tämä laite on oikein tulossa, Virostako? Laivat eivät enää kulje.

Palvelunumeron virkailija ihmetteli asiaa ja selvitti, että kuljetusfirma on käynyt kyllä kuittaamassa laitteen Vantaalta, mutta se on ollut liian iso. Tieto ei ollut kuitenkaan mennyt eteenpäin. Lupasi lähettää uuden uudella kuljetuksella. Kestäisi pari päivää. Aloin hieman murisemaan, että, 0-1 päivää ei nyt toteudu millään. Ei kivaa. Lupasi selvitellä asiaa. Puhelun päättyessä kuljetusfirmalta tuli viesti, että voin valita kuljetusajankohdan. Valitsin samalle päivälle. Sain uuden soiton liikkeestä, että kuljetus on varmistunut... pari päivää. Ihmettelin, että nyt tämä aiempi on tosiaan kuljettamassa sittenkin viestistä päätellen. Ahaa ookoo... no hän selvittää asiaa. Puhelun loputtua tuli kuljetusfirmalta varmistus, että laite saapuu kello silloin ja silloin. Jes kiva. Paitsi, että puolen tunnin päästä tuli täysi peruutus. Laite liian iso. Just.... Soitin uudelleen ja sanoin, että nyt tämä on peruutettu kokonaan. Miten he nyt järkkäis sen laitteen, ettei koko lomaa tarvitse arpoa. Lupasi seuraavalle aamupäivälle. Sain sen sitten klo 14.50 tiistaina. Hyvä niin. Kuski vain meinasi tulla sisälle ohjeistuksista huolimatta ja hirmuisesti selitteli, kuinka hän olisi voinut tuoda sen aiemminkin, muttei tiennyt olenko kotona ja seliseliseliseli... Totesin kiitos ja nyt minun pitäisi jo hoitaa muutakin kuin tätä telkkariasiaa.(mene pois hyvä ihminen jo) Heippa.

Ongelma oli sinänsä pieni maailman mittakaavassa, mutta iso maailmani mittakaavassa. Olin viikon kipeänä ja nyt tämän viikon lomalla. Sosiaalisia kontakteja ei oikeastaan ole ollut ollenkaan. Vain suullisia puhelimella ja viestein. Nyt sen taustamölyn puuttuessa alkoi ahdistamaan. Läppäri möykkäsi kyllä milloin mitäkin, mutta pienensi maailmaani entisestään. Jotenkin kaikki keskeneräinen saa lamaantumaan. Alitajuisesti odotat ja odotat ja olet varautunut vastaanottamaan jotain, mikä voi tulla milloin vain. 

Lauantaina luovutin sen verran, että lähdin hyvän sään vallitessa ulkoilemaan. Tavoitteena metsä. Voi jösses, kuinka kunto on romahtanut. Läähätin mäissä ja alkoi usko hiipumaan, että pääsenkö edes metsään asti. Sitkeydellä jatkoin matkaa ja loppumatkasta oli jo helpompaa. Kyllä se kunto hiljalleen palautuu. Olin tehnyt kävelyreissuja iltaisin jo pariin otteeseen, mutta päivänvalossa metsässä oli jotain erityistä. Tuntui, että koko kroppa olisi saanut virtaa joka solulle. Ja parasta, että pää sai tuuletusta.Metsässä ei tullut ketään vastaan, mutta matkan varrella ihmettelin täpötäysiä skeittipuistoa ja lasten leikkipuistoa. Joitakin lenkkeilijöitä juoksenteli ohittaen ihan vierestä ja kiilaten suoraan eteen. Mitäköhän hengityspartikkeleita matkanvarrella kanssakulkijoitten kanssa mahdoimme jakaa.

Kehoitus pysytellä kotona. Juu, pääsääntöisesti kyllä. Vältä ihmiskontakteja ja pidä turvaväli. Juu kyllä parhaani mukaan, mutta huomasin mahdottomaksi siinä kohtaa, kun muut ei pidä. Loikin ajoittain ojaan odottelemaan, kun pariskunnat tarvitsivat koko väylän leveydeltä tilaa itselleen.

Telsukuskille ei millään meinannut mennä perille pyyntö turvavälistä. Kaupassa kun on pakko käydä niin henkilökunta tukki tutkiessaan puhelimiaan yhden väylän. Mummeli toisen. Jonossa seisoin edelliseen kauempana ja joku toinen asiakas tukitsi sen vapaaksi paikaksi ja etuili jonossa.

Nyt kun rajoituksia on tullut lisää ja voimaantuloa odotellessa ihmiset liikkuvat paniikinomaisesti sinne tänne niin pakko ihmetellä jo ääneen. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää ja noudattaa ohjeistuksia? Kun uusimaa menee kiinni niin ihmiset kyselevät, että mites, kun yksivuotissynttäreille pitäisi päästä. Koiranpentu pitäisi hakea. Mökille pitäisi päästä, kun sellainen on. Älkää menkö mökeillenne!!! Pysykää kotonanne!! Vain välttämättömät!! Välttäkää kontakteja!!!! Niin muttakuminäminä...

On kysymys viiruksesta, mitä emme näe. Herkästi tarttuva. Olemme sodassa näkymätöntä vihollista vastaan melko järein asein. Niin miksi ne ohjeistukset on niin vaikea ymmärtää myös itseään koskevaksi silloin, kun ne koskee kaikkia?

Tuli väkisinkin mieleen, että poikkeustilaa on käytetty viimeksi sodan aikana. Onko silloinkin ihmiset käyttäytyneet näin?

Jos ulkonaliikkumiskielto oli asetettu niin onko juuri silloin tullut ihmisille tarve palloilla ulkona. Perustettiinko bileitä? Tarve päästä rajojen yli lomalle? Laittaa kaikki mahdolliset valot päälle pimennysten aikaan? Pommitusten aikaan pomppia juuri vaarallisimmilla alueilla vain kun ämpäri sattui sinne unohtumaan. Ja se ämpäri on ollut pakko saada, ettei Villepetterille tulisi paha mieli.Perhe kärsii, jos joutuu noudattamaan poikkeuslakeja. Kyllä sitten varmaan. 

Silloin kun tämä homma oli aluillaan ja tuli kuitenkin kehoitus, etteivät ihmiset matkustelisi niin johan lehdissä joku julkkis itkee, kun loma keskeytyi ja lapsia harmittaa. Nyt ihmisiä kuljetellaan kalliilla koteihinsa kahden viikon karenssiin, jonka olisi voinut välttää. Kun muutenkin toimenpiteet käyvät kalliiksi nin jokainen ylimääräinen kustannus on liikaa. Jotenkin alkaa tuntua parhaimmalta julma ajatus, että, he jotka uhmaa kehoituksia, ovat omillaan. Menkööt mökeilleen, mutta hoitovastuu katkeaa Jos tulevat sairaiksi niin pysyvät mökeillään. Menkööt ulkomaille, mutta kukaan muu ei ole vastuussa palauttaa kotiin, sairastuessa ei hoitovastuuta ja rangaistukset päälle tahallisesta taudin levittämisestä kehoituksesta huolimatta, olipa oireita tai ei.

Veikkaan, että tämä paketti leviää käsiin ihan vain sillä, ettei jengi ymmärrä ja rajoitukset ovat edelleenkin liian löyhät. Eli suojaa vain itsesi. Ihmettelen kyllä sitäkin, että kun joutuu liikkumaan töihin julkisilla ja nämä sallitut kaupassa käynnit ...niin voi se levitä silloinkin.

 

Ahdistus..... Jännä kuin en ole ollut niinkään huolissani, että jos sattuisi sairastumaan ja kuolemaan pois. Enemmän huolissani muista. Suojaudun julkisilla paikoilla, jos sinne on pakko mennä, kasvosuojaimella ja kumihanskoilla silti. Desinfioin kädet ja pesen niitä aina kun on mahdollista ja varsinkin kotiin palatessa.

Maanantai-iltana kuitenkin nousi melkoinen ahdistus. Ellei jopa hieman kauhuakin. Se kumpusi sisusksista illalla niin, että oli pakko lähteä kävelylle....

Jotenkin  konkretisoitui tajuntaan tilanteen vakavuudesta, kun luin tuttujen pistäneen firmansa kiinni. Toinen, taksikuski aneli, että, jos tarvitsee kyytiä niin käyttäisivät häntä. Hitto, että tuli paha olo. Oikeastaan siitä ajatuksesta, että mihin tämä päättyy? Entä sitten kun vaara on ohi ja meneekö se ohi?  Olisipa kristallipallo....Eipä tässä auta kuin elää päivä kerrallaan.

Kävelin pitkähkön lenkin keskellä yötä ja pääsin pienen joen varrelle. Seisoskelin tovin kuuntelemassa veden solinaa. Se rauhoitti kummasti. Sillä jaksoin kummasti eiliseen. Hakeuduin eilenkin purojen äärelle. Löysin niitä useamman. Happihyppelyn jälkeen pesin ikkunan ja siivosin olohuoneen. tänään käyn makuuhuoneen kimppuun.

Pysykää terveinä!