Tuntuuko sinustakin, että kun puhut jostain niin hetken päästä asiaa puidaan lehdessä. Kun katsot leffan jostain tietystä aiheesta niin hetken päästä aihe pomppaa otsikoihin. Radio soittaa juuri siihen fiilikseen sopivia kappaleita, joka silloin vallitsee. Kun toivoo jotain, se toteutuu kummallisella tavalla. Kun jostain aiheesta on vaan mainittu niin se pomppaa oitis eteen ihan manuaalisesti...

Voisi puhua yhteensattumista, mutta jos yhtensattumia on paljon lyhyellä aikavälillä niin mitä ihmettä se sitten on.

En ole varma, olenko aiemmin aihetta käsitellyt. En jaksa tarkistaa. Saatan siis toistaa itseäni. Mutta sen verran kummallisia sattumia on ollut, että jaan teillekkin.

Joskus siis on aikakausia, kun ihmettelen, että mitä ihmettä...

Olemme työmatkalla keskustelleet kaverin kanssa ihan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Ei edes mitään erityisen ajankohtaista. Vaikkapa esimerkiksi haukottelusta. Menee kaksi päivää niin Helsingin Sanomissa on artikkeli haukottelemisesta. Oikein aukeaman kokoinen juttu.

Pääsiäisenä olimme boyfriendin <3 kanssa ulkoilemassa moneenkin otteeseen. Kävimme tutustumassa Akseli Gallen-Kallelan museon ympäristöön. Käytiin kahvilla ja tutkailtiin mahdollisia onkipaikkoja. Illalla iski miehellä hirveä himo lettuihin. Olisi halunnut niitä paistaa, muttei ollut tarvikkeita. Saatiin sitten ihan lättyaiheinen keskustelu, valmisletuista ja itsetehdyistä. Himo siinä iski kun haaveili lämpöisestä lätystä hillolla ja kermavaahdolla tai jopa jäätelöllä.

Tuli arki, en muista oliko maanantai vai tiistai.... Mutta repesin nauramaan, kun iltapäivälehden nettiversiossa oli tarina Anjalankoskelaisesta räiskäleenpaistaja-naisesta, jonka lättyyn oli ilmestynyt outo mies. Yleensä noi näkee Jeesuksia, mutta kuinka ollakkaan tämä nainen tunnisti lätystään Akseli Gallen-Kallelan. En ole ihan varma kumpi on oudompaa, sattuma vai se, että aiheesta ylipäätään kirjoitettiin lehdessä.

Luin jokin vuosi sitten kirjan Hotellin johtaja. Kertoo siis Ruandan sisällissodasta ja kansanmurhasta, joka tapahtui vuonna 1994 tai jotain sinneppäin. Olen kirjan lukemisesta lähtien halunnut nähdä myös elokuvan.Nyt vähän aikaa sitten sen sitten katsoin. Mainittakoon tässä, ettei elokuva ole kirjan arvoinen. Tällaiselle tavalliselle pulliaiselle, jolle pienen Afrikan maan heimosota on varsin kaukainen asia niin kirja avasi enemmän taustoja tilanteeseen toisin kuin elokuva. No mutta... törmäsin instagramia plaraillessa pysäyttävään kuvaan afrikkalaismiehestä. Jotenkin niihin tuskaisiin silmiin jäi kiinni. Lukaisin tekstin niin alla oli tarinaa naisesta, joka oli selvinnyt melkoisen kovasta kohtelusta kyseisestä härdellistä. En voinut kuin ihmetellä sattumaa.... No nyt siellä alkaa taas tilanne kuumenemaan, mutta leffan katsoin ennen viimeisimpiä uutisointeja.

Katsoimme vähän aiemmin komediaa The Interview. Tarina kahdesta toimittajasta, jotka menevät Pohjois-Koreaan haastattelemaan maan johtajaa. No ilta naurettiin, mentiin nukkumaan. Aamulla ensimmäiseksi pomppas silmien eteen, kun uutisia plarasi, Kim Jong- Unin propaganda-tiedoite vuorenvalloituksestaan... Tai kiipeilykuvaa janiinpäinpois.Jäbä olikin melko hiljaa ollut jonkin aikaa.

Monia muitakin yhteensattumia on ollut ja radio, mikä on Nostalgialla, soittaa töissä useinmiten juuri omiin fiiliksiini sopivia biisejä. Olinpa sitten kypsä tai onnellinen.

Sattumia tulee, välillä enemmän välillä vähemmän. Jotenkin vaan on hauskaa, kun huomaa, että mitä ihmettä...taas osu ja uppos. :)