Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20

Oih. Kävin siis Thaimaassa moikkaamassa aurinkoa ja jokusen säteen sain mukaani. Niin kauniisti se täälläkin nyt paistaa. Tosin tähän aikaan vuodesta muistuttamassa, että ikkunat tarvitsisi pestä. Siellä jossain kaukana muistuttamassa, että "Otappa rennosti, olet lomalla".

Retkueemme rakentui työkaveristani ja hänen kaksitoista vuotiaasta tyttärestään ja tietenkin itsestä. Kävimme työkaverini kanssa viime keväänä Turkissa ja hän oli oivallista matkaseuraa. Nyt lisänä oli tämä kaksitoista vuotias tytteli ja välillä unohtui todellinnen ikä, kun tuntui, että olisi tekemisissä paljon vanhemman kanssa. Fiksuja ovat nuo nykyajan penskat. Ja mukava huomata, että tultiin hyvin toimeen. Jotenkin alkukankeuksien (pientä kulttuurishokkia ja matkaväsymystä ehkäpä) ryhmämme hioutui niin omaksi pieneksi porukaksi, että oltaisiin varmasti voitu olla reissussa pitempäänkin. No, ehkä jollekkin muulle retkelle sitten.

Toisaalta vaikka matkaseura oli mukavaa niin alkoi kiehtoa yksin matkustaminen. Kävin välillä omin päin kuljeksimassa ja yhden päivän olin yksin kokonaan kun muut menivät retkelle jolla olin jo aiemmalla reissulla käynyt. ainoa brobleema on varmaankin aurinkorasvan levitys, mutta eiköhän siihenkin jokin konsti löydy.

Se tunne, kun kävelin kadulla itsekseen maailman toisella puolella on jotenkin hirveän vapauttavaa. Vaikkakin oltiin turistipaikassa jossa et koskaan oikeasti ole yksin, mutta silti... Mennä mihin haluaa, syödä ihan ilman suurempaa numeroa, olla hetken hiljaa... Mutta toisaalta on kiva jakaa kokemukset, joten jossain kohtaa kaipaa kyllä juttuseuraa. Juttuseuraa tuntuu kyllä löytyvän helpostikkin.

Olimme menossa sellaiseen kuin Fantasea-esitykseen. Akrobatiaa, eläimiä ja sen sellaista. Tilaamamme autokyyti kyllä tuli ihan ajallaan, mutta auto oli täpötäynnä. Päiväretkeläisiä oli vielä kyydissä kun kuski keräili jo seuraavia mukaansa.No joudui kirjaimellisesti pelkääjän paikalle istumaan. Olisin kyllä mielelläni ollut näkemättä mopokolareita ja "läheltä piti"-tilanteita aitiopaikalta. Noi mopoilijat ovat kyllä omaa luokkaansa. Ei minkään näköistä itsesuojeluvaistoa. Rekan edestä phiuuu, kyllä se väistää. Huh huh.. Kuski huomasi, että olen kauhusta kankea joten jutteli sitten mukavia koko matkan. Englanti on hieman vaikea selkoista välillä, mutta kyllä sitä kummasti tajuaa mistä on kyse. Puhuimme liikenteestä, poliisesta, turvavöistä ja baarikaduista. Sitten poika ssanoi, että sinulla on vaalea iho johon nyökkäsin, että niin on juu. Seuraava olikin sitten erittäin kainosti esitetty kysymys, että onko minulla poikaystävää. vastasin, että ei. No sitten hän kysyikin todella ujosti hymyillen, että tahtoisinko thai-poikaystävän. Mulla petti pokka ja nauroin, että "just drive". Juujuu olen toki otettu, mutta mopojen suihkiessa ohi mutkaisella tiellä, olin kaikkea muuta kuin romanttisella tuulella puhumattakaan siitä, että kysyjä oli puolet nuorempi ja pienempi. Mutta voi pojat sitä hymyä, minkä välillä väläytteli :) Mukava retki siitä sitten tulikin vaikka perillä oli melkoinen kiire juosta esitykseen.

Toinen ikimuistoinen fiilis jäi, kun olimme kävelemässä hemmoteltavaksi hirontahoitoihin. Erään ravintolan edusta oli aivan täynnä ja jotain kummaa on tapahtumassa metelistä päätellen. Ai niin. Olympialaiset oli menossa ja kuinkas sattuikaan Suomi- Venäjä lätkämatsihan se siellä pauhasi. Pitihän se jäädä seuraamaan kun Suomi oli voitolla ja voittikin. Koomista oli se, että paikka oli täynnä venäläisiä. Suhdeluku varmaan jotakuinkin 70 venäläistä- 10 suomalaista. Ja siitäs saivat kun kehtasivat hurrata loukkaantuneelle suomalaispelaajalle.

Pidän itseäni suvaitsevaisena määrättyyn pisteeseen asti ja arvostan venäjänkielisiä työkavereitani, mutta nyt alkaa hieman mieleni kiristyä tuohon itänaapurin suuntaan. Noin niinkuin yleisesti. En puutu nyt vallitsevaan tilanteeseen , mutta siitä en voi olla mainitsematta, että matkailu on kärsinyt aika lailla. Mentiinpä minnetahansa niin aiemmin niin ystävälliset thaimaalaiset olivat melko tympeitä aluksi. Kunnes selvisi, että olemme Suomesta niin kohtelu muuttui täysin. Ravintolassa saattoi ruokalista kirjaimellisesti lentää eteen. Ja kun meni kysymään venäjää ymmärtämättömänä englannin kielistä listaa, niin pahoitellen ja hymyillen sen sitten sai ja taas tuli se herttainen thaimaalainen esiin.

Miksikö näin? No eräs myyjä sanoi suoraan, että venäläiset ovat hankalia asiakkaita. Ei sen kummemmin eritellyt. Itse tein rannalla sellaisen huomion, ettei moni välitä tuon taivaallista minkä näköiseksi paikat jälkeensä jättävät. Tupakan stumpit siihen vaan naks. Pussit ja roskat sinne tänne ja pullot  hiekalle. Niin no kyllähän joku sen sirpaleen kantaa jalassaan pois ja tuuli häivyttää muovipussit jne. Jotenkin vaan ei välitetä mistään muusta kuin itsestä. Eräällä retkellä ruokajonossa pari naista katsoivat oikeudekseen ohittaa. Lienee yleinenkin tapa. Ehkä se pistää silmään kun heitä on niin paljon, mutta olipa kansallisuus mikä tahansa, pitäisi muistaa, että olemme vain vierailemassa. Omat roskat kun vie roskikseen niin paikat pysyisi siistinä jälkipolvillekkin. Ja on kohtelias paikallisille.

Noniin palaudun taas ihanuuteen.... Ihan uskomaton vaikutus on auringolla ja väreillä. Pitkän pimeän jakson jälkeen kun aurinko pamahti esille jo koneessa aamulla niin se virta minkä se valo tuo. Sitä on ihan toinen ihminen vaikka takana on tunnin yöunet ja matkakankeutta. Turkoosi meri, valkoinen hiekka ja pientä jännittävää eläimistöä. Näin meritähden pariin kertaan, kaloja, pieniä gekkoja, suurempia liskoja, sammakoita ja uuuuh torakoita. Ensikosketus eläimiin oli kun saavuimme hotelliin. Huoneen vessa oli täynnä muurahaisia. Kyllähän se inhotti, mutta kai oli niin väsynyt kun pyyhin niitä vaan pytynreunalta pois ja ajattelin, että näitten kans sitten eletään kaks viikkoa....ihan sama. Murkut häipyi sitä mukaa kun kaikki makea, kuten kukat, sokeri, mehutahrat jne poistuivat. Elukoista ja lentomatkasta huolimatta visin mennä heti uudelleen. oih.

Olen aiemminkin käynyt Phuketissa ja tälläkin kertaa oli käytävä Big Buddha- patsaalla. Vaikka en varsinaisesti ole uskonnollinen niin jotain tuossa paikassa ja noissa pienissä patsaissa kuitenkin on. Paikka itsessään kaikkine tuulessa kilisevine kelloineen on. Ja kummallisin tunne kun on lähdössä pois niin tuntui kuin maan vetovoima olisi painanut lattiaan. Jäi ihan sellainen tunne, että jotain jäi tekemättä. Se fiilis oli vain yhdessä kohtaa myymälä/museo-rakennuksen oven suulla. Tosi outoa.

Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20

 

 

Uskonnoista puheenollen paikalliset ostarit ovat ihan uskomattomia tavarataivaita. Aivan huumaantuu siihen roinan määrään mitä on myynnissä. Sitä vaan pohdin välillä, että kukakohan on määrännyt, mitä turisteille myydään. Rautalangasta väännetyt robotit ihmetytti, mutta ilmeisesti en ole vaan ihan perillä kaikesta.  Aikalailla kaupoissa valikoimat olivat samoja, mutta eri hinnoilla. Tällä kertaa mukaan tarttui sohvatyynyn päällisiä, pikkupatsaita, atriakastikepusseja, hieronta öljyä,vaatteita, rommia, taulu, kasseja, sandaaleita ja koruja.

Toinen paikka minne tahdoin oitis mennä uudelleen oli Phi Phi-saaret. Opas oli mainio kun piti jöötä oikein kunnolla. Karjui välillä niin, että kitarisat lensi melkein ulos. syystäkin välillä kun veneessämme oli seurua, joka oli jatkuvasti myöhässä. Suurien vuorovesivaihteluden johdosta aikatautut oli kumminkin melko tärkkeitä noudattaa. Niin ja yksi tärkeä sääntö oli, että ASIAKKAAT EIVÄT SAA POLTTAA VENEESSÄ, RÄJÄHDYSVAARA !!!!!! Ei se henkilökuntaa koskenu ;)

Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20

Se mitä jää kaipaamaan, on valkoiset uimarannat ja varsinkin rantakävely auringolaskun aikaan. Tuktuk. Olisipa kätevä kesäisin Suomessakin, mutta täällä tuskin viranomaiset antaisivat moiselle kulkupelille lupia. Mutta liikkuminen paikasta toiseen edullisesti. Eikö edes Helsingissä, alueella Hietaniemen ranta- Olympia-terminaali. Ees taas pliis pliis. tai terminaaleista ja juna-asemalta mihin vaan jonkun vyöhykkeen sisällä. Vitsit kun olis hyvä idea.

Uimista kaipaan... Toivottavasti ensi kesänä löytyisi sinilevätön paikka uida. Fillari alle ja etsimään :)

Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20

Thaimaasta tykkään matkakohteena ihmispaljoudesta huolimatta siitä syystä, että koko aika vastaan tulee ne vastakohdat. Ihan kuin muistutukseksi, että ei niin pahaa ole, etteikö olisi jotain hyvää. Tai vastaavasti liian helppoa ja hyvää ei ole, etteikö olisi vielä jotain korjattavaa. Tämä näkyy kai helpoimmin siinä kun istun vaikkapa ravintolassa jossa on viimeisen päälle aseteltu sisustus koristeineen.On kivi ja vesiaiheita ja kauniita kukka-asetelmia. Ruoka on taivaallista ja laitettu kauniisti esille. Ja selän takana oleva nurkkaus onkin varastoalue ylimääräiselle roinalle joiden asetelu ei niin tarkkaa ole, koska se on varasto. Tai viimeisen päälle laitetun alueen vieressä on jokin räjähtäneen näköinen pulju keskellä heinikkoa jonne on kipattu biljoona kookospähkinää maatumaan. Siinä on jotain älyttömän viehättävää.

Thaimaa%2C%20Phuket%2C%20Kata%20Beach%20

Kaikki päättyy aikanaan, kuten tämäkin matka. Seuraavaa haaveilemaan ...