Voi jösses, miten olenkin traumatisoinut synttäreistäni. Edelliset ajatukseni raapustin viime yönä tänne. Podin ihan mahdottoman ylitsevuotavaa yksinäisyyttä.

Aamulla heräsin ja keitin kahvit. Nautiskelin kahvit aiemmin ostamastani ihanasta mukista ihanassa uudessa yöpaidassa. Just niin kuin olin haaveillutkin. Sitten aamupäivä menikin pillitellessä. Voi ziisuz. Mähän olen ihan kuin jostain 80-90-luvun naisten leffasta. Hieman teatraalinen, ja ailahtelevainen. Onneks ei kukaan nähnyt.

Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja painelin salille. Matkalla sain mukavia viestejä tekstarikaveriltani.  En jaksanut kuitenkaan riemuita, kun olinhan itsesäälin syövereihin hyvin päässyt niin eipä sieltä ihan tosta noin vain kannata nousta. Hirvee vaiva. Kerroin pillitelleeni rupsahtamistani ja sanoin meneväni elvyttämään itseäni kuntoilun äärelle. Kun olin urakkani suorittanut niin zemppiviestin saattelemana kipitin kotiin, suihkuun ja ryntäsin shoppailemaan.

Nyt olen ihan kuin toinen ihminen. Vuoden masis on siis taltutettu. Ei muuta kuin seuraavaa odottelemaan. Liikunnan merkitystä mielialan kohottajana ei ole turhaan toitotettu. Se oikeasti tepsii. Ja shoppailu. Shoppailu voi tosin aiheuttaa uutta ahdistusta, jos riistäytyy käsistä.

Sitä kyllä manailin, kun olen monellekkin kertonut ostoslistaani, mitä joululahjaksi itselleni olen aikonut ja toivonut ja oikeasti tarvitsisin. Olen unohtanut kaiken. No onneksi löysin kivan seinälle laitettavan lyhdyn. Sitä sässä nyt katselen ja fiilistelen ja hymyilen. Kai mun täytyy tekstarikamulleni kertoa, että olen palannut kartalle taas. Jaa että millaisenkohan mielikuvan ittestäni olen onnistunut antamaan... hmmm varmaan hyvin mielenkiintoisen :D

P.S. Tän taustamusaksi vois humista sellaista biisiä kuin Arthur`s theme. Löytyypi juutuubista