Dokkari-innostuksesta huolimatta, luontodokumentit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kuitenkin huomasin, että jotain aineksia vastaavaan oli perjantaisen päivän toiminnoissa.

Kävin fysikaalisessa ja jääkaapin huutaessa tyhjyyttään päätin hiipuvasta aikataulusta huolimatta hakea grillatun kanan Prismasta. Sinänsä tyhmä ajatus, kun piti vielä keretä syömään ennen töihin menoa. 

Saavuin tiskille. Hyvä, ei pitkää jonoa. Vain kolme minua ennen. Tuijotin seinänumeroa ja lappua kädessäni. 105 Kohta on vuoroni. 

Kun saavuin tiskille niin siellä oli vilinää ja vilskettä. Reipas meininki... Tästä selviää nopsaan. Tuijotellessa numeroita ja henkilökuntaa, huomasin yhtäkkiä, että ihan kuin vauhti olisi pysähtynyt. Jokainen myyjä katsoi minua hetken silmiin ja vauhti hidastui. Kaksi putsasi kalaa kuin hidastetusta filmistä jopa hetkeksi pysäyttäen toiminnan kokonaan. Yksi pakkaili juustoja ja kolmas sai annettua tuotteet asiakkaalle.  Katsoi minua hetken ja huuteli sitten toiseen suuntaan 104 ääneen. Vartin pari asiakasta edellä odotellessa ajattelin, että voi kökkö. Hajosko se numeronappi just nyt ja joku tietenkin kiilaa väliin. Tiesin, että edeltäjäni oli eräs vanhempi nainen ja tämä heppu meni häntä palvelemaan. Kun seuraava tiskin heppu vapautui meni hän painamaan seuraavan vuoronumeron. Sitten ne aikansa metsästi tätä 104. Sanoin, että häntä palvellaan jo, minulla on seuraava numero, ottaisin grillatun kanan tuolta päästä. Ei kun tietenkin täytyi selvittää, edeltävä numero, ettei vain jää väliin.... AAARRRGGGHHH... miks se ei painanut sitä nappia kun mullon kiire. Purin hampaita.. Jes vihdon piippasi numeroni ja grillikanani luona seisoi jo valmiina myyjä. Olin sanonut jo haluavani kanan ja yhtäkkiä tämä vanhempi miesmyyjä ja kanan luona seisova naismyyjä alkoivat keskenään sopmaan, että kumpi nyt sitten ottaa minut ja kumpi seuraavaan. Siis ei voi olla... kun vihdoin saivat sovittua niin se grillin päässä seissyt nainen marssi toiseen päähän ja miesmyyjä tuli palvelemaan minua. Kuinka ollakkaan vain yksi kana oli jäljellä. Ehdotti, että voisin odottaa uutta satsia 19 minuuttia. Totesin, että tuo kelpaa, kun minulla on kovin kiire, täytyy ehtiä töihin. Mutta se on paljon tuoreempaa,  joo ei, nyt ei ehdi odottelemaan, otan tuon. Sitten se ukkeli rupesi selittämään, kuinka kivaa on olla vaimon kanssa töissä samassa vuorossa. Hiplaili sitä pussia mihin pakata ja alkoi selittämään kuinka kiva on kun vappu tulee. Vaimon kanssa tehdään hyvää ruokaa ja otetaan vähän kuohuvaa. Totesin, että kiva, mutta minulla olisi tosiaa pieni hoppu, kun alkaa näyttämään siltä etten kerkeä enää syömään kuin hätäisesti. Sitten se myyjä alkoi kyselemään, että oletkos pitkään töissä ja plaa plaa plaa. Teki mieli jo huutaa, että pakkaa nyt se hemmetin kana niin mä pääsen täältä hittoon #¤#&(="#... mutta koetin niin ystävällisesti kuin pystyin vastailemaan... juu melkein puoleen yöhön ja kohta pitäisi jo olla junassa, mutta sitä ennen viedä ostokset kotiin, harmi kun ei ole autoo... Jotain hän siinä vielä jutusteli, mutta sitten oli pakko jo todeta, että olen hirveän pahoillani, mutta en ehdi juttelemaan, kun tosiaan on kiire. Juoksin kassalle ja ajattelin, että kassajonokin tökkii. Niinhän se aina tuntuu paljon hitaammalta kun on kiire. Eipä tuntunut. Jono meni nopsaan, syöksyin kotiin ja imuroin päivän ensimmäiset purennat ja ryntäsin töihin.

Kävi väkisinkin mielessä, että olikohan tässä sittenkin kyse siitä, että taisin vaikuttaakkin kiireiseltä mulkoillessani jonotusnumeroita ja myyjiä pohtiessani vain omaa aikataulutustani ja sitä, että teenkö ruuan, vaiko lämmitänkö, vaiko syönkö sittenkin vain leivän jne.. Ehkä heillä on jokin diili, että kun tällainen tyyppi tulee niin silloin loppuu heidän kiire.  Ne haistaa sen ja omiks huveiks pikku kiusaa niin voi sitten saunaillassa naureskella... voi  kele. Jätetään numero piippaamatta niin siihenkin saadaan aikaa kulutettua kun selvitellään asiaa. Ja kenenkään kanssa se ukko ei jutellut kun jonotin niin kohdallani asiaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Tuon on pakko olla tahallista. Jos on aikaa, höpisen kyllä, mutta jos asiakas ei ala juttelemaan ja silti myyjä kertoilee viikon päästä tapahtuvasta vapaa-ajastaan ja perhe-elostaan niin kielii jollain lailla tahallisuudesta. Olisin voinut toki mennä muualle tai jättää fyssarin väliin ja maksaa siitä täten turhaan tai mennä nälissäni töihin... Olisin joo... paska akka oikeestaan kun tätäkin ihmettelen. Pyh... en muuten ole. Olin asiakas.