Aattelin ihan vaivihkaa kuiskata varovaisesti, että tämä taitaa olla hyvä viikko. Ainakin päivä.

Pohdin tuossa, että kaipa se loputon marina ja sen seassa usko ja toivo hyviin fiiliksiin palkitaan. Nyt on sellainen hyvä olo. Ellei jopa seesteinen. Vaikka yksi mummeli katselikin pärstääni ja totes, että taitaa olla hiipivä hulluus tuloillaan. Antaa tulla vaan, jos se tältä tuntuu.

Ei edes ahdista mikään. Mikään ei ole nurinkurin, paitsi villatakki päälläni. Se on aina.

Tietty se pieni pelkuruus jossain syvällä kytee, että kun sanoo näin ääneen niin kostautuu. Mutta nytpä ihan uhallakin kehun.

Katselen välillä taidetta, mikä pläjähti eteeni kun tulin kotiin. Kotiin. Uudelleen sisustettu sisuskalusto on nyt viihtyisällä mallilla.

Hymyilen!