Nonnii... sorgen börgen kaikille kahdelle lukijalleni ;) .. pienestä viiveestä johon välillä lipsahtelen.

Täytyy myöntää, että elämäni on tosiaan muuttunut ihan mielettömästi, jos vertaa vaikkapa viiden vuoden päähän. Taisin silloin elää jonkin aikaa pelaten FB:n koukutuspelejä ihan vain kokeeksi. Siis kokeilin, että pystynkö semmoiseen elämään, että käyn säännöllisesti töissä ja ryntäilen kotiin korjaamaan milloin minkäkin porkkanaplantaasin antimet ja milloin minkäkin virtuaaliravintolan keitoksia... siis voittaakseni palkinnoksi eimitään. Lopetin pelaamisen kun yksinkertaisesti tämän yhden elämän eläminen on paljon antoisampaa kun ihan oikeasti saa tuntea onnistumisia ja epäonnistumisia. Haistella palaneen käryä tai kukkien tuoksua. Tuntea kasvoilla sade, tuuli, aurinko. Huomata vuodenaikojen vaihtelu. Nähdä ihmisiä, oppia uutta. FB:n pelien orjuuttamana en ehtinyt... nyt ehdin.

Olen nyt tämän "vapauden" aikana menettänyt monta neitsyyttä. Ja koko aika on joku touhu päällä. Tällä kertaa mielekkäitä. Kuntosalineitsyys, jooganeitsyys, road trip-neitsyys Virossa, avokadopastaneitsyys, savutonvuosineitsyys ja nyt viimeisimpänä kirppisneitsyys.

Nyt kyllä myönnän vihdoin tämän tunteella elämisen ja olen itselle nauranutkin.

Olin siis miettinyt kirppikselle menemistä jo jonkin aikaa. Yritin käyttää pientä oveluutta, kun muutin isommista tiloista pois, että jätin aika paljon rompetta ja sälää vanhaan elämään. Olinhan muuttamassa  pieneen yksiöön jossa oli tosi pienet säilytystilat. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että taitaa ympäröivän roinan määrä olla aika lailla vakio. Jos sitä on, sitä on paljon, jos ei ole niin jotenkin sitä vaan tulee. Olen yrittänyt välillä antaa tavaraa ja vaatetta pois, mutta aina sitä vaan kerääntyy. Nyt ajattelin josko saisin hieman takaisinkin päin. Siis rahaa. Täytyy myöntää, että olen melko avokätisesti palkinnut kaikesta pahasta mielestä itseäni. Nyt vihdoin aivoihini alkoi loksahtaa ajatus, että ihan kaikkea ei tarvitse ostaa. Ja jos on pakko niin mieluummin sitten jotain laatukamaa millä on jotain arvoakin. No vaatteita ihminen nyt aina tarttee... no okei yritän ostaa vähän harkitummin. Käsilaukkuja en tartte yhtän enempää. Myyntiin nakkasin neljätoista ja jäljellekkin jäi. Hups.

Vihdoin kävin pientä inventaariota ja totesin, että saan ainakin pöytämaksun ja rapiat päälle. Siis jos saan suurimman osan kaupaksi. Olin aivan intopinkeenä ajatuksesta, että laitan hintalaput kauniisti, enkä laita mitään älyttömiä hintoja. Näin sieluni silmin jo kuinka asettelen kauniisti esille ja jengi suorastaan tappelee minun ihaneista tavaroista. Siis musta tulee kauppias. Onnea uudelle uralle, taputapu olalle :)

Harmoniassa tuli kuitenkin pari pientä ryppyä, eteen. Onneksi ei ihan mahottomia, lähinnä pientä väsymystä ja pari pettymystä. Kävin siis lunastamassa pöydän. Hieman tuntui kyllä kalliilta 78 euroa / kaksi viikkoa. Sinänsä semmoisella alueella, jossa kävijöitä riittää, mutta silti. Pidin kuitenkin pääni hinnoittelun suhteen vaikka takkiin tulisikin. Olen sitä mieltä, ettei kirppiskamoista voi pyytää liikaa. Eurokin on iso raha ja joskus kun joku huutaa kymppiä jostain kulahtaneesta tavarasta niin tulee enemmänkin vihaiseksi. Noilla pöytä- hinnoilla hinnat totta vieköön on usein korkealla. Toki on ajatus on tyhjentää varastoja, mutta olishan se kiva saada myös vähän ittellekkin. Hintalappujen kiinnittely oli melko työlästä. Alkuinnostus hiipui melko nopeasti kun olin lätkinyt parikymmentä 20sentin-euron lappua ja laskin, että siihen pöytähintaan on melkoinen laputtaminen. Ei muuta kuin asenteella, että onpahan jotain tekemistä ja tilaa tulee. Onneksi muutamia juttuja oli joihin lätkäisin surutta kympistä pariin kymppiin. Ja joistakin kerrankäytetyistä vaatteista rohkenin ottaa vitosenkin. Muuten nuo onkin sellaista 20senttiä-3euroa. Intona odottelin perjantaita ja kun se vihdoin tuli niin juuri ennen sulkemisaikaa sain viedä tavaraa. Kannoin neljä ikean -kassin kokoista säkkiä kerralla. Ihan manuaalisesti, onneksi kuitenkin alamäkeen. Toivottavasti menevät kaupaksi. Autottoman iloja totta vieköön on raahata ne takaisin ylämäkeen. Nooh kunto kasvaa..kääk. Pikkasen harmia tuotti kellariin säilötyt tavarat. Jotkut haisivat niin homeelle, ettei ole mitään järkeä laittaa eteenpäin muualle kuin roskiin. Sinänsä harmitti ihan älyttömästi kun en voinutkaan myydä sellaista ihanaa lompakko/käsilaukkuhässäkkää joita harvoin näkee.... Jaa siis miks en ole itte käyttänyt.... höh no emmää tiiä. Sinne se olikellariin varastoitunu. Oikea aarre. Pöljäpöljäpöljä.

Ladoin pikapikaa hyllyt täyteen ja neuvo jonka sain pitänee paikkansa. Eli täydennä pikkuhiljaa. Jos hyllyt ovat liian täynnä niin hukkuvat paljouteen. Onneksi en pystynyt kantamaan neljää kassia enempää. Hyllyt olivat juuri sopivan täynnä, mutta avaria ja kaikki tavarat tulevat nätisti esiin. Kävin nyt lauantaina viemässä muutaman jutun lisää ja olihan sieltä mukavasti kadonnut tavaraa. Tunnin myyntiajan aikana tosi hyvin. Olin ihan älyttömän sfääreissä. Ylpeä ittestäni kun olin aikamoisen homman tehnyt ja vielä vähän hommaa riittäisi. Ja olin ihan älyttömän onnellinen, että jotkin esineet olivat löytäneet jo uuden kodin. Niistä olisi jollekkin oikeasti jotain iloa.... Ja sitten aloinkin ikävöidä paria juttua. Yhtä mekkoa joka oli mennyt. Nyyh, jos sit kuitenkin olisin siihen mahtunut jossain vaiheessa vielä. Kyynelkin vierähti silmäkulmaan siitä mekosta, joka oli veljeni häissä. Ja ne kahvikupit jota en juurikaan ollut käyttänyt nyyh jos sittenkin olisin alkanut käyttää.. Ja sitten repesinkin nauramaan, että olen kyllä kaheli. Olen syystä laittanut tavarat myyntiin ja sitä myyntiä ne ovat odotelleet jo monta vuotta... Pöljäpöljäpöljä

Nyt tosiaan pientä laputtelua vielä täydennykseksi ja siistimistä ja odottelua, että hyllyt tyhjenee. Kumma vaan, ettei tilaa tullut kuitenkaan juuri ollenkaan hmmm ja täytyy varoa, ettei kissani hännästä vahingossa roiku jotain hintaa. Aamulla meinasin yhden hinnoitella kun ei antanut minun nukkua. Väitti, että kevät on tullut ja ruokakin on kupista loppu, eikä rapsutustakaan ollut saanut moneen tuntiin... Eli normimeininkiä

 

P.S. Näin eilen ensimmäisen krookuksen ja meinasin pökertyä onnesta.

DSCN0102-normal.jpg