... Että oikein ihmettelen itsekkin.

Olin ihan superin väsynyt ennen viikon lomapätkääni. Räppäsin itsestäni oikein kuvankin, ihan vertailun vuoksi. Kasvot olivat jo jyrätyn näköiset, silmät seisoivat päässä. Luomet silmien ympärillä niin räjähtäneet, että ihmettelen itsekkin kuinka edes mitään näin. Vihdoin sai hieman levätä...

Tosin heti lauantaina, vaikka oli varmaankin kesän kuumin päivä, päätin kuitenkin siivota ja vaihtaa järjestystä. Onpahan kivempi olla ja rentoutua, kun rästihommat on tehty. Läheiseltä kirpparilta ostin telkkarin alle kauan kaipaaman pienen lipaston. Protestoin kuljetunmaksuja vastaan ja hyvinhän se kaljakärryllä tuli perille kuskattua.

Illemmalla kävin maakuntamatkailua harrastamassa Lohjalla. Eräs ystäväni pyysi mukaansa seuraksi, kun miehensä oli pokeripelissä jakajana. Siinä sitten terassilla kuunneltiin melkoisessa tuiskeessa olevan paikallisen nuoren sällin ördärijuttuja, kehuskellessaan kavereilleen kuinka kova panomies on. Sen verran noi silmieni lihakset pyörittelivät katsettani, että jumpasta meni ja verikin niissä alkoi paremmin kiertämään.... Se muuten on ihan vinkeä treeni. Nosta kulmakarvat ylös. Katse korkealle ja hieman sivuun, pyöräytä  ja hengitä syvään ja huokaise tuhahtaen. Jos tyhmiä juttuja kuulee liikaa niin pidä taukoa, poistu paikalta, ettei kasvolihakset mene hapoille.

Sunnuntaina siivoilin ja järjestelin loput ja painelin salille. Pitkästä aikaa. Oli ihanaa rääkätä kroppaa hyvällä tavalla ja saada kunnon hiki päälle. Toistin keskiviikkona ja heitin päälle vielä kunnon pyörälenkin. Jotenkin vaan toi itsensä kunnostaminen on niin paljon helpompaa, kun on aikaa, eikä tarvitse kelloa kytätä.

Sitten päätin lähteä kierrätyskeskukseen. Oikeastaan etsin tarjotinta. Sisustelin niin, ettei kahvikuppi pysy kädenulottuvilla missään pystyssä. En löytänyt, mutta ensimmäisen kerran löysin kirppismeiningillä vaatteita itselleni. Sovittelin varmaan pari tuntia antaumuksella. Löysin yhden mekon. Siinä on sellaista hippi/inkkarimeininkiä. Taistelin selän vetoketjun kiinni ja huomasin, että jösses sentään. Mullahan on jopa muotoja. Maksoivain vitosen. Ostos on tosin siinä mielessä koominen, ettei se jousta yhtään. Himppa kiree, ettei siinä kauniisti istuta pitempään. Mutta otin sen tavoitevaatteeksi. Olen sitä kotona peilin edessä ihastellut monen monta kertaa ja aion sen pistää joku kaunis päivä päälleni ja  jalkautua ulos. vähän kiroilin hajonnutta ompelukonetta.... olisin voinut väkertää itse tuosta mallista vähän hengityskelpoisemman itse.

Vihdoin torstaina tunsin olevani vasta levännyt. Eli kyllä se palautuminen oman aikansa ottaa. Tulikin himo mennä uimaan ja aurinkoa ottamaan, mutta kappas vaan tätä Suomen kesää. Aina se sataa jaksaa. Lauantaina pääsin ottamaan aurinkoa. Tosin selkä sai hieman liikaa ja sitä kärvistelinkin sitten muutaman päivän.

Viikon kohokohtana piti olla erään paikallisen juottolan ysärifestarit. Parilla bändillä ja ruoka ja juomatarjoilulla. Niin he ainakin tapahtumaa mainostivat. No sinneppä sitten marssin toteakseni, että ruokatarjoilu oli peruttu. Kutistui kipolliseen sipsejä. Juomaa sai omalla rahalla. Lippuun ei sitten kuulunutkaan mainonnasta huolimatta muuta kuin nämä bändit. No katsoin ne ja valuin kotiin. Tunsin kyllä itseni sen verran huijatuksi, etten enää aio tätä kyseistä paikkaa enää käyttää rientoihini enää koskaan. Eikä se edes ole kovinkaan huono juttu. No heti kymmenen jälkeen olinkin tosiaan kotona katselemassa töllöä. Se niistä festareista sitten. 

Nyt odottelen toista lomaa. Puolet työrupeamasta on tehty. Katselin juuri sälekaihdinta, joka kaipaisi hieman korjausta. Huomasin samalla, ettei tänä vuonna ole hajonnut kuin kolme laukkua ja sälekaihdin. Nyt vähään aikaan ei mikään. Huomasin senkin, että olen jotenkin rauhoittunut. Mitään ihmeellisen outoa ja hermoja kiristävää ja ihmisyyttä loukkaavaa ei ole tapahtunut. En ole törmännyt hulluihin mummoihinkaan. Olen välillä jopa ihan onnellisissa ja hyväntuulisissa fiilareissa. Olenko siis lakannut stressaamasta turhia.

Illalla olisi ihan älyttömän hyvä musiikkipläjäys tiedossa, minne ajattelin alunperin mennä. Peruin sen, kun ajattelin, että olisinko tutulle siellä vaivoiksi. Se tunne taisi olla omassa päässäni tosin sillä ajatuksella, kun tämän tutun ajatusmaailmaa on välillä hurjan vaikeaa lukea ja helposti käsittää asioita väärin. No, jos sieltä päästä tulee henk. koht. kommenttia, että tule ihmeessä katsomaan niin saatan mennäkkin. Olisihan se kiva tuntea itsensä joskus halutuksi seuraksi ja parhaiten tuntis, jos erikseen pyydetään ;) (niitä pieniä asioita, joita tosin ei keneltäkään tunnu tänne suuntaan koskaan juurikaan tule mistään suunnasta. Kivalta kuitenkin tuntuisi minustakin... tidii.)..Muussa tapauksessa pakerran työillan loppuun asti kiltisti niin kuin hyvän työntekijän kuuluu kesäisenä perjantai-iltana tehdä :)