Kun on pitkin syksyä yrittänyt selättää toisessa ihmisessä jylläävää alkoholismia, niin on aika kirjoitteluun huvennut huomaamatta. Juu, mahdollisuuksia antelin aina vain uudelleen ja uudelleen. Liikakin ja turhaan. Kunnes silmäni todella avautuivat, ettei kannata omaa aikaa ja terveyttä uhrata johonkin, missä toiselle on jopa vaikeuksia kertoa ääneen monen kuukauden jälkeen, että pitää minusta. Tai jos sinneppäin on erehtynyt niin äkkiä pää täyteen ja haukut päälle. Että semmoista.

No juu, olen innosta puhkuen ajatellut hakea sen saman vireen mistä se vire on kevään ylitöistä lähtenyt laskuun. Sitä liikuntaa.... ja Kamera kouraan. Vihdoin sain itseni salille ja kas kummaa... Sain ilmeisestikkin palellutettua itseni niin, että rustailen tätäkin tekstiä kuumeessa. Viikko sitten päätin antibioottikuurin ja kolmisen viikkoa sitten podin flunssaa.

Hitto vie selätän tämänkin taudin. 

Pari viikkoa ja olisi joululomaa tiedossa. Jos olisi flunssavapaa niin silloin alan taas lenkkeilemään, uimaan ja saleilemaan. Palkitsen itseni herkuilla. Joskus saatan lähteä jopa viihteelle. Kuitenkin niin, että se on virkistävää rientoa.

Hyvä juttu on se, että elelllään talviajassa. Mitähän sille lopulliselle päätökselle mahtaa kuulua, mihin jäämme?

Tämä vuosi on ollut kummallinen. Huippukiirettä ylitöineen vain päämääränä yt-neuvottelut. Selviydyin. Ihan kiva kun olen alkanut sisäistää vihdoin noita uusia hommia.

Tuo "eilen eronnut" humalassa toikkaroinut läheisriippuvaisyksikkö on vienyt aikaani ja energiaani melko lailla. Jotenkin se ajatus tavata ketään on täysin taka- alalla. Tahdon oman ihanan pikkumaailmani takaisin raiteilleen. Aloitin kaappien raivauksella. Jatkan loppuun makkarin remontin päällystämällä ovet siistimmäksi. Hankin haaveilemani ruokapöydän... ehkä.

Olen pitkin syksyä pohtinut, että oikeastaan pidin omasta elämästä ennen tuttavuutta. On ollut sitä oikein ikävä. Nautiin ulkoilusta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Syksyn sieneilyt meni jotenkin ohi. Lähdin innolla tapahtumiin ja kameran kanssa, kun kulkee, ei tarvinnut pilata toistakin päivää. On nastaa pitää syömiset balanssissa, eikä se ole jonkun toisen armoilla. En ole varmaan ikinä syönyt niin monta kebabrullaa, kuin yhden lomakuukauden aikana. Olen vakaasti aikonut säännöstellä jouluherkkuni tänäkin vuonna pitkin paria viikkoa. Viimevuonna repsahti suklaansyönti. tänä vuonna se on yksi tarkoin valittu konvehtirasia. Ei yhtään enempää.

Voi plääh... suunnitelmia olisi, kunhan nyt tämänkin kertainen tauti katoaisi. Makoilen juuri läppäri mahan päällä leuka rintaa vasten ... ja kaula valuu hikeä.

Ilmoittaudun siis "henki pihisee vielä"-osastolle kuitenkin... ja jatkan köhimistä. 

Turinoinnit jatkunee :)