Kuis silleen pääsi käymään...

 

Käväisinpä eräs päivä uimahallissa. Olin sen verran hikinen siivoiluista, että kävin pesulla ennen lähtöä. samalla silottelin sääriäkin vähän siistimmäksi. Uimahalliin mentyäni kävin siis vain huuhtoutumassa. Olisin käyttänyt saippuaakin, mutta juuri se saippuateline onnistui olemaan jälleen kerran tyhjä.

Juoksentelin aikani altaassa, kunnes oli aika lähteä pois. Kävin vessassa ja olisin pessyt käteni. Mitä hemmettiä. Ei saippuaa. Tutkailin koko pesuhuoneen ja ilmeni, ettei koko uimahallissa ollut pisaraakaan saippuaa missään. Uiskennellessa tiedottivat säännöölisesti peseytymisestä ennen altaaseen menoa ja käsihygieniasta toitotettiin. No mites se toteutuu, jos saippuaa ei kertakaikkiaan ole. 

Sitten tuli inhotus, että tuskin kaikki kotonaan peseytyy ennen tuloa ja milaisissakohan liemissä sitä on tullut lilluttua. Ilmoittin kassalle ja hän oli hämmästynyt, että ihan kokonaanko loppu. Ohhoh, no mutta tämä ongelma on ollut koko viikon. Mitä hittoa. Paikka missä hygienia on todella tärkeää on potenut pesuaineettomuutta viikon verran ratkaisematta kaupan vieressä asiaa mitenkään päin.

Olisi tehnyt mieli mennä uimahalliin viimekin viikonloppuna, mutta jotenkin tuli etova olo. Voisin toki ottaa oman saippuani, se ei olisi ongelma. Mutta se mielikuva "Ei niin puhtaista" muista kävijöistä jättämässä vanaansa eteeni.... Ei houkuttele yhtään.

 

Pari kuukautta sitten omistin nelisen kasvia. Sitten kekkasin, että mulla on kasvi-innostus ja nyt niitä on kolmekymmentä ja jokunen pistokas. Meinaa tulla jo börnoutti, kun mielestäni ennen talvea olen hommannut niitä riittävästi ja silti mieleen tulee joku uusi tapaus joka on pakko saada. Nyt jätin vielä Pullojukan kauppaan vaikka syyhysikin sormissa hetken aikaa. Yksi maija kummittelee vielä mielessä ja kalanruotokaktus olisi melkeimpä pakko hankkia. En edes tiennyt, että ilman ei voisi elää.

Rahaa ei onneksi ole älyttömiä mennyt. Ihan tarjouksista vaan ja joitakin olen jakanut eri ruukkuihin. Parin kohdalla olen ollut ajatus aiemmin, ettei ikinä milloinkaan minun kotiini ja kappas kummaa, kun niistä on tullut pakko saada kasveja.

Kultaköynnöksiä on kahdenlaisia. Uusina tuttavuuksina parit Alocasiat, joskinsortin palmuhässäkkä, pari köynnösvehkaa, peikonlehteä, kilpipiileaa, värinokkonen, nukkumaijoja yms. Joidenkin nimeä en edes tiedä. Pikkuruisia pistokkaita, jotka ovat lähteneet mukavasti kasvuun. 

Mielenkiintoisin kokeilu on Kolibrikukka. Himoitsin pitkään. Ainakin neljäpäivää ja kipristelin hintaa. En viitsi hirveän paljoa yli kymppiä maksaa kasvista, joka ei välttämättä liikakastelusta tai unohtamisesta tykkää. Kerran ruokakaupassa käydessä bongasin kuitenkin 7 euron tapauksen. Tuon raatsisin ostaa. Kasvi on tehnyt jo uuden lehden ja tuntuu voivan hyvin. En tiedä millaisen ongelman itselleni sain, koska menestyessään siitä voi tulla valtavan kokoinen. 

Kasvit ovat tuoneet paljon elävyyttä kotiini. Yhden tosin jouduin siirtämään toiseen huoneeseen, koska se taitaa olla jonkin verran allergisoiva. Tukkoisuus aamulla loppui kuin seinään siirron myötä. Eipä noista aina edes tajua, että voi tosiaan olla viherkasville allerginen.

Vähän lähti käsistä. Hups vaan.

 

 

Viimeinen hupsista liittyy aivotoimintaan. Ei omaani tälläkertaa vaan erään henkilön töistä. Hän kuului kiusaajiini aiemmin ja toiminta onneksi rauhoittui joksikin aikaa. Nyt tämä henkilö kysyi eräästä toisesta henkilöstä, että onko tämä raskaana. Onhan hänellä paino noussut, mutta mitä sitten. Niin itsellänikin on. Mutta tuollaista ei pitäisi kysyä, jos on vähänkään käytöstapoja. 

Painonnousuun voi olla monta syytä. Liikuntakyvyn menetys, masennus, hormonihäiriö, sairaus, lääkkeet yms yms. Syy voi olla raskaskin niin ei silloin pitäisi kenenkään värvätä useampaa henkilöä kysymään: "Oletko raskaana?"Totesin tämän kysysjälle ja sanoin, ettei tällaisen asian pohtiminen kuulu työpaikalle. 

Pari päivää ja sama tyyppi kysyi asiasta minulta toistamiseen.Sanoin asiasta esimiehelle. Tällaisen täytyy loppua. Keskustelimme hetken päästä kolmistaan ja esimieheni oli samoilla linjoilla kanssani. Olin kuitenkin pöyristynyt ja ahdisti vielä viikonloppunakin. Tämä kysyjä perusteli aihettaan, että raskaus on iloinen asia, eikä tämä ei ole kiusaamista. Kun kysyttiin, että miksi et itse kysy sitten suoraan vaan kyselet kaikilta muilta niin vastasi ettei uskalla.

Mulle tämä kertoi siitä, että tämä henkilö tietää, että tämä on väärin. Oli saanut jonkun kysymäänkin asiaa. Kyse ei taida olla edes siitä, että jonkun raskaus askarruttaisi vaan siitä, että saisi mahdollisimman monen pommittamaan loukkaavaa kysymystä samalta ihmiseltä. Itse kohteena olleena näille hourupäille, en voi kuin ihmetellä, kuinka ilkeitä jotkut voi olla. Pahinta on, että tällaiset ovat kasvattaneet lapsia omilla arvoillaan, missä ei tarvitse arvostaa toisia ihmisiä mitenkää

Täytyy myöntää, että tunsin tyytyväisyyttä, että sain olla paikalla, kun esimies torppasi käytöksen siihen paikkaan. Kerrankin.

Hups vaan, että tällaisten työkavereitten seurassa tosiaan päivänsä on viettänyt jo kohta 10 vuotta.