Päätimpä eilen reipastua taas tässä "koti pakettiin"- projektissa. Oli vuorossa maton pesu. Pari viikkoa sitten pesin talon pyykkituvassa isomman ja nyt pienemmän maton. Pienempi on kuitenkin sekin sen verran suuri ja paksu, ettei parhaimmissakaan unelmissa mene koneeseen.

Heräsin ajoissa ja kaappasin rullan kainaloon aamulla jo yhdeksän kieppeillä ja marssin letkun ja harjan päähän. Onni on pyykkitupa, missä voi tosiaan lattialla pestä. Tilaa riittää ja lattiakaivot ovat vieressä. 

Huuhtelin viimeisiä huuhteluita, kun ovi avautui. Naapurirapun jeppe tuli kurkkaamaan pesukoneen vapautta. Hihkasin, että vapaa on ja mä peseskelen vain mattoa ja se on valmis ihan kohta. Heppu pakkasi koneen täyteen ja laittoi sen päälle. Minä kääräisin puhtaan maton rullalle ja jätin valumaan. Poistuimme paikalta.

Ei siis mitään draaman aineksia ollenkaan. Puuhailin kotona ja alkoi jotenkin ahdistaa pyöriä näissä samoissa nurkissa.Mitä muuta voisin tehdä. Laskin maskit ja päätin lähteä Amos Rexiin. Taidenäyttelyssä voisi olla väljää ja nyt kaipaili jotain pään ja sielun ruokaa. Hyppäsin junaan ja matkailin Helsinkiin. 

Voi rähmä. Amokseen oli perinteinen maailmanympäri-jono, joten ei kiitos. Kävi mielessä kylläkin, että mahtaisikohan kyseisessä museossa onnistua visiitti ilman ärripurria ja turhia jonotteluita. Ei onnistunut mennä edes jonoon. Kurvasin metroon ja toteuttamaan plan beetä. Elikkäs toinen vaihtoehto oli tuttu ja turvallinen, aina varma WeeGee/Emma. Tosin jouduin metron takia taas pakohuone-peliin ja sain taas tehdä hommia, että pääsin Tapiolassa Ainoasta oikealta puolelta ulos. Tai ylipäätään ulos.

Emma-kierros oli virkistävä Kamu-kierroksen kera. Päätin maskin kanssa heiluneena kävellä kotiin ja se oli hyvä päätös. Matkaa kierrellen sieltä täältä taisi tulla noin kuusi kilometriä. Ihan sopiva matka, eikä jalka nikotellut yhtään. Bongailin matkan varrella jouluvaloja ja luontopolkuja. Olo oli aivan sfääreissä, kun lähestyi kotia. 

Harmonisen fiiliksen pyörteissä päätin nappasta maton kotiin kuivumaan. Johan päivän aikana joku naapuri oli saanut mattoni olemassa olosta täyden slaakin ja oli hakannut kissan kokoisilla raivokirjaimilla minulle viestin: "MATTOJA EI SAA PESTÄ PESUKONEESSA!!!!!!".

Niinkus mitä ihmettä??? Harmoniani repeili päältäni kuin laho oksa. Reagoin ehkä suhteettoman suuresti jonkun toisen tyhmyyteen, mutta vastasin lappuseen tismalleen samanlaisilla kirjaimilla: " MATTO ON PESTY LATTIALLA JA ON OLLUT VALUMASSA. ENNEN KUIN ALKAA KEUHKOAMAAN NIIN VOISI MIELUUMMIN KÄYTTÄÄ PÄÄTÄNSÄ HUOMATAKSEEN, ETTEI MATTO EDES MAHDU PESUKONEESEEN!!!!!!

Pihisin ja puhisin, koska täysin tarpeeton huutoteksti oli täysin tarpeeton. Samalla toinen naapurini tuli pyykkäilemään ja alkoi heti puolustelemaan, ettei hän ole sitä lappusta kirjoittanut, mutta oli huomannut sen kyllä. Totesin siinä harmonianromahduksen syövereissä että kyllä mä olen tyytyväinen, että pääsen tältä alueelta pois, kun toi täyspäisyys tuntuu olevan täällä päin katoava luonnonvara. Johan näitä kummaoivalluksia on 18 vuotta ihmetellyt. (Toivon ja vaadin tervepäisempää ympäristöä).

Jotenkin ärsytti koko illan vaikkei tuota olisi oikeastaan tarvinnut sen enempää miettiä. En ollut tehnyt mitään väärää ja jaku päätti ulostaa idiotisminsa ilman syytä. Mutta enemmän kuin se lappu, ärsytti kai se, että millään et voi suojautua hyökkäyksiltä. Jumaliste vaikka hautautuisi bunkkeriin satojen kilometrien päähän siviilisaatiosta niin eiköhän joku urpo sinnekkin eksy ja saa päähänsä nostaa jostain metelin olemassaolostani tai bukkerin edessä olevasta lapiosta. Tai vaatii muuten vain mahdottomia tai sitten vain kusasee vaikka vahingossa päälle, muttei pyydä anteeksi, kun huomautan asiasta. Ihan mitä vaan, mistä ikinä voi kukaan nostaa meteliä. vain mielikuvitus on rajana.

Noh tänään on ollut uusi päivä ja katkaisin saamattomuuden ja tylsyyden ulkoilulenkillä. Ulos mennessä kävin uteliaisuuttani kurkkaamassa, että onko se lappu vielä pyykkituvassa. No ei ollut, vastaus on mennyt perille. Mutta varauskirjassa oli "älynlahja ihmiskunnalle"- tyypin kommentointia.

Se aamuinen heppu, joka tuli pyykkäämään yhdeksän maissa, ei ollut kirjoittanut erillistä varausta kirjaan. Varmaankin, koska kone oli vapaa. Koneessa näkyy myös jäljellä oleva aika ja ilmeisesti hepulla ei ollut tarvetta muuhun kuin yhteen koneelliseen. Tämä kommentoija oli rustaillut useaksi tunniksi kysymysmerkkejä kysymyksen kera, että onko kone varattu tälle ajalle vai ei. Alueelle, minkä joku muu olisi voinut varata sen jälkeen, kun koneessa näkyvä aika on päättynyt. Tai hän olisi voinut varata koneen itsekkin tätä samaista logiikkaa käyttäen. Joskus joillekkin tuntuu tosiaan yksinkertainen asia olevan niin vaikeaa, että täytyy läväytellä lappuja ja huomautella vain omassa päässä tapahtunutta vääristymää. 

Yllättävää, että tämänkaltaista tapahtuu todella paljon muuallakin, eikä vain meikän talon pyykkituvassa. En tiedä, onko sitten ajankohta sellainen, että jengi sekoilee, mutta jotenkin ei omakaan pinna niin ihmeemmin jaksaisi mitään ylimääräistä turhaa.

Nauratti, kun olen seurannut BB:tä ja siellä on lennellyt nimityksinä sieniaktivisti, pankkiaktivisti, shortsiaktivisti.... Nykyisessä talossani taitaa olla pyykkitupa-aktivisti.

 

Aaarrrgh, kun pinna alkaa olla kireällä. Olispa jo joulukuu. Nauttisin joulukuusen kaunedesta. jouluvaloista ja ja ja ja