Elämäni toden totta on erikoista kaikessa tavallisuudessaan. Ympärillä on pyörinyt niin omituista sakkia oireineen, että oma terveys... tai ainakin otsa on ollut kipeä jatkuvasta päänpaukuttamisesta näkymättömään tiiliseinään. 

Kun muutin Leppävaarasta pois, on jotenkin tuntunut helpommalta hengittää. Yövuorosta pääsee turvallisemmin kotiin. Monella tapaa on ollut hermolepoa. Jätin monta näennäisen tuttua sinne. Sellaisia, jotka olen jossain baarissa tavannut. Paitsi yhden. A:n. A on 57 vuotias nainen, jonka kanssa meillä ystävyys vain kertakaikkiaan toimii. Viime juhannuksena olimme pikkuporukalla viettämässä mukavaa vuokramökillä. Oli niin ihanaa, kun ei tarvinnut stressata mistään. Että ärsytänkö. Saanko riidan aikaiseksi vain olemalla tai tekemällä tietämättäni jotain väärää. Kesällä kävimme tämän kaverin mökkirannassa uimassa moikkaamassa perhosta, sisiliskoa ja vaskitsaa laiturilla. Syksyllä siellä sienessä. Silloin tällöin piipahtanut kylässä puolin ja toisin ja puhuimme säännöllisesti hankalimpaan korona-aikaan puhelimessa..

A:n seurassa on mukavaa. Juttua riittää ja seurassa voi olla juurikin oma itsensä kuin on. A on kokenut kaikenlaista niin hyvässä kuin pahassa. Taistellut erilaisten terveysongelmien kanssa, muttei koskaan valita. Hänellä on käsittämättömän laaja ja värikäs ystäväpiiri. Vaikka itse olen enemmän erakompi niin jollain tapaa olemme samanlaisia.

Viimekesän kohokohdista oli se mökkirannan uintireissu. Mökin omistaa A:n kaveri, joka asuu toisessa maassa. Mökki on ollut toista vuotta käyttämättä ja nyt antoi A:lle avaimen, että voisi laittaa paikat kuntoon, jos pääsisi itsekkin käymään. Ikä alkaa painamaan ja  on takuulla mukavempaa matkata kauempaa, jos ei ensimmäisenä tarvitsisi raivata ja tuulettaa. 

A kiljaisi samantien minulle, että lähdetkö mukaan ja saat tulla mukaan milloin vain. Siivoilua on kyllä tiedossa ja vessantyhjennystä yms yms. No totta hitossa!!!!

Ja niin meistä tuli talkkareita kuvankauniille paikalle, missä on aivan käsittämätön fiilis. Jotenkin se paikka tuntuu kumman kodilta. Ei niinkään ne sisätilat vaan metsä ja maisema. Tällä kertaa sitä on vaikeahkoa selittää. Siellä on sellainen jännä henki. Sen hengen loivat ne pienet öttiäiset laiturilla. Kummallista muuten siinäkin jutussa oli se, että kun saavuimme silloin paikalle niin kutsuin niitä. "Oi tulkaa pienet eläimet moikkaamaan, minä olen täällä!" Ja sitten niitä tosiaan tuli. Vuoron perään.

Koomista viikonlopussa oli, että uhosin, että kyllä minä yhden paskahuussin tyhjennän. No problemos. Vähän kyllä alkoi jänskättämään, että mitähän siitä tulee. Lentääkö laatta. Voi kääk.

H- hetki oli lähellä ja päätä alkoi kummasti särkemään. Sitten otin toisen vaihteen päälle, että perhana, jos kerran olen sanonut sen tyhjentäväni niin tyhjennän hemmetti. Ei muuta kuin hommailemaan. Noh, parin vuoden takaiset tuotokset olivat maatuneet jo mullaksi, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Mutta koin jotenkin itseni polleaksi. Neitsyys meni tässäkin lajissa. Hitsit, pärjäsimpä.

Sitten pihan siivousta, istuskelua ja höpinää. Uimista, saunomista, höpinää,grillausta ja siivousta. Kaikkea sopivassa suhteessa. 

Yö oli hitusen tahmea, koska sisätilat olivat melko ummehtuneet. Eiköhän sekin asia kohennu, kun sitä möksää enemmän käyttää. Aamulla kahvia nassuun ja harava vain tarttui käteeni aina kun ohi kuljin. Videopuheussa saimme kiitosta ja oli ilmeisen huojentunutkin, että tosiaan alkoi tapahtumaan.

Kun teimme lähtöä ja istuimme autoon ja molemmat hihkuttiin ääneen, että ei ole totta. Ei tällaista tsäkää ole kenelläkään, että saa käyttöönsä jotain ihanaa ja vieläpä talkoopalkalla. Niin siis minäkin olen onnekas, koska olen sellainen uskottu tässä, että olen sellaisia harvoja, jonka A huolii mukaansa. Samalla kai nasevaakin seuraa ja oikeasti hyötyäkin.

Kiitollisuus on kaiketi se päällimmäinen tunne. Ajattelin jo, etten tänä vuonna viitsi juhannusta viettää, mutta se suunnitelma kaatui. Mennään puuhailemaan. Puuhaillaan pikkuhiljaa pitkin kesää että jos omistaja pääsee paikalle niin antaa meidän käyttää mökkiään ensivuonnakin. Toivottavasti.