Voi luoja, kun tämä farssi olisi jo ohi. Vaan eipä ole vieläkään. 

Yhden asian olen päättänyt syvästi. Ikinä, en iki kuuna päivänä suostu enää toimimaan yhteyshenkilönä yhdellekkään kuolinpesälle. Enkä varsinkaan ilman korvauksia tehdystä työstä.

 

Tosiaan tämä seikkailu kahden tulen välissä on olut aivan uskomattoman työllistävää. 

Ensin höyrysi sukulainen kiinteistövälittäjän mukaan kuvioihin. Meille tuli perintönä sellainen remonttikunnossa oleva pieni yksiö pikkukaupungista. Kuinka ollakkaan myynti nakittui minulle. Noh, välittäjä saapui paikalle asuntoa tyhjennellessä ja ilman mitään ennakkovaroitusta minulta penättiin papereita, joita tietenkään en ollut ottanut mukaan. Ei meillä ollut edes oikeutta sitä vielä myydä. Vasta reilun viikonpäästä, mutta sekin tieto saavutti minut vasta reilun kuukauden päästä. Ostaja löytyi kuin ihmeen kaupalla odottamaan ja taas alkoivat ne puhelut minulle. Ensin kommentointia, kuinka tyhmää, että ostaja kävi katsomassa asuntoa kesken tyhjennyksen ja siivouksen. Jaa, ja kuinkahan itse tähän asiaan mahdoin pystyä vaikuttamaan. Sitten ostaja teki ostopäätöksen ja joutui kuitenkin odottamaan virallisuutta. Siinä sivussa kuuntelin, että kuinka tyhmää on kun en hoida myyntiä loppuun, kun ostaja saattaa kadota maisemista. Jaa, a, kuinkahan voisin siihen vaikuttaa ilman virallista tiedotetta. 

Stten tosiaan kuuntelin määräyksiä kuinka rahojen saamisella on kiire. Hoida se homma. Asunnon tyhjennys maksaa sitten niin ja niin paljon palkkaa yms yms yms. Joku vetää välistä, ja kuitenkin varastat rahat yms. yms. yms.Juu ei lainkaan stressaavaa varsinkin, kun on aivan kädetön.

Noh. Sitten saapui vihdoin ilmoitus, että asunnon voi myydä, muttei vielä varoja jakaa. Osakaslistaa odotellaan.

Koska minut oli nakitettu tehtävään niin hommaksi tuli toimittaa tämän pikkukaupungin pankin tallelokerosta osakekirjat valtakirjan saamisongelmista kerroinkin jo.

Tuli maanantai ja kello herätti viideltä. Mars matkaan kuudelta. Jokin omituinen arvio oli, että olisin takaisin illalla kuudelta. Olisin voinut lyödä vaikka aamulla vetoa. Noniin, Ensimmäinen halvempi juna lähtisi pasilasta vasta n. puolentunnin päästä. Odotan. Hyppään junaan. Lahdessa ihmettelin busseja, että mistä voisin ostaa lipun bussiin. Kuulemma kausikortteja myydään kirjastossa. No se on ihan kiva, mutta jatkoin etsintöjä. Lahden rautatieasemalla minulle myytiin lippu onnibussiin. Kas lähtee vasta 50 minuutin päästä.

Nooh,  juompa kahvit. Ostin kahvin ja istahdin pöytään missä oli vain kome tuolia. En ehtinyt kahvistani edes maistaa, kun paikalle saapui kolmen hengen seurue. Onko vapaata tässä. Juu on. Muut istuivat ja se kolmas heppu jäi ihan viereeni tuijottamaan. Kurkkasin tuolitilanteen, että vapaitakin olisi, jos hän jaksaisi itse siirtää vaan ei tehnyt elettäkään. Tuijotti melkein kiinni minussa. Katsoin parhaimmaksi lähteä. Että tällaista normaalia käyttäytymistä täällä sitten.

Pääsin vihdoin perille ja hoidin pankkiasiat. N. 15min. Sitten tapoin aikaa käymällä syömässä ja jälkkärikahveilla. Myrsky alkoi somasti riepottelemaan ja ajattelin kokeilla onneani kiinteistövälittäjän kanssa, että jos pääsisinkin puheille aiemmin kuin oli sovittu. Jesjesjes pääsin.Koko hommaan meni pankkeineen vajaa tunti ja pääsin lähtemään takaisin päin. Odottelin bussia parikymmentä minuuttia ja kappas vaan. Bussikuski ei ottanutkaan maksua vastaan. Ei myy lippuja. Ok, mistäköhän voisin ostaa. Jostain tuolta ja viittasi kädellä. Kyselin ohikulkijoilta, että miten saan ostettua lipun noihin sinisiin busseihin. Niitä meni kuitenkin useammin. Vastaus oli, että kirjastosta saa kausikortteja...R-kioski! Heureka! Saan ainakin lipun Onnibussiin. Kuulustelujen jälkeen (nimi/puhelinnumero yms) sain lipun, joka maksoi ilman kuulusteluja Lahdessa puolitoista euroa vähemmän. Millois tää bussi lähtee. Reilun tunnin päästä. Nooh koitin tappaa taas aikaa, pyörimällä eri kaupoissa suojassa sateelta. Ainut vain, että melkeimpä joka kauppa oli kiinni Ma-to. Justiinsa. Eipä auttanut kuin mennä katokseen odottelemaan bussia, joka oli 20 minuuttia myöhässä. Voi taivas, että mä olin jäässä. Pääsin kuin pääsinkin pois ja Lahdessa ostn vähän kalliimman lipun ensimmäiseen lähtevään junaan. Kun olin sen ostanut niin tulikin ilmoitus, että juna on tunnin myöhässä. Siis ei voi olla todellista. Seuraava juna, se hallvempi lähtikin kymmenen minuuttia aiemmin. Kun pääsin vihdoin kotiin niin kello oli vartin yli kuusi. Mistä ihmeestä mä tän osasin arvioida?

Parin päivän päästä tehtiin kaupat ja arvoimme kolmesta tilistä jonkun. Eilen sitten selvisi, että kyseinen tili onkin sellainen säästötili, mihin ei voi siirtää rahaa. Voi ju........a! N olen tässä kaksi päivää käyttänyt asian selvittämiseen. En voinut mitenkään tietää, kun en ole pankkiin päässyt ja eilen kävin viemässä papereita erittäin eipalveluhenkiselle asiakaspalvelijalle, jolle tuntui olevan mielekkäämppää sättiä joka asiasta, kuin auttaa kysymyksissä. Sain niukin naukin tietoa siitäkään, että raha ei ollut tullut tilille ja että tili ylipäätään oli käyttökelvoton. Asiaa olisi voinut hoitaa siinäkin tilanteessa, mutta virkailija ei halunnut. Siispä soittelemaan taas joka paikkaan vain aioidakseni uudelleen samassa pankissa samasta asiasta, jonka olisi voinut asioida jo eilen.

Mä en jaksa näitä enäää... Ai niin joo, ja armas veljeni on ristinyt minut uudelleen valtakirjoissaan..... Nyyh! No siinähän kirjoittaa miljoona kertaa uusiksi.

Tahdon mun elämän takaisin. Ei se hääppönen ollut ennenkään, mutta en ihan tällaisessa raivotilassa ole joutunut näin pitkään pykeltämään.