No juu.. Sen verran tätä tautipäivitystä, että olen potenut jo viikon kuumeiluja. Aika käy tylsäksi. Tekisi niin mieli jo touhuta muutakin kuin hiki päällä pyykkiä. 

Nytkin vaikka sataa niin sää on kuitenkin suht lämmin. Ehkä ulkoudun kioskin verran. Muuta ei jaksakkaan.

 

Viikonloppuna kuumeesta huolimatta, piipahdin katsastamassa erään puolitutun bändiä. Olenhan saanut kuvauskärpäsen pureman niin tarvitsen paljon paljon kokemusta. Mitäänhän ei opi, jos ei mitään teekkään. Kysyinkin sitten rohkeasti, että voisinko seuraavalle keikalle tulla treenaamaan kuvaamista. Matskut saavat tietenkin käyttöönsä, jos kestävät mun sohlaamiseni siinä edessä. Ottivat ehdotuksen riemuiten vastaan :) . Olivat juuri aiheesta keskustelleet, että pitääkö hankkia kallis kamera, että saisivat jotain markkinakuvia. Totesin, että älkää ny vielä. Mä voin tulla ihan tolla halvemallakin. Ihan kelpokuvia sillä saa.

Olen pitkin kesää hankkinut muistikorttia, akkua ja nyt ajattelin kolmijalkaa. Ei olisi pöllömpi ajatus. 

Huomaan olevani rohkeampi. Toteuttamaan niitä juttuja, mitä olen vuosia pohtinut. 

Ehkäpä noiden joidenkin idioottien tapailu on sentään jotain opettanut. Rohkeutta olemaan välttämättä, mitä muut ajattelee ja toteuttaa omia haaveita juurikin niin kuin itse tahtoo. Sillä kai olen aiemmin jarrutellut... entä jos en olekkaan hyvä ja eikä tästä mitään tule kuitenkaan. Noita juttuja, mitä olen saanut jo aikaiseksi niin onhan siellä mokia. Mutta myös helmiäkin. Joitakin juttuja, mistä olen ylpeä :)

Harrasteet siis jatkuu ja jossain vaiheessa menen vain paikkoihin paikalle ja kysyn, saako kuvata ja jätän yhteystietoni. Tiä vaikka sitkeydellä kehittyisi niin, että jotain pikkujuttuja voisi tienata. Ainakin suhteita luoda ja hiton hyvä syy ulostautua kotoa ihmisten ilmoille niin, ettei mene välttis rötjäämään.

 

Toinen ilon aihe on oman tyylin löytäminen. Paiskoin farkkuja ... no vasta pesukoneeseen, mutta uskaltauduin myös hameeseen. Pidin olostani siinä. 

Varasin ajan kampaajallekkin. Paikataan taas vähän harmautta. Mutta pikkulisäksi pyysin kampausta sellaiseen kantri/hippityyliin... jos siitä löytäisin omani. Tiedän valuvani taas tavikseksi ennenpitkää. Mutta kaipaan itsestäni kipeästi sitä naisellisuutta ja sen aion totta vieköön löytää vaikka väkisin...

 

Jummi... minähän ihan puhkun jotain uhmaa. Uhmaa terveellä tavalla (vaikkakin kuumeessa). Mutta tahtoa tehdä ja olla elävä minä. Ehkäpä se energia löytyykin juuri siksi, kun ei tuhlaa aikaansa mihinkään muuhun turhaan... näin on. 

Olen innoissani, kun musta tulee kaunis.. myös sisäisesti. Ehkä taas vain hetkellisesti, mutta tulee kumminkin. Kampaajalla käynti on tervetullutta hemmottelua ja olen sen ansainnut. Oikeastaan mun maailmani sisältö on koko ajan kasvanut pikkuhiljaa vaikken olekkaan sitä aina huomannut. Ja kun välillä huomaan niin se on virkistävää ja riemastuttavaa ja siitä huomiosta tulee ihan hiton hyvä olo.