Jehnan pentele, kun olen onnellinen tulevasta muutosta. Ei vain millään malttaisi odottaa joulukuun puoleen väliin asti. 

Nyt olen juoksennellut ihan kaikki asiat. Kuolinpesien viimeiset liraukset hoidin perjantaina. Asumiseen liittyvät viime viikolla. Nyt vihdoin voin keskittyä ihan vain kerääntyneen tavaran harventamiseen ja pakkailuun. Onneksi on aikaa, koska pari huonekalua ei matkusta kanssani ja niistä on varmaankin hankalampi päästä eroon.

Elän siis asumuseron aikaa.Hetken tätä pikkuruista kummakämppääni rakastin täysillä. Mutta aikansa kutakin. Tämä on heittäytynyt hankalaksi, joten on aika jatkaa matkaa.

Yhteinen taival on ollut erikoinen alusta asti. Kun hain tätä nykyistä asuntoa niin ajattelin etten sitä asumisoikeusnumerollani millään tule saamaan. Olin jonossa 22. Pistin hakemuksen kuitenkin menemään, koska tämä oli niin halpa. Ihmeen kaupalla kuitenkin pääsin kärkeen, katsomaan asuntoa ja tekemään sopimuksen.

Sopimusta kirjoittaessa ja avaimia hakiessa, tympeän oloinen nainen mainitsi useampaan kertaan tulevasta parvekeremontista. Hyväksyin asunnon siitä huolimatta. Seuraavan tunnin hän luetteli asioita, mitä pitää korvata muuttaessa pois, jos hajotan tai hävitän. Sitten kun alkoi tuntumaan, että olemme käyneet tulevan syyllisyyteni läpi aikas pitkään niin kysyin hölmönä, että enkös minä ole muuttamassa sisään, enkä ulos.Joteskin innostus uudesta kodista latistui, enkä tuntenut olevani tervetullut.

Ensikosketuksena siivosin koko komeuden. Punertuneet kylppärin laatat. Leivänmuruset ja jauhot kaapista yms.Kumma kun aina kun olen muuttanut niin olen siivonnut aika paljonkin likaa tulevista asunnoista ja sen jälkee vielä omat sotkut vanhasta. Nyt jotenkin vain päätin, että tällä kertaa siivoan vähän kevyemmällä kädellä. Ainakin yritän. Tosin veikkaan epäonnistuvani, koska en millään ilveellä voi jättää itsestäni sellaista kuvaa, joka jättää paskat toisille siivottavaksi.

Muuttopäivänä kissat karjuivat makkarissa ja rummuttivat ovea. Vihdoin kun saivat tutkia uuden kotinsa niin toinen hyrisi ja puski hyväksyvästi. Mukavasti eleltiin, kunnes huomasin uunin ja pakkasen tiivisteiden olevan rikki. Soitin isännöitsijälle ja sain aika nopeasti uudet laitteet. Uunin luukku tosin ei mahtunut aukeamaan, joten koko uunia siirrettiin 3 senttiä. Käytännössä tarkoitti kaapin rungon seinän siirtämistä. Näppärä ratkaisu vaikka siinä menikin viisi kuukautta ratkoessa peräti viiden ihmisen rampatessa  tuijottamassa sitä uunin luukkua.

Vihdoin pääsin kokkailemaan ja operaatiossa vaihtunut pöytätaso kaipaili kauniimpia kaapinovia. Otin yhteyttä kyselläkseni, kuinka tämä homma käytännössä toimii, että saan sitten rahani mahdollisen muuton yhteydessä takaisin. Vastausta ei koskaan tullu. Nooh fiksasin sisustuskalvolla itse ja maalasin puuosat.Jossain vaiheessa roskiskaapinkisko hajosi vanhuuttaan ja muitakin ovia jäi käteen. Olin tyytyväinen, etten pistänyt isompaa rahaa oviin. Pöytätaso on viime aikoina alkanut kupruilemaan. Sokkelin levy tipahteli varpaille. Ylhäällä oleva suojalista tippui kerran päähän. jne...

Jätin keittiöstä viime vuonna soittopyynnön , johon vastattiin vasta kolmannen soittopyynnön jälkeen. Tiesin, että joskus keittiöön tulee remontti ja ehdotin, että voisivatko suunnitella etukäteen keittiötä käytännöllisemmäksi. Ja luettelin viat, joita eivät kuitenkaan aio korvata. Silloin remontin suunniteltu aikataulu olisi viiden vuoden päästä. Toisille asukkaille se on ollut kahden vuoden päästä. Viisi vuotta kaksi vuotta.... Melkein sama asia.

Viime talvena jäädyin. Kylmyydestä oli valittanut muutkin. Ilmoitin neljä kertaa ja meniköhän reipas kuukausi. Naapurini oli ilmoittanut, että miehensä on korjannut pattereita ja termostaatit ovat irronneet. hups. Ei kuitenkaan aio korjata, koska on yritetty itse, koska kukaan ei suostu tulemaan katsomaan asiaa. Johan alkoi vipinää tulemaan ja saatiin lämpöä.

Päätin sitten muuttaa pois.

Yritin kovasti muistella kahdeksan vuoden takaista luentoa, että paljonkohan se tiskialtaan tulppa mahtoikaan maksaa, kun tämä vanha on haljennu. Eipä millään muistu vaikka hinnasto käytiin todella tarkkaan läpi. Ai niin ja kysyin sitäkin hankalana ihmisenä, että paljonko indeksikorotusta mahdan saada. Pitäisi tietää rahoittaessa seuraavaa asuntoa. Odotin kuukauden ja jännää, että ilmoittivat nyt viikolla jälkeenpäin tuhat euroa pienemmän summan kuin aiemmin.

Nyt keskiviikkona irtisanoin tämän asunnon. Kesti viisi minuuttia kun alkoi tulla sähköpostia. Hakemus vastaanotettu. Hakemus käsitelty. Perjantaina tuli ohjeet saatekirjeellä:

"Ohessa vahvistus luopumisestasi sekä ohjeet.

Hei, 

kiitos yhteyden otostasi ja kiinnostuksesta asuntoamme kohtaan. Olitko laittanut jo hakemuksen kyseiseen kohteeseen?

Jotta teidät otettaisiin huomioon haussa, tulee teidän ensin hakea järjestysnumeroa kaupunkisi asuntotoimistolta ja tämän jälkeen tehdä hakemus. Asuntomyyjä tarjoaa asuntoa mikäli järjestysnumero on riittävän pieni....."

Ja niin edelleen.

Vähän ajan päästä soi puhelin ja myyjä sopi asunnon näyttöaikaa. Kuudelta tuli pariskunta katsomaan ja ihmetteli asunnon kuntoa ja minä vauhtia, kun kylppäriremontteja on tehty sitä mukaa, kun asunnot tyhjenee. Tämä katsoja sanoi myyjän kertoneen, että kuntotarkastus on tehty. Silloin rävähti simmuni auki, että mitä. Tahtoisin olla paikalla, kun täällä joku käy niin voisin mainita korvaavani maalauksen ja mainitsisin parista asiasta muutenkin.

Mielenkiinnolla odotan montako vuotta menee kysymykseeni, että milloin tämä kuntotarkastus on tehty. Niin... sitä parvekeremonttia ei koskaan tullut ja olen asunut jo 8 vuotta.

 

Jotenkin toi firma on outo. Tärkeintä vain raha vaan ei asukkaat. Ihme on, etteivät kantaneet kamojanikin jo pihalle, että mene v...n kun olet kerran menossa niin saadaa joku äkkiä pitämään näistä seinistä kiinni, ettei nämä sorru. Kuulostaapi kusetukselta.

Mä tahdon pois tääältäää! Ja määhän pääsen ! Ihanaa!