Hoplaa. Tuo aika näköjään menee kovempaa kuin minä. Jonnekkin se menee vaikkei aina ole edes selvinnyt, että mistä se tulee.

Syksy on mennyt omalla painollaan. Työ-koti-työ- kuntosali-koti- akselilla. Painokin on lähtenyt pikkuhiljaa laskemaan. Erittäin hitaasti siis, mutta sentään oikeaan suuntaan. Ensimmäinen tavoite-etappi on ihan siinä hollilla.Pientä päänsärkyä ja pimeyttä lukuunottamatta ihan mukava ajanjakso.

Kävin pitkästä pitkästä aikaa risteilyllä. Tallinnassa. Oli ihan mukavaa ja tuli tanssittua ihan överisti. Tukka märkänä paineltiin monta tuntia. Jotenkin toi tanssiminen nykymusiikin mukaan on niin kivaa. Joskus minua ei saanut lattialle ollenkaan ja nyt ei meinaa saada pois sieltä.

Ruoka oli hyvää ja olin ylpeä itsestäni huomatessani, että osasin olla ottamatta ihan kaikkea. Vain tarpeellisen vaikka siinäkin oli hieman liikaa. Noh kerran kesässä.

Se mikä aiheutti hieman närää, oli siivoajien touhut. Tasan kello kahdeksan tuli kuulutusja samantien oveemme koputus ja samantien siivooja paukkas ovet auki " Ai, haluatteko vielä nukkua? Pitää päästä siivoamaan, koska on niin paljon hyttejä siivottavana." Suoraan yökerhon alapuolella ei edes ollut hädin tuskin ehtinyt nukahtaa kun tyypit ovat viemässä jo lakanoita pesuun. Hieman protestoin ja jatkoin pari tuntia unia. Siivooja kolkutteli kolmeen otteeseen joten luovutin ja painelin aamupalalle. No ei sillä aikaa sitten voinut siivota.

Annoin toiminnasta palautetta, koska minusta on jotenkin hullua, että lakanat vaihdetaan niin aikaisin ja hytin asukki nuhjaa ne uudetkin likaisiksi siihen asti kun hytti on hallussa. Sitten kyseenalaistinkin koko touhun. Jos ihmiset kerkeävät nukkumaan nelisen tuntia ja lakanat vaihdetaan niin on sekin aika kuormittavaa ympäristöä ajatellen. Sikälimikäli niitä edes vaihdetaan. Taidan ottaa makuupussini seuraavalla kerralla mukaan.

Huvittanut olen itseäni myös taidenäyttelyllä. Jotenkin tykkään käydä Emmassa ja WeeGee-museossa. Miljöö on juurikin sopiva sateiselle ja harmaalle päivälle. Kaikesta ei ole pakko pitää, mutta jotenkin kun käy noissa niin ihan tuntee kun virta vierii kroppaan. Virkistävää. Ja Helinä Rautavaaran näyttelyn voin katsoa vaikka kuinka monta kertaa ihan sen miljöön takia. Kaupunginmuseossa tuntuu aina olevan jokin uusi ja mielenkiintoinen näyttely. Olisin myymälästä ostanut ihanan pupu-tyynyn, mutta ovat kaiken hinnoitelleet niin, ettei kellään ole varaa mitään ostaa.

Pitkästä aikaa nakkasin itseni noihin paikallisiin ravintoloihin viikonloppuna. Olin niin tolkuttoman hyvällä tuulella ja jotenkin oli sellainen fiilis, että saattaisko jopa tavata jonkun kivan ihmisen.

Ihan alkajaisiksi törmäsin hemmoon, joka kesällä kerjäsi housuihinsa vaikka olikin tyttöystävä kotona odottelemassa. Moikkasin ja jatkoin matkaa ainoalle vapaalle istumapaikalle. Paikka oli täynnä. Olihan ravintolassa live- esiintyjä. Kysyin onko paikka vapaa ja istuin erään miehen viereen. Mies alkoi sitten kovasti juttelemaan. Kertoi kuinka osaa soittaa sitä ja tätä ja on musikaalisesti lahjakas. Kertoi lapsistaan kuinka täydellisiä ovat ja tytär seurustelee jonkun kuuluisan muusikon kanssa. Rahaa kuulemma herralla on paljon, koska oli tehnyt mielettömän hyvät kiinteistökaupat. Aikani kuuntelin sitä monologia ja jotain väliin kommentoin ja tää tyyppi vaan hekotteli. Sitten kun vihdoin sain suunvuoron niin hän ilmoitti olevansa puolikuuro, ettei kuullut mitään mitä sanoin. Jotenkin rupesi ärsyttämään. Olin tullut kuuntelemaan artistia ja jouduinkin kuuntelemaan monologia jonkun erinomaisuudesta. Ja omat juttuni ei niin sitten kiinnostanu. Päätin poistua paikalta. Menin sitten toiseen paikkaan niin tämä viisaus saapui perässä ja sanoi, että tule juttelemaan. Voisin toki olla kohteliaampi, mutta en ole joten tuumasin ääneen, että on aika hankala jutella, jos et mitään kuule. Minustakin on kiva puhua, eikä vain kuunnella.

Mikäköhän tossakin on. Jos satun istumaan tyhjälle paikalle niin olenkin velkaa koko illan.Onneksi heppu ymmärsi lähteä sitten muualle. Sitten sain toisen takiaisen seurakseni. Aivan umpitunnelissa oleman hepun jonka kanssa juttelimme kunnosta huolimatta ihan fiksujakin. Mokoma kaatoi juomansa syliini, mutta kaikesta höräilystä huolimatta tyypissä oli jotain ihan mukavaakin. Ei uinut liiveihin vaan oli ihan kohtelias ja vain jutteli. Jotain kehuja sanoi, mutta siedettävässä mittakaavassa.

Tyyppi paineli kotiisa ja ajattelin vielä piipahtaa tanssihelvetissä. Istahdin hetkeksi baarijakkaralle niin johan siihen tuli hieman liiankin lähelle mies, joka äkkiä arvaten taitaa enemmän tykätä miehistä. Rupesi kuitenkin ihan suoraan ehdottelemaan, että olisi 20 senttistä tarjolla. Pariin otteeseen pyysin poistumaan. Vaikka olinkin liikenteessä yksin ja moni vois ajatella, että olen kerjäämässä jotain. Niin vois jotain tapoja olla. Ei nainen aina ole hakemassa panoseuraa. joskus on mukava vaan pyrähtää ihmisten ilmoille. Virkistävä viikonloppu oli ja nyt odottelen pikkujouluja. Mitä sitten tuo tullessaan..