Juuri kun iloitsee, että ompas mukavaa niin mun virtani hyytyi. Kirjaimellisesti ja yhtäkkiä. Ilman sen kummempaa dramatiikkaa, mutta olo on fyysisesti ja aivollisesti hyytelöitynyt. Ehkä kaiken kivan kokeminen sopivassa suhteessa olisi viisaampaa kuin rynnäköllä vyöryvästi. 

Virta loppui eilen illalla ja ihmettelin olotilaani. Tänään salille sentään laahustin, mutten nauttinut olostani. Kamera odottaa pötköllään kokeiluja, muttei innosta nyt sekään. Jotenkin kun on liikaa jotain asiaa niin kaikki muukin alkaa tuntua suorittamiselta. Jospa pitäisinkin vapaapäivän ihan kaikesta vaan sekin ressaa etukäteen, että sitten menee aikataulutukseksi.

Ehkäpä ns. seurustelu ei todellakaan sovi minulle. Vie liikaa aikaa ja energiaa. Tosin syynä voi olla sekin, että kun kaksi puheliasta on paljon yhteydessä niin sen oman tarinan kertominen kymmenkertaisilla keskeytyksillä käy työlääksi. 

Joskus olen diagnosoinut itseni läheisriippuvaiseksi, mutta eipäs se taidakkaan pitää paikkaansa. 

Hmm... ollappa jo taiteiden yö ja alkaispa jo koulu.